Räppänät auki ja paha olo ulos, neuvoo näyttelijä

pyhahuhta Pyhähuhta. Copyright: Mervi Sensio

Näyttelijä Tarja Pyhähuhta on löytänyt uuden käsitteen. Se on ääriläheisnäkö. Se on sitä, että huomaa kaverin puhuvan höpöjä, kun hän silmät pussillaan sanoo voivansa loistavasti ja olevansa elämänsä kunnossa. Se on sitäkin, että kaverin ei tarvitse sanoa mitään, kun voi jo lohduttaa häntä hänen huolissaan. Pyhähuhta on viimeisen parin vuoden aikana kouluttanut ihmisiä kohtaamaan itsensä ja toisensa. Joskus vuosikausia samassa työssä olevat katsovat toisiaan silmiin ensimmäistä kertaa Pyhähuhdan kurssilla.

Ilmaisukasvatusta ja vuorovaikutustaitoja, siinä on näyttelijä Tarja Pyhähuhdan nykyistä työsarkaa. Ja työtä riittää. Hektisyys, jatkuva eteenpäin paahtaminen, tekemisen pakko ja suoriutumisen pakko verhoavat ihmiset sellaisiin kuoriin, että tunteita ei helposti vuosien jälkeen enää löydykään. Ja vaikka ne itsestä löytyvät ja tuntuvat olevan olemassa jossain sisällä, niitä ei ainakaan sieltä voi päästää ulos, saati että kaverin tunteista mitään tietäisi. Lisäksi kilpailuyhteiskunta ruokkii kateutta ja pelkoja. Kateus toisen asemasta ja pelot oman aseman menettämisestä etäännyttävät ihmisiä yhä toisistaan. Se on rajua, kun tällaiset asiat tiedostaa ja ryhtyykin tunteilemaan. Pyhähuhta sai motiivin lähteä ihmisten luo puhumaan tällaisista asioista pari vuotta sitten, kun näyttelijä halusi etsiä itsestään uudestaan sen Tarjan, jolla ei ole verhoja oman persoonansa edessä.


Itseään ei pidä kontrolloida


Pyhähuhdan kursseilla etsitään keinoja itsensä ja toisen ihmisen aitoon kohtaamiseen. Kursseilla halutaan myös voimaantua ja eheytyä omasta persoonallisuudesta. Ne voimat pitäisi löytää omasta itsestään, omasta persoonasta ja omasta elämästä, sillä hektinen työelämä ja ulkopuoliset tekijät eivät anna niihin useinkaan eväitä. Pyhähuhta haluaa, että kursseilla ihmiset riisuvat ensin roolinsa. Sitten lähdetään kohtaamaan pikku hiljaa omia aitoja tunteita. Pyhähuhta on huomannut, että mitä enemmän on pelkoja ja väsymystä, sitä syvemmälle huppu on painunut kasvojen eteen. Mutta räppänät auki vaan, Pyhähuhta rohkaisee. Ei itseään ja tuntojaan tarvitse kontrolloida. Sanaton viestintä paljastaa kaiken kuitenkin, jos lähistöltä vain löytyy ääriläheisnäkökykyisiä ihmisiä.

Copyright: Mervi Sensio
Pahaa oloakin pitää suvaita, mieluummin antaa lupa tulla ulos


Paha olo ei ole syntiä. Pyhähuhta kertoo, että työyhteisökoulutuksissa on puhuttu paljon, miten paha olo töissä kohdataan. Keinoja on, mutta kohtaamisen uskallusta ei. Jos siihen päästään, että on oikeutettua nähdä toisen paha olo, on myös edellytyksiä päästä syvemmälle ja ymmärtää ohi verhoilla peitettyjen harhauttavien sanojen mitä toisen sisällä oikeasti on. Ja kun paha olo tulee ilmi, sille annetaan myös lupa tulla ulos. Purkautua. Pyhähuhdan kursseilla nauretaan paljon. Se on eräänlaista purkautumista, joka tehdään yhdessä. Nauraessa jaetaan hyvää oloa kaikille ja annetaan oma hyvä olo toisenkin käyttöön. Kursseilla nauramisen yhtenä tarkoituksena on kiskoa hierarkiat ja roolit alas, sillä ne ovat niitä jäyhimpiä esteitä ihmisten aitoihin kohtaamisiin. Ne ovat yllättävän vahvoja estämään ihmisten välistä vaatimatontakin tunneyhteyttä.


Välittämiseen ei paljon tarvita


Pyhähuhta pitää kursseillaan tavoitteena ainakin sitä, että ihmisille tapahtuu siellä jotain. Mainioita konkreettisia tuloksia olisi, jos kurssin jälkeen seuraavina työpäivinä rohkenisi tokaisemaan kaverille, että olitpa hyvä, teitpä tyylikkäästi tuonkin. Ja sitten ollaan jo tuloksissa pitkällä, jos on löytynyt herkkyys tulkita kaveria niin hyvin, että kuulee, vaikkei hän kiireessään sanokaan mitään huolistaan ja osaa vielä häntä tsempata. Tärkeintä on kuitenkin, että jokainen uskaltaa riittää olla oma itsensä, eikä oleta kenenkään vaativan yhtään enempää.


Millaisia tavoitteita kursseilla on?
Millaisia kohtaamisia kursseilla on tapahtunut?


Copyright: Mervi Sensio

Pyhähuhdan mielestä kursseilla on olennaista, että tunnistaa, mitä tapahtui ja uskaltaa muiden edessä puhua siitä, miten jatkaa eteenpäin. Pyhähuhta on tyytyväinen, jos saa ihmiset katsomaan toistensa silmiin. Voi olla, että on tehnyt töitä nenän edessä olevan kaverin kanssa vuosikaudet, eikä ole koskaan aikaisemmin tehnyt niin. Joskus kursseilla myös itketään. Ollaan nöyrästi oman instrumentin äärellä epätoivoisesti tutkien, miksi se ei soi niin kuin halutaan, Pyhähuhta toteaa. Liikkeelle lähdetään kuitenkin aina varovasti, eivätkä tavoitteet ole tekoina isoja, mutta sitäkin merkityksellisiä. Pyhähuhta tietää tutkimuksen, jonka mukaan paha olo lisää stressiä ja sydänsairauksia. On siis kaiketi kaikin puolin parempi räimäytellä asioita itsestä reilusti ulos, räppänät auki.


Minä uskallan huutaa asiat ulos
Lappilaisen oivallus, miten räppänät aukeavat...


Nettiradio Mikaelin arkistosta: