Essut hulmuten barrikadeille: kotiäidit vaativat työlleen arvostusta

Copyright: Vesa Vuorela

Toimiva lasten päivähoitojärjestelmä on ollut suomalaisten ylpeydenaihe. Sillä on ollut erittäin tärkeä rooli naisten taloudellisen itsenäisyyden tavoittelussa ja tasa-arvopyrkimyksissä. Vuosikymmeniä kestäneen ponnistelun jälkeen asetelma on kuitenkin päässyt keikahtamaan päälaelleen ja kotiäitiyden sijasta juuri päivähoidosta on tullut monille valinnan sijasta pakkorako. Työttömänä tienaa enemmän ja pätkätyöstä toiseen rimpuileva nainen riskeeraa tulevaisuutensa jäämällä kotiin. Nyt kotiäidit ovat antaneet lakkovaroituksen.

Jo 80-luvun alussa Suomeen perustettu Lapsen kotihoito ry haluaa edistää lasten hoitamista kotona tai kodinomaisissa oloissa sekä lisätä myönteistä suhtautumista lapsiperheisiin. Tärkeimmiksi keinoiksi yhdistys on nostanut lasten kotihoidontuen laajentamisen ja kotiin lastaan hoitamaan jäävän sosiaali- ja eläketurvan kehittämisen. Yhdistyksessä on jäseniä ympäri Suomen. Uudelle tuhatluvulle siirryttäessä lisätään pökkyä pesään: radikaaleimmat ovat jo uhanneet heittäytyä lakkoon eli ilmoittautua työttömäksi ja viedä lapsensa päivähoitoon. Kortistossa kun saa kotihoidon tukea leveämmän leivän.

Myös Savonlinnan seudulla asuvat kotiäidit ovat perustaneet oman yhdistyksen, Pipariportaan. Idean äiti ja Pipariportaan ensimmäinen puheenjohtaja Sari Koukka kertoo, että kahvipöydässä puoliksi leikillään ilmaan heitetty ajatus kotiäitien järjestäytymisestä saikin yllättäen innostuneen vastaanoton. Kaikesta päätellen jotain tällaista oli Itä-Savossa jo osattu kaivata, sillä yhdistys on muutamassa kuukaudessa saanut yli seitsemänkymmentä jäsentä. "Lakkovaroitusta ei olla vielä annettu, vaan ensin yritetään neuvotteluteitse", itsekin hoitovapaalla oleva Koukka naurahtaa.

Copyright: Minna Surakka
Mihin tarpeeseen kotiäitien yhdistys perustettiin?
Kotiäiteihin ja koti-isiin suhtaudutaan eri tavalla


Pipariportaan toiminta on ollut alusta pitäen vilkasta. Yhdistyksellä on joka kuukauden toisena maanantaina tapaaminen, jossa on aina jokin teema. Joskus mukaan kutsutaan myös ulkopuolinen luennoija tai alustaja. Pipariporras on ehtinyt myös lobata valtuuston jäseniä kahden tuhannen markan kuntalisän saamiseksi Savonlinnaan. Lisäksi on oltu mukana päivähoitomessuilla sekä järjestöjen ja kaupungin edustajien keskustelutilaisuudessa ottamassa yhteyksiä muihin yhdistyksiin. Koukka kertoo, että yhteistyötä on jo tehty Mannerheimin lastensuojeluliiton ja marttojen kanssa. Aikomuksena on tutustua lähemmin muutamiin muihinkin järjestöihin. Ensimmäinen jäsenkyselykin on tehty ja Koukka selvittelee sen tuloksia kun lastenhoidolta ehtii.

Työtä, jota ei lasketa työksi

Kotiäitiydestä on tullut Suomessa harvojen herkkua ja syntyvyys on laskenut alimmalle tasolleen sataan vuoteen. Murskaluvut johtuvat osittain siitä, että kukkeimmassa lapsensaanti-iässä ovat nyt 70-luvulla syntyneet pienet ikäluokat. Paljon selittää myös se, että yli 40% alle kolmekymppisistä työssäkäyvistä naisista on määräaikaisessa työsuhteessa.

Koukka myöntää, että kotiäitiyden riskit ovat suuret. Eläkettä ei kerry ja määräaikaisesta työsuhteesta hirvittää jäädä edes äitiyslomalle, hoitovapaista puhumattakaan. Uuden työn saaminen voi olla vaikeaa, sillä kotona vietettyjä vuosia ei arvosteta työtä haettaessa, vaan ansioluetteloon jäävää aukkoa joutuu puolustelemaan. "Kyllä mullakin on ollut töitä hakiessa aikamoinen selittäminen siinä, mitä olen tehnyt noiden kolmen vuoden aikana. Olen sanonut, että olen hoitanut lapsiani kotona, ja aina on ollut pakko lisätä, että halusin tehdä sen - en jäänyt kotiin siksi, että olisi laiskottanut tai etten olisi saanut töitä."


Kotiäitiys ammattina: huonot puolet
Kotiäitiyden aurinkoinen puoli
Minkä vuoksi lapset päätetään hoitaa kotona?


Lasten kotihoito on siis tyypillistä naisten työtä: palkkaa ei juurikaan tule, mutta työ on haastavaa ja palkitsevaa. Kotiäitien ja myös koti-isien aseman parantamisessa onkin kyse arvostuksen lisäksi myös rahasta ja valinnanvapaudesta. Koukan mukaan siitä tulee aito vaihtoehto vasta siinä vaiheessa, kun kotihoidon tuki nostetaan tasolle, jolla se riittää edes jossain määrin paikkaamaan töistä pois jäämisen perheen talouteen lyömää lovea.

"Pipariporras ei missään nimessä pyri siihen, että kaadetaan koko päivähoitojärjestelmä, vaan siihen, että kotihoito saadaan nostettua aidoksi, varteenotettavaksi vaihtoehdoksi muiden hoitomuotojen kanssa", painottaa Koukka. Koukka muistuttaa myös, että aika, jonka ihminen viettää kotona omia lapsiaan hoitaen, on verraten lyhyt jakso elämässä. Kotirouvan tai vapaaherran elämä on perin harvoin elämänmittainen ura.

Lapsenhoitopalkka vai perheverotus?

Copyright: Vesa Vuorela

Kesäkuun alussa on tehty 41 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite lastenhoitopalkasta ja kotivanhemman eläkkeestä. Jos laki hyväksytään, alle kouluikäistä lastaan kotona hoitava vanhempi alkaisi saada palkkaa, josta kertyisi myös eläkettä. Yhden lapsen hoitopalkaksi ehdotetaan 3 500 mk, kahden 4 750 mk ja kolmen tai useamman lapsen hoitaja saisi 6 000 mk kuukaudessa. Näin yhdestä lapsesta maksettava hoitopalkka olisi parisataa markkaa suurempi kuin yksilapsisen työttömän peruspäiväraha, kahta lasta hoitava tienaisi hieman yli puolet siitä, mitä perhepäivähoitaja keskimäärin lisineen päivineen. Useampia alle kouluikäisiä hoitavan tuki olisi perhepäivähoitajan tuloista miltei kolme neljäsosaa, mikä vastaa osapuilleen 10 000 markan tulojen perusteella saatua ansiopäivärahaa.

Hoitopalkan etu, verrattuna esimerkiksi jo väläyteltyihin verokevennyksiin, olisi sen suuntaaminen suoraan kotiin jäävälle vanhemmalle. Myös eläketurvan kertyminen olisi merkittävä parannus nykytilanteeseen. "Eivät nämä vaihtoehdot minusta sulje pois toisiaan", pohtii Koukka. Lapsenhoitopalkan tarkoitus ei hänen mielestään ole nostaa kotiin jäävän vanhemman tuloja samalle tasolle työssäkäyvän tulojen kanssa, vaan sen merkitys olisi pikemminkin kotivanhemmuuden arvostuksen osoittaminen ja kotivanhemman sosiaaliturvan parantaminen mm. eläkekertymän ansiosta.

Sari Koukka. Copyright: Minna Surakka
Mikä olisi paras tapa tukea lasten kotihoitoa?


Pipariportaan puheenjohtaja tyrmää nurinat naisten ajamisesta takaisin hellan ääreen. "Emme me ole huonontamassa naisen asemaa vaatimalla kotihoitoa tasavertaiseksi vaihtoehdoksi päivähoidolle, päinvastoin!" Hänestä kotihoidon tuen nostaminen vain lisäisi tasa-arvoa: nainen olisi kotiin jäädessään yhtä arvostettu kuin kodin ulkopuolella työskennellessään. Lisäksi hänen asemansa olisi samalla tavalla taloudellisesti turvattu. Koukka huomauttaa, että myös mies voisi valita, jääkö hoitamaan lapsia vai meneekö töihin. Samalla tulisi korjattua se kummallisuus, että kotona lastaan hoitavalle maksetaan huomattavasti vähemmän tukea kuin työttömälle, joka vie lapsensa päivähoitoon.


Vanhemmat kotona, lapset tarhassa
Maailmassa on virhe!
Tasa-arvokeskustelussa pitäisi ottaa huomioon muutamia seikkoja...


Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: