Itsemurha on julma teko itselle ja läheisille

Copyright: Mervi Sensio

Itsemurhaaja ei näe syytä elää. Seurustelusuhteen katkeaminen voi olla nuorelle se asia, joka vie elämän koko tarkoituksen. Vanhukselle viimeinen niitti voi olla toisten huostaan joutumisen pelko. Miehelle syy voi olla työttömyys ja ero, naiselle läheisen kuolema tai häpeä ja syyllisyys jostain. Tai mitä tahansa muuta. Joka vuosi arviolta 1200 suomalaista tekee itsemurhan. He jättävät jälkeensä noin 10 000 tuskaista läheistä. Näillä luvuilla Suomi loistaa itsemurhien määrissä kansainvälisiä tilastoja. Lohdutuksen sanojakin tästä jutusta löytyy. Itsemurha-ajatuksista voi päästä eroon ja läheisen itsemurhan kautta menettänyt voi selvitä.

Kaikki itsemurhaajat eivät halua kuolla
Suomi kuuluu kansainvälisessä itsemurhavertailussa kärkimaihin. Psykologi Maija Alho pohtii, että suomalaisia vaivaavat ehkä harva asutus ja kylmät olosuhteet, jotka korostavat yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä. Alho kertoo, miksi ihminen päätyy itsemurhaan, miten tällaista harkitsevaa voi auttaa ja mikä on hoidon tila Suomessa tällä hetkellä.

Mari selvitti salaisuudet ja sulatti pakastetut surut
Marin suvussa on ollut tapana tappaa itsensä kun elämä kolhii. Äiti, äidinäiti, äidinäidinäitiäiti, isän veli ja hänen vaimonsa ovat kuolleet oman käden kautta. Murheellisia tarinoita suvusta löytyy lisääkin. Lapsuudesta saakka Marin ja hänen siskonsa elämä täyttyi huolesta, kuka kuolee seuraavaksi. Kovimpien kolhujen jälkeen Mari päätti, että suvun tragediat loppuvat tähän.

Copyright: Mervi Sensio

Miksi, miksi?
Helenan mies yritti itsemurhaa pariin otteeseen, mutta selvisi hengissä pelastautumalla niistä omasta tahdostaan. Kolmannella kerralla yritys päättyi kuolemaan. Miksi mies tappoi itsensä, halusiko hän todella kuolla, pohtii vaimo Helena yhä. Tuskassa suurena apuna ovat olleet sukulaiset, ystävät ja vertaistukiryhmä.

Puhu syyllisyys puhki
Itsemurhan tehneiden omaisten tuska on valtava. Varsinkin syyllisyyden tunne kalvaa mieltä. Itsemurhan tehneiden omaiset ry:n vapaaehtoistyöntekijä Yrjö Puhakka toteaa, että mikään ei kadota tapahtunutta, mutta ihminen oppii elämään asian kanssa. Tärkeää on löytää muita elämän tarkoituksia ja hyväksyä, että asian käsittelyssä tarvitsee apua.

Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: