Joutuvatko lapset kiristyneen työelämän maksumiehiksi?

Copyright: Arja Mesimäki

Työelämän ja perheen yhteensovittamisessa on kyse ajoituksesta, kun uraa pitäisi luoda, asunto hankkia ja olla hyvä vanhempi samanaikaisesti. Käytännössä vanhemmat eivät voi useinkaan jäädä pois työelämästä silloin, kun lapset ovat pieniä, koska takaisin samaan työhön ei ole ehkä enää paluuta. Voitaisiinko osa työajasta pilkkoa osa-aikaiseksi, ihmisen mittaiseksi?

Lapset hankitaan yleensä samaan aikaan, kun työelämässä pitäisi luoda uraa ja varmistaa vakiintunut asema. Ongelmaksi muodostuu tulojen ja menojen jaksottaminen elinkaaren aikana. Kun ura on vasta alussa, palkat ovat matalia eivätkä rahat välttämättä yksinkertaisesti riitä. Tärkeitä ovat myös työpaikan ilmapiiri ja eri ammattialoilla vallitsevat käytännöt. Pieniä merkkejä työnantajapuolen lämpenemisestä perheystävällisempään suuntaan on toki havaittavissa. Asia on tuotu työmarkkinapöytään ja perheystävällisyyttä käytetään nyt jo imagotekijänä, kertoo tutkija Anna Rönkä Jyväskylän yliopiston Perhetutkimusyksiköstä.


Kilpailuvalttina perhejoustot


Copyright: Arja Mesimäki

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan pisintä työpäivää tekevät pienten lasten isät. Lisätöillä yritetään tasapainottaa perheen taloutta. Perhebarometrit kertovat myös, että lapsiperheiden isät tekevät palkattomia ylitöitä muita enemmän. Mutta miksi isä helposti jättää perheensä ja lähtee hoitelemaan milloin mitäkin hyödyllistä, arvokasta ja ihanteellista maailmalle, kun kotijoukot kipuilevat kotona hoitaessaan yksin lapsia. Isän korvaavat naapurin rouva, ystävät ja sukulaiset. Rinnalla kulkemisen tunne ei synny ilman yhteistä aikaa.


Millä selittyvät palkattomat ylityöt?
Miten arkea voitaisiin helpottaa?


Elämän mielekkyyden ja merkityksen metsästys onkin sitten toinen juttu. Kun ihminen tekee työtä ja työn tarkoitus on kadoksissa, hän uupuu. Millaisen kuvan vanhemmat sitten tänä päivänä antavat työelämästä? Vanhempien tulisi tarjota lapsilleen jonkinlainen käsitys elämän merkityksestä, tulokulma maailmaan. "Jos työnteko näyttää vain raatamiselta ilman mitään merkitystä, millaisen kuvan lapsi saa aikuisuudesta? Entä millaista on aikuisuus, kun omat vanhemmat muistuttavat elämäntyyliltään, käyttäytymiseltään ja ajattelutavaltaan nuorta itseään. Miten nuoruuteen kuuluva kapinointi onnistuu?", Anna Rönkä kysyy.


Samanikäisyyden kulttuuri
Lapsuus lyhenee ja kaupallistuu


Anna Rönkä. Copyright: Arja Mesimäki

Lapset ensin, kyllä aikuiset jaksavat odottaa. Tämä vanha sanonta on keikahtanut nykymaailmassa toisinpäin. Työn ja perheen yhteensovittamisessa on ristiriita, kun pitäisi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Työssä ollessa ajatukset harhailevat lasten luona ja kotona taas mietitään työasioita. Työ vaativalla alalla voi yksin nielaista yhden ihmisen energian ja ajan lähes kokonaan. Tässä liemessä kiehuvat monet vanhemmat ja itse tutkijakin. "Katson vain mun meilit" tai "mun täytyy nyt taas mennä" -lausahdukset lienevät tuttuja useissa lapsiperheissä.


Perheen arki on parhainta tunnetaitokoulua


Elämisen tahti on kiihtynyt, nopeutunut ja tehostunut. Ammatit vaihtuvat, teknologia mullistuu ja ihmisiä kannustetaan jatkuvasti oppimaan uutta ja muuttumaan, lisäämään vauhtia ja keksimään itsensä uudestaan. Mutta tosiasia on, että ihmislapsen kehitys ei ole vuosikymmenten aikana muuttunut juuri ollenkaan. Lapsen perimmäinen toive on edelleen tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: