Kasvavatko lapset itsenäisiksi vai yksinäisiksi?

Matti Rimpelä. Copyright: Arja Mesimäki

Omatoimisuus, itsenäisyys, suorittaminen, tavoitteellisuus ja vastuunotto. Siinä sanoja, joita kuulee jo päiväkodin vanhempainillassa. Hyviä ominaisuuksia, jos ne ovat lapsen kehitysvaiheesta lähtöisin olevia tavoitteita. Aikuiselta näyttävät lapset eivät välttämättä ole sielultaan aikuisia ja valmiita elämään aikuisten elämää. Lapsi tarvitsee 12-14 vuoden iässä jatkuvuutta, pysyvyyttä ja tavallisia aikuissuhteita, muistuttaa professori Matti Rimpelä Stakesista. Hänen mielestään arkielämä on kaupallistettu, ja lasten perusturvallisuus järkkyy.


Ruumis ja sielu aikuistuu eri aikaan
Uudenlainen vanhemmuus
Tuodaanko seksuaalisuus lapsen elämään liian aikaisin?


Asiakaslähtöisyys on usein kaukana lasten ja nuorten palvelujen järjestäjiltä. Vanhemmat haluavat lapsilleen pieniä hoitoryhmiä, joissa lapsi saa hyvää perushoitoa, syliä ja pysyviä hoitajia. Lähiruokaa pullantuoksuineen laitosruoan sijaan. Kuitenkin todellisuudessa suuret ryhmäkoot ovat edelleenkin tätä päivää päiväkodeissa. Sama toistuu usein koulumaailmassa. Ammattilaisten mahdollisuudet tuntea lapset ja heidän perheensä jäävät valitettavan usein hatariksi.
"Kun omassa lapsuudessa vanhemmat tulivat käymään koulussa, lapsi esitteli ylpeänä omaa luokkaansa ja pulpettiaan. Nyt kun vanhemmat tulevat kouluun, lapset juoksevat luokasta toiseen reppuineen ja opettaja ylpeänä esittelee, että tässä on minun luokkani. Eli tässä tämä lapsikeskeisyys nähdään", Matti Rimpelä kertoo.


Lapset jätetty koulussa yksin


Maailman muuttuminen on muuttanut perheiden yhteistä elämää. Työelämän vaativuus syö perheen vapaa-aikaa, halusi sitä tai ei. Rimpelän mukaan arkielämän tavanomaiset asiat on kaupallistettu ja samalla turvallisuutta tuovat rytmit ovat katoamassa. Puolivalmisteet korvaavat yhteiset ruoantekohetket ja siivous ulkoistetaan. Mielenterveyden hoitaminen tarkoitti aikaisemmin yhdessä keskustelua. Nyt sekin ostetaan mielenterveyspalveluista. Seuraavaksi lapset opetetaan kaupalliseen seksiin, hän varoittelee.


Arkielämän rakentaminen
Ammattilaiset ovat hurahtaneet häiriömaailmaan
Hyvinvointineuvolasta apu tulevaisuudessa?


"Pojat on poikia" - tuttu lausahdus vanhempien suusta. Rimpelän mielestä tyttö- ja poikapedagogiikkaa pitäisi pohtia tarkemmin. Tytöille ja pojille näyttää vieläkin olevan eri kanavat ongelmiin puututtaessa. Kasvava osa pojista putoaa oppimisen ja koulutuksen kärryiltä.
"Jos tyttö voi huonosti, hänet ohjataan kuraattorin, terveydenhoitajan tai psykologin puheille. Jos taas poika voi huonosti, niin se tulkitaan usein kurittomuudeksi ja hänet todennäköisesti kannetaan ulos luokasta ja myöhemmin ohjataan poliisin puheille ja vankilaan".


Sukupuolettomat lapset koulussa
Poikatutkimusta on vähän


Copyright: Arja Mesimäki

Kaukana ovat ne muistot, jolloin seisottiin terveystarkastuksissa noloina laamapaita ja alushousut yllä, tytöt ja pojat yhdessä. Terveydenhoitajan luokse pääsi lähes milloin tahansa. Nyt terveyttä tarkistellaan harvemmin ja näin ongelmatkin pääsevät kasvamaan suuriksi. Tällä hetkellä kouluterveydenhoidossa on alueellisesti suuria eroja ja naapurikunnissa saattaa saada hyvinkin erilaisia palveluja. Kun ennen kouluterveydenhoidossa tuijotettiin yhtä lasta ja hänen ruumiillista terveyttään, tänä päivänä näiden lisäksi pitäisi keskittyä koko perheeseen, oppimiseen ja tunne-elämän asioihin. Tulevaisuuden terveysoppi voisi käsitellä terveyttä ja elämää paljon laajemmin.


Monipuolisempaa osaamista ammattilaisilta
Lisääntynyt raha on käytetty häiriöpalveluihin
Miten lapsi oppii ajattelemaan terveyttään?


Nettiradio Mikaelin arkistosta: