Veltto Virtanen uskoo kyläyhteisöjen eheyttävään voimaan

Veltto Virtanen. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Politiikan ikuinen vastarannankiiski, entinen kansanedustaja, muusikko ja psykologi Pertti "Veltto" Virtanen uskoo, että maaseudusta voisi löytyä suomalaisuuden demokraattinen vastaveto helsinkiläisvaltaiselle terrorille, jota pitkitetään popsimalla pillereitä. Värikkäänä matkasaarnaajana tunnettu Virtanen on huolissaan suomalaisten henkisestä arvoromahduksesta. Politiikasta hän ei usko korjausliikettä löytyvän, sillä "Suomi on liian pieni maa demokratialle".

Pienpuolueissa vaikuttaminen on tehnyt Virtasesta nöyrän, ja hän opastaakin uusia valtuutettuja asennoitumaan alusta saakka siihen, että ilman joukkovoimaa ei poliittisessa päätöksenteossa tapahdu mitään. Puhe-, idea- ja näkemysvaltaa sentään riittää kaikille valtuutetuille, ja siihen voi luottaa, että hyvät ideat kyllä varastetaan.


Jos on totuudentorvi, muut loukkaantuvat


Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana vaalikauden loppupuolen vaikuttava Virtanen tulkitsee, että valta on aina samalla taholla ja virkamiehet rutinoituvat valmistelemaan asiat tietyllä tavalla. Tampereella aloitetun strategiauudistuksen tavoite on Virtasenkin mielestä hyvä eli virkamiehet nähdään siinä työrukkasina, jotka ovat kansalaisten asialla. Hän kuitenkin pelkää, että vanhaa vallanpitoa on vaikea muuttaa, kun virkamiesten nimityksetkin ovat poliittisia.


Koneisto vain vaihtaa nimeä


Tampereen kaupungin odotetaan näyttävän muille kunnille mallia siirtymisessä tilaaja-tuottaja -malliin. Ideana on, että palveluja voitaisiin ostaa joustavasti tarvittaessa yksityisiltä ja oletuksena on, että näin säästettäisiin rahaa. Virtanen pitää ideaa hyvänä, mutta muistuttelee samalla, että edessä on kaksipiippuinen juttu, ei ole takeita laadun paranemisesta saati siitä, etteikö hintataso karkaisi myöhemmin käsistä.


Tosiasia on, että malli vaikuttaa kikkailulta


Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Perinteinen virkamiestyö on kaukana yritysmaailmalle tyypillisestä kilpailuttamisesta, tuotteistamisesta ja ostamisesta. Virtanen näkee, että luvassa voi olla paljon surullisia tarinoita, kun kaupungin työntekijöiden toimenkuvia muutetaan, väkeä siirtyy muihin tehtäviin tai eläkkeelle.


Rutinoituminen johtaa mielenterveys- ja pilleriongelmiin


Virtanen on istunut valtuutettuna mukana miettimässä Tampereen kaupungille strategioita ja arvoja. Jälkeenpäin monen upean lauseen synty huvittaa, kun ylös on kirjautunut asioita, mitä kulloinkin on mieleen tullut. Nykyisen valtakoneiston hän näkee jyräävän asiat rutiinilla virkamiesvalmistelusta kaupunginhallituksen hyväksymiksi ilman muutoksia ja koneisto toimii yskimättä, kun osapuolet pysyvät vakioina. Ongelmana on, miten virkamiehet sitoutetaan uudessa tilanteessa ottamaan kansalaiset paremmin huomioon. Virtanen nauttiikin kunnon mokista, jotka ruokkivat ihmisten perusmielikuvia vallasta ja aiheuttavat keskustelua.


EU-herrat tallovat otsikoissa Tampereen mummot


Politiikka on yhdessä tekemistä, eikä toisen arvoja auta mennä liikaa sörkkimään, Virtanen muistuttelee ja opastaa, että voi vain toivoa toisen oppivan ymmärtämään omien arvojen laadullista luonnetta. Hän arvostaa esimerkiksi kylätoimintaa, missä yhteiset nimittäjät löytyvät ja kaikki saavat jotakin omille arvoilleen.


Kylätoiminnassa kaikki saavat jotakin omille arvoilleen


Kylistä nousevat Virtasen mielikuvissa myös kestävät mielenterveydelliset arvot. Maaseudun rauhassa ihmisen tunteet rauhoittuvat, elämä on kiinni yksinkertaisista arvoista ja juurien tunnustamisesta. Kun on halua tehdä asioita yhdessä, voi hoitaa tylsempiäkin asioita.


Hyvässä ihmisryhmässä olos paranee


Virtanen on menettänyt uskonsa suomalaiseen demokratiaan. Pienyhteisön liittoutuma, joka koostuu omat tarpeensa tunnistavista yksilöistä, on toki demokratian ihanne, mutta pienessäkin yhteisössä voivat valtapyrkimykset nousta pintaan, hän muistuttelee.

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Henkisen vapauden jutut olisivat todellisuutta eikä taantumista


Vastapainoksi politiikalle Virtanen kaipaa ihmisille uudenlaisia tapoja kommunikoida. Politiikan hän näkee olevan rikkirepivää, hermostuttavaa, manipuloivaa ja turmeltunutta. Sille vastapainoksi hän etsisi maaseudun rauhaa ja ihmisläheisyyttä, mikä voisi olla suomalaisuuden demokraattinen vastaveto helsinkiläisvaltaiselle terrorille, jota pönkitetään popsimalla pillereitä.


Henkinen arvoromahdus on yllättävän pitkällä


Nettiradio Mikaelin arkistosta: