Vammaiset lapset saatava kaikille yhteiseen kouluun

Alun perin Ruotsista ja Tanskasta liikkeelle lähtenyt yhteisen koulun idea on rantautunut myös Suomeen. Kaikkien lasten yhteisen koulun tai koko ikäluokan koulun idean toteutumiseksi tehdään paljon tutkimustyötä ja käytännön kokeiluja. Aivan kivuttomasti vammaisten lasten sijoittaminen ns. normaalien lasten joukkoon koululuokissa ei kuitenkaan ole sujunut. Joensuun yliopiston erityiskasvatuksen laitoksen johtaja ja professori Markku Ihatsun mielestä se, ettei idea tahdo saada käytännössä tuulta alleen, on ennen kaikkea asennekysymys. Lisäksi se on hänen mielestään resurssikysymys, pedagogisen tietotaidon kysymys sekä historiallinen kysymys.

Yhteisen koulun idea on Markku Ihatsun mukaan oikeudenmukaisuus ja demokraattisuus. Vaikka liike on saanut paukkuja myös tiedemaailmasta, vammaisten lasten vanhemmilla on ollut erityisen suuri rooli idean toteuttamisessa. Yhteisen koulun idea ei Ihatsun mukaan olekaan niinkään pedagoginen liike, vaan lähinnä sosiaalinen liike, joka on vasta muuttumassa pedagogiseksi, kun opettajat ovat ryhtyneet toteuttamaan ideaa käytännössä.


Yhteisen koulun ajatus lähtee liikkeelle aikuisista, ei koulusta


Ihatsu kertoo monien tutkimusten osoittavan, että vammaisuudesta ei voi puhua vain yleiskäsitteenä. Vammaisuus on vain yksi pieni osa ihmistä ja vammaisuuden aste vaikuttaa hyvin pitkälle siihen, kuinka ihmiset näkevät yhteisen koulun idean eri vammaisryhmille. Kansanedustajille teetetyssä kyselyssä tuli ilmi, että heidän mielestään liikuntavammaiset ja lievästi kehitysvammaiset ovat parhaiten tuotavissa yhteiseen kouluun, kun taas kuulovammaiset, vaikeammin kehitysvammaiset ja käyttäytymisongelmaiset ovat hyvinkin vaikeasti integroitavissa.


Kuinka eri vammaisryhmät ovat integroitavissa yhteiseen kouluun?
Miksi vammaisten tasa-arvo ei toteudu koulutuskysymyksissä?
Kuinka mielenterveysongelmaiset näkyvät koulumaailmassa?
Kuinka eri vammaisryhmät otetaan vastaan?


Markku Ihatsu Eri vammaisryhmien mahdollisuus opiskella yhteisopetuksessa on ollut esillä myös Joensuun yliopiston erityiskasvatuksen laitoksella tehdyssä tutkimuksessa. Tutkimuksessa on tarkasteltu kansanedustajien mielipiteitä siitä, millaiset mahdollisuudet eri vammaisryhmillä on heidän mielestään opiskella yhteisopetuksessa. Lisäksi tutkimuksessa on käsitelty kansanedustajien mielipiteitä vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisesta.

Tutkimuksen keskeisenä ohjaavana käsitteenä on vammaisten ihmisten sosiaalinen integraatio. Sosiaalisella integraatiolla tarkoitetaan sitä, kuinka vammaisten asemat ovat jakautuneet koulutuksen, sosiaalisen ja taloudellisen elämän alueilla. Tutkimuksen mukaan kansanedustajat eivät ole juuri tyytyväisiä vammaisten yleiseen asemaan ja heidän oikeuteensa tehdä työtä. Sen sijaan valtaistumisen kysymykset, eli mahdollisuus vaikuttaa oman elämän hallintaan ja päätöksentekoon, olivat kansanedustajien mielestä toteutuneet paremmin. Parhaiten kansanedustajien mielestä oli toteutunut koulutuksen alue. Siitäkin huolimatta, että Suomessa on paljon vammaisia oppilaita erityiskouluissa ja erityisluokilla.

Ihatsun mielestä kansanedustajien vastaukset edustavat pääosin konservatiivista ajattelua, sillä ääripäät olivat tutkimusaineistossa varsin heikosti edustettuina. Tämä on harmillista siksi, että juuri ääripäät, eli erittäin tyytymättömät, toimivat moottoreina, kun jotain uudistuksia aletaan ajaa läpi. Ihatsun mielestä ainakin puolen kyselyyn vastaajista olisi pitänyt olla erittäin tyytymättömiä tilanteeseen, jotta asioissa olisi odotettavissa uudistuksia.


Mitä tutkimuksessa saatiin selville?
Vastaukset edustavat pääosin konservatiivista linjaa
Voiko tutkimuksella vaikuttaa?


Tutkimusaineistona on käytetty kyselyaineistoa, jonka on koonnut kansanedustaja Säde Tahvanainen erityispedagogiikan pro gradu -tutkielmaansa varten. Markku Ihatsun mukaan kansanedustajat on valittu tutkimusjoukoksi siitä syystä, että näillä on todellista valtaa vaikuttaa tutkimuksessa esiin tuleviin epäkohtiin.

Tutkimusaineiston mielipiteet on kerätty sekä kauden 1995 - 1999, että paraikaa menossa olevan kauden kansanedustajilta. Kansanedustajien aineistoa on verrattu myös toisen tutkimusjoukon antamiin vastauksiin. Tähän vertailuryhmään on työryhmä Heikki Happonen, Markku Ihatsu ja Kari Ruoho kerännyt vastauksia joukolta koulutoimenjohtajia, opettajia ja opiskelijoita "Erityisopetuksen tila, muutos ja arvot" -projektin yhteydessä vuonna 1995.

Nettiradio Mikaelin arkistosta:

© Nettiradio Mikaeli / Nina Kurki 2000