Pieni pelko on viisauden alku

Copyright: Suvi Härkönen

Ihmiset pelkäävät asioita, jotka ovat epätodennäköisiä. Lähellä olevia vaaroja taas kansa sietää liiankin hyvin. Tämä on tutkittu juttu, pelastusylijohtaja Pentti Partanen toteaa. Kun vakaassa yhteiskunnassa sitten jotain tapahtuu, hätäkeskuksen linjat ovat tukkeessa, vaikka hengenhädästä ei ole tietoakaan. Kuinka turvallista Suomessa on elää? Viekö liiallinen huolehtiminen yksilön oman vastuuntunnon minimiin? Pelastusylijohtaja kertoo, miten yhteiskunta meistä huolehtii. Hän toivoo, että mekin huolehtisimme.

Ydinvoimalaonnettomuus Suomessa on epätodennäköinen, mutta sitä pelätään. Yksi pelon syy on ainakin se, että ydinvoimalan toimintaan tavallinen ihminen ei voi vaikuttaa. Todelliset riskit, joiden minimointiin sitten jokainen voisi vaikuttaa, ovat lähellä. Tilastojen mukaan kodeissa ja vapaa-ajalla sattuu eniten tapaturmia. Niissä kuolee vuosittain reilut parituhatta ihmistä. Liikenteessä kuolee vuosittain noin 400 ihmistä. Vaarat vaanivat myös vesillä ja työpaikoilla. Todellisia turvallisuutta horjuttavia vaaroja ei kuitenkaan osata pelätä tarpeeksi.


Millaiset asiat ihmisiä pelottavat?
Millaisia todennäköiset vaarat ovat?


Riskien suuruuteen vaikuttaa pääasiassa se, miten kukin elää. Kuka valitsee turvallisen elämäntavan, kuka ottaa turhia riskejä? Onko järkevää kävellä punaista päin, vaikka yhtään autoa ei näy mailla eikä halmeilla? Se on periaatekysymys, Pentti Partanen toteaa. Mutta ovatko säilykepurkkivarasto kaapin perällä ja kaasunaamari varaston hyllyssä jo hätävarjelun liioittelua? Ehkä on, ehkä ei. Riski se on pienikin riski.


Miten jokaisen pitäisi varautua vaaroihin?
Ihminen on itse syypää riskeihinsä


Yhteiskunnan tehtävä on huolehtia, että kansa saa apua kun sitä tarvitaan. Partasen mukaan hallintokoneisto ei voi todennäköisten riskien lisäksi unohtaa tuntemattomia ja epätodennäköisiäkään riskejä. Jos riski on olemassa, pienen pienikin, on yhteiskunnan sellaiseen varauduttava. Harmi vain, että siihenkin tarvitaan rahaa, eikä sitä koskaan ole tarpeeksi. Partasen mielestä säästöjä turvallisuusasioissa on kuitenkin tehty useimmiten järkevällä tavalla ja monet uudistukset ovat tuoneet tullessaan paljon entistä parempaa. Johtaja mainitsee esimerkkinä pelastustoimen, jossa ensi vuoden alusta järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakuntiin. Järjestelmää muutettiin siksi, että kunnat eivät enää pystyneet hoitamaan turvallisuuteen liittyviä velvoitteitaan. Nyt maa on jaettu 22:een pelastustoimen alueeseen ja käytännössä tehtävistä vastaa joku alueen kunnista tai kuntayhtymä.

Yhteiskunnan turvallisuuden ylläpidossa riittää haasteita ja sen eteen tehdäänkin jatkuvasti työtä. Hankalin turvallisuuteen liittyvä haaste on Partasen mielestä kuitenkin ihminen. Esimerkiksi liikenneympäristöä voidaan kehittää turvallisemmaksi, mutta liikenneonnettomuudet eivät siihen lopu. Perussyy useimpiin onnettomuuksiin on ihmisen pääkopan sisällä. Jospa joka iikka ymmärtäisi, että yksinkertaisilla valinnoilla voidaan edistää kaikkien kanssaeläjien turvallisuutta. Pelastusylijohtajan mielestä ihmiset voisivat uhrata ajatuksen ja muutaman euron myös turvallisuutta edistäviin hankintoihin. Motivaatioita sammutuspeitteen tai pyöräilykypärän ostoon voi hakea vaikkapa pohtimalla, mitä menettää, jos käy huonosti.


Millaisiin turvallisuusasioihin tällä hetkellä pitää panostaa?
Kun puhutaan turvallisuudesta, puhutaanko myös rahasta?


Suomalaiset luottavat siihen, että lääkärit lennätetään pahimpaankin korpeen jos hätä yllättää. Poliisikin pelastaa ja vakuutusyhtiö maksaa, jos jotain sattuu. Ovatko ihmiset jo liian hyysättyjä? Ammattilaisten mielestä kansalaisilla pitäisi olla totuudenmukainen käsitys siitä, miten nopeasti ambulanssi, palokunta tai poliisi ovat apuna, jos tositilanne iskee. Omaa toimintavalmiutta voisi pohtia jo etukäteen. Hädän hetkellä oma toiminta voi olla ratkaisevaa ja mitä kauempana ollaan viranomaisten toimipaikoista, sitä pitempään on ilman ammattilaisia pärjättävä. Omavastuun aika voi olla jopa kymmeniä minuutteja.


Miten ihmiset saadaan ottamaan enemmän vastuuta turvallisuudestaan?


Pentti Partanen. Copyright: Mervi Sensio

Mitäpä jos Internet kaatuisi tai jos sähköverkko romahtaisi? Partasen mielestä sähköisen tietojärjestelmän kaatuminen tuo enemmänkin turhautumista kuin hengenvaaraa, mutta sellaisiakin elämänalueita on, jossa katastrofi on lähellä jos näytöt pimenevät. Sähköverkon pettämisestä onkin tuoreita kokemuksia; televisio lähetti ylimääräisen uutislähetyksen, sillä Helsingissä oli hätä. Sähköt olivat poikki. Kukaan ei onneksi joutunut hengenvaaraan, vakuuttelivat uutisessa haastatellut asiantuntijat. Kuitenkin ihmiset, jotka eivät olleet minkäänlaisessa hengenhädässä, soittelivat hätäkeskukseen ja linjat tukkeutuivat. Maalla asuvat ihmettelivät uutista. Kun maaseudulla mökit pimenevät, etsitään taskulamput ja kynttilät ja polttopuita leivinuuniin, eikä kukaan tee siitä uutista. Tapaus osoitti, että tässä maassa elää uusavuttomia. Jos sähkökatkos olisi sattunut keskellä talvea paukkupakkasella, olisi hätä ja ylimääräiset uutislähetykset voineet olla jo perusteltuja. Pieni pelko on kuitenkin viisauden alku. Ehkä stadin kunditkin hankkivat nyt taskulamput.


Sähkökatkos talvella olisi ollut jo paha juttu
Uusavuttomuutta, mutta ei toivotonta


Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Turvallisuusalan linkkejä: