Paluumuuttajat ovat osa meitä

Margit Takkinen. Copyright: Olga Ivanova

Suomalaista syntyperää olevien paluumuutto Suomeen entisen Neuvostoliiton alueilta alkoi vuonna 1990, kun presidentti Mauno Koivisto myönsi ulkosuomalaisille paluumuuttajien statuksen. Tällä hetkellä paluumuuttajien määrä Suomessa on 30 000 - 33 000. Reilun kymmenen vuoden aikana Suomeen on tullut enemmän maahanmuuttajia kuin täältä on lähtenyt maastamuuttajia. Meidän oma syntyvyytemme on ollut sen verran alhainen, että väestömme uusiutuminen alkaa olla vaarassa.

Margit Takkinen (Shmarlovskaja) on syntynyt vuonna 1925 Kemissä. Margitin ollessa 7-vuotias koko perhe muutti Venäjälle paremman elämän perään. Mutta toisin kävi. Perhe joutui maksamaan kovan hinnan, isä ammuttiin ja äiti jäi yksin seitsemän lapsen kanssa. Takaisin Suomeen ei ollut enää paluuta. Margit meni naimisiin valkovenäläisen miehen kanssa ja heille syntyi kaksi lasta. Margitin mies kuoli vuosia sitten Venäjällä.

Vuonna 1993 Margit palasi takaisin Suomeen. Hän on eläkeläinen ja onnellinen siitä, että rakkaat ihmiset ovat lähellä, sillä Margitin tytär ja poika perheidensä kanssa ovat myös Suomessa. Venäjälle kuitenkin jäi kaksi lastenlasta, jotka ovat jo aikuisia ja perheellisiä, eivätkä he halua muuttaa Suomeen. Vaikka Margit on syntynyt Suomessa, hän pitää kotimaanaan sekä Suomea että Venäjää.


Suomessa on hyvä olla


Kunniavelka on maksettu?

Maahanmuuttajien osuus Suomessa on pienempi kuin muualla Euroopassa. Paluumuuttohalukkaiden jono kasvaa koko ajan Pietarissa ja Petroskoissa, eikä lähivuosina ole odotettavissa muuttohalukkuuden laskua.

Suomalaista syntyperää olevia paluumuuttajia on useita ryhmiä. Jotkut ovat Inkerinmaan entisiä asukkaita, joista käytetään nimitystä inkeriläiset. Toiset ovat syntyperäisiä suomalaisia, jotka pienenä tai nuorena ovat muuttaneet Venäjälle. Kaikki nämä ryhmät joutuivat kärsimään Stalinin vainoissa. Siihen aikaan omaa kieltä ja kulttuuria oli vaikea ylläpitää. Vuonna 1990 presidentti Mauno Koivisto antoi inkeriläisille ja ulkosuomalaisille mahdollisuuden tulla Suomeen korvaukseksi kärsimyksistä, joita nämä ihmiset joutuivat kokemaan suomalaisuuden vuoksi. Mutta pääministeri Paavo Lipponen ja sisäministeri Ville Itäläovat julkisuudessa esittäneet (HS 20.2.2002), että Suomen "kunniavelka" inkeriläisille on jo maksettu.

Lipposen ja Itälän mielestä inkeriläisten muuttoa Suomeen pitäisi rajoittaa, koska kaikilla muuttavilla inkeriläisillä ei ole siteitä Suomeen eivätkä kaikki osaa suomen kieltä (HS 20.2.2002). Onhan itsestään selvää, että Suomeen tulijoiden suomen kielen taito ei ole kovin hyvä lukuun ottamatta vanhinta väestöä. Lisäksi monien inkeriläisten aviopuolisot ovat muualta kuin Suomesta, ja he tulevat tietenkin mukaan. Siitä johtuen monet Suomeen muuttaneet eivät osaa suomea lainkaan.

Suomen kielen taito onkin nykyään suuri ongelma. Eläkeikäiset paluumuuttajat osaavat kyllä suomea hyvin, mutta yli 25-vuotiaat työikäiset osaavat suomea yleensä heikosti tai eivät lainkaan. Nykyään Suomeen pääsyn edellytyksenä on osallistuminen suomen kielen kurssille Venäjällä. Mutta käytännössä vain 60 prosenttia inkeriläisistä käy lähtökurssin, loput muuttavat ilman kielivalmennusta. Presidentti Tarja Halonen korosti, että kieli on mielen koti: "Mitään muuta samanvertaista keinoa tulla osaksi tätä yhteiskuntaa ei ole kuin kielen oppiminen." (HS 20.2.2002.)

Paluumuuttajan statusta on entistä vaikeampi saada


Suomi ei ole kaikille paluumuuttajille helppoa


Margit Takkinen. Copyright: Olga Ivanova

Paluumuuttohalukkaiden jonot Pietarissa ja Petroskoissa kasvavat jatkuvasti. Osa odottelee pääsyä ulkomaanviraston haastatteluun ja ne, jotka ovat jo läpäisseet haastattelun, odottavat vielä asunnon järjestymistä Suomesta. Joskus käy niinkin, että esimerkiksi mies, jolla on suomalaisia juuria, pääsee Suomeen, mutta muu perhe pääsee vasta kun mies saa töitä Suomessa. Käytännössä työllistyminen on lähes mahdotonta, koska Suomessa ulkomaalaisen on edellleenkin vaikea saada pysyvää työpaikkaa. Venäjän huono sosiaalinen ja taloudellinen tilanne, pienet palkat, palkanmaksun viivästyminen ja pelko omasta ja lasten tulevaisuudesta lisäävät lähtöhalua.

Papereiden väärentäminenkään ei ole harvinaista. Neuvostoliiton aikana kansalaisuudeksi on saatettu pistää suomalaisen tilalle venäläinen, ja nyt kun ajat ovat muuttuneet, ihmiset haluavat olla taas suomalaisia. Vuonna 1990 paluumuuton kriteerinä oli se, että yksi isovanhemmista on suomalainen, mutta vuonna 1996 se muutettiin kahdeksi isovanhemmaksi tai toiseksi vanhemmaksi.

Noin kolmannes paluumuuttajista on työttömänä tai jossakin koulutuksessa. Työttömyys voi johtaa alkoholismiin tai rikollisuuden lisääntymiseen varsinkin nuorten keskuudessa. Siksi suhtautuminen paluumuuttajiin on usein negatiivista. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, eivätkä stereotypiat aina pidä paikkaansa. Suurella osalla paluumuuttajista on kuitenkin vahvat siteet esi-isiensä kansallisuuteen, ja he itse haluaisivat tulla suomalaisiksi.

Nettiradio Mikaelin arkistosta: