ADHD-lapsen kanssa mennään kahdeksan minuuttia kerrallaan

Marja Kairavuori. Copyright: Mervi Sensio

Vanamon koulun erityisopettaja Marja Kairavuorella on opetettavanaan rasavilli 1-2 luokan ryhmä, jossa on neljä tyttöä ja viisi poikaa. Lapset ovat vilkkaita ja ADHD-diagnoosi heistä on kuudella. Kairavuori myöntää, että ryhmä on tähän mennessä hänen opettajanuransa haasteellisin. Kuuden vilkkaan ADHD-lapsen kanssa syntyy äkkiä härdelli, jos opettaja ei ole tarkkana.

Marja Kairavuori toteaa, että erityisluokassa opetellaan toimimaan niin kuin koulussa toimitaan. Toki sielläkin tavoitteena on oppia lukemaan ja laskemaan niin kuin normaaliluokallakin, mutta ensin on löydettävä tavat toimia ja rauha keskittyä, jotta oppiminen onnistuu. Vilkkaiden, impulsiivisten ja herkästi herpaantuvien ADHD-lasten kanssa se tarkoittaa käytännössä, että opetus pilkotaan pieniin osiin, sitä konkretisoidaan enemmän, tehdään enemmän käsillä, enemmän ryhmissä ja enemmän aikuisen ohjauksessa. Työ on haasteellista, ihanaa ja vaikeaa yhtä aikaa, Kairavuori toteaa. Eritysopettajalla täytyy olla enemmän keinoja kuin ne tavalliset, miten lapset saa oppimaan, hän sanoo. Opettajan oppaista ja oppikirjoista löytyy avuksi perusainesta, mutta eritysopettaja soveltaa teoriaa käytäntöön omien tietotaitojen ja kokemuksen lisäksi myös rohkeasti kokeilemalla ja kehittelemällä oman ryhmänsä lapsille uusiakin menetelmiä, miten oppi menisi perille. Joskus tilanteet soljuvat sellaiseksikin, että itse opeteltava oppiaines on siirrettävä kokonaan syrjään ja luokassa keskitytään opettelemaan elämisen taitoja.


Miten ADHD näkyy koulun arjessa?


Lapsen tie erityisluokalle voi olla moninainen. Joissakin tapauksissa ADHD on niin selkeä, että vanhemmat ovat havainneet lapsella oirehtimista jo pienestä saakka ja erityisopetuksen tarve tiedetään jo päiväkoti-iässä. Aika usein ADHD-lapset tulevatkin erityisluokalle suoraan esikoulusta. Joskus lapsi on aloittanut koulupolkunsa tallaamisen yleisopetuksessa, mutta jos normaaliluokassa on yksi vähänkin vaikeampi ADHD-lapsi, hän saa helposti luokassa aikaiseksi aikamoisen melskeen ja kolmenkymmenen oppilaan luokanopettajan työ sellaisessa tilanteessa on vaikeaa. Todennäköisesti opettaja puuttuu levottomuuteen herkästi ja lapsi löytää näin itselleen sopivamman oppimisympäristön erityisluokalta. Mitä aikaisemmin oireyhtymä todetaan ja tukitoimet aloitetaan, sen paremmat mahdollisuudet lapsella on selvitä elämässä eteen tulevista asioista, Kairavuori toteaa. Hän myös muistuttaa, että ADHD ei ole kasvatuksen tulos, vaan todellinen neurologinen pulma, johon vanhempien kannattaa etsiä ammattiapua ja antaa lapselleen näin paremmat mahdollisuudet selviytyä tulevaisuudesta.


Miten ADHD-lapsen elämää pitää tukea?
Miten vanhemmat selviävät arjesta?


Erityisluokanopettajan koulutus on hänen turvansa, tietonsa ja takaporttinsa erilaisten lasten kanssa toimimisessa ja nykyään on oppia onneksi tarjolla vanhemmillekin. Lisäksi vanhemmat, opettaja ja lasta tutkineet tahot pitävät palaverinsa, jossa käydään läpi lapsen testituloksia, ja tieto kulkee tutkivilta tahoilta käytännön työhön hyvin. ADHD-lapselle tehdään myös asioita monelta kantilta tarkasteleva henkilökohtainen opetussuunnitelma. Siellä suunnitellaan, miten lapsen oppiminen voidaan turvata, mitä tavoitteita asetetaan, millä menetelmillä niihin päästään, mitkä ovat lapsen ongelmat ja mitkä vahvuudet ja miten hänen vahvuuksiaan voidaan hyödyntää opetuksessa. Kairavuori toteaa, että ADHD-lapset ovat älykkäitä, eli sellaista pulmaa ei ole, etteivätkö he oppisi jotain. Todellinen pulma, johon opetussuunnitelmalla yritetään etsiä vastauksia on, kuinka oppiminen tehdään mahdolliseksi. Tämän ryhmän kanssa Kairavuori askeltaa koulussa kahdeksan minuuttia kerrallaan.


Kahdeksan minuuttia kerrallaan


Marja Kairavuoren edellisessä opetusryhmässä oli myös ADHD-lapsia. Yksi heistä jatkaa nyt seitsemättä erityisluokkaa ja toinen siirtyi jo aikaisemmin normaalikouluun. Kairavuori toteaa, että tapauksesta riippuen lapsi voi siis siirtyä erityisopetuksesta normaaliopetukseen. Jos lapsi on monta vuotta erityisluokassa ja pienessä ryhmässä, on askel isoon normaaliluokkaan suuri.


Voiko lapsi pärjätä tavallisessa luokassa?
Erityisopetuksesta yleisopetukseen


ADHD:stä ei parane ja noin puolelle niistä lapsista, jotka tästä oireyhtymästä kärsivät, se jää kaveriksi myös aikuisikään. Kairavuori pohtii, että ADHD-aikuinen pystyy yleensä kuitenkin toimimaan normaaleissa ammateissa ja työelämässä, jos on siihen mennessä oppinut elämään oireidensa kanssa ja löytänyt keinoja selvitä tilanteista pulmista huolimatta. Kairavuoren mielestä aikuisen ADHD:n kannalta on paljon merkitystä sillä, että ADHD huomioidaan jo koulupolulla ja elämässä muutenkin jo pienestä saakka.


Onko ADHD-lapsen tukeminen välttämätöntä?


Marja Kairavuoren luokassa on tällä hetkellä kuusi ADHD-lasta. Hän pitää joukkueensa kokoonpanoa erittäin epäedullisena, sillä monta ADHD-lasta samassa ryhmässä ei tee koulunkäyntiä ainakaan helpommaksi. Tilanteet riistäytyvät helpommin käsistä, sillä kun yksi vilkas keksii jotain, on hulinassa mukana kohta viisi muuta. Ideaalina ryhmänä Kairavuori pitäisi porukkaa, jossa olisi yksi tai korkeintaan kaksi ADHD-lasta, joskin pienten oppilaiden kanssa kaksikin ADHD-lasta samassa ryhmässä voi olla liikaa. Kokemuksensa kannustamana Kairavuori peräänkuuluttaakin erityisopettajille sellaista koulutusta, jossa käsitellään ADHD-lapsia ryhminä. Yhtään pahaa eivät tekisi myöskään erityislasten opetukseen soveltuvammat opetustilat, joita tällä hetkellä Kairavuorella ei ole. Pieni lisä ammattitaitoista henkilökuntaa tekisi erityisopetuksen tämän hetken tilanteeseen myös merkittävää helpotusta.


Avustajat ovat tärkeitä
Mitä vanhemmat odottavat, mitä tietoja ja taitoja itse vielä kaipaat?


Copyright: Mervi Sensio

Kun asioita on totuttu tekemään tietyllä tavalla, muiden mielestä poikkeava tekeminen ja käyttäytyminen on yleensä rasite. Ihmisiä verraten jos joku ei istu tavallisen talliaisen totuttuun palettiin, kyse on siis viallisesta ihmisestä. Näitä "viallisia" löytyy nykyään yhä enemmän, mikä luultavasti johtuu vain siitä, että lapsia seulotaan tarkemmin ja se nostaa erilaiset esiin. Marja Kairavuori pohtii, että ADHD:n pinnalle nouseminen voi johtua siitäkin, että elämän rytmi on erilaista kuin ennen. Tällaisten oireiden kanssa eläminen ei voi olla helppoa nopeatempoisessa yhteiskunnassa, jossa virikkeitä on tyrkyllä suuret määrät. ADHD on kuitenkin neurologinen pulma ja oikea ongelma, eikä ympäristön torjuntakeino erilaisuutta vastaan. Kairavuori muistuttaa, että ADHD-lapsella itselläänkin on paha olo ja lapsi miettii, miksi ei osaa, eikä onnistu niin kuin muut. Aikuisten tehtävänä on tehdä lapselle on helpompi olo. Lapsi pitää oppia hyväksymään omana itsenään ja se vaatii totuttujen tapojen murtamista ja elämän hallinnan harjoittelua tavallisuudesta poikkeavalla tavalla.

Takaisin