Minne katosivat rajat & rakkaus?

Psykologi Keijo Tahkokallio kehottaa vanhempia ottamaan vastuun lastensa kasvattamisesta. Hän peräänkuuluttaa vanhaa viisautta rajojen asettamisesta ja pyyteettömästä rakastamisesta, muistuttaen samalla, että sanojen välille ei pidä piirtää yhtäläisyysmerkkiä. Rajat ovat aina rajoja, ja rakkaus rakkautta.


Mikä on oikea perusasetelma vanhempien ja lasten välillä?
Mistä saadaan iloa vanhemmuuteen?
Mitä syitä on lasten levottomuuteen ja masennukseen?
Mitä kykyjä kotipesästä irtautuessa tarvitaan?

Uni on lepoa

Kasvattamista mystifioidaan ja puolustellaan sellaisilla latteuksilla kuin "jokainen tekee parhaansa". Monta kertaa omaa työtään kasvattajana voisi parantaa pienin muutoksin, vaikkapa yhdellä perusasioista: huolehtimalla lapsen riittävän levon saamisesta.

Keijo Tahkokallion mukaan lasten levottomuuden ja masennuksen lisääntymisen yksi syy on liian lyhyt yöuni. Esimerkiksi alle 12-vuotiaan koululaisen unen tarve on vähintään 9 tuntia. Sitä ei ole lupa alittaa. Jos lapsen koulu alkaa aamulla yhdeksältä, olisi nukkumaan mentävä viimeistään iltauutisten alkaessa. "Ällimäkbiilit" ja muut iltasarjat eivät Tahkokallion mukaan kuulu lasten arkisivistykseen.

Nukkumaanmenoaika on samalla yksi esimerkki niistä asioista, joista lapsen kanssa toki voi neuvotella, mutta josta päätöksen tekee aina kasvattaja. Ruohonjuurikasvattaja on oppinut, että moiset säännöt helpottavat omaa työtä, eivätkä ne aiheuta lapselle ongelmia. Päinvastoin.

Lapsi ei ole pieni aikuinen

Keijo Tahkokallio muistuttaa myös, että aikuisuuteen kuuluu salaisuuksia, joista lapset eivät saisi olla selvillä liian varhain. Esimerkkinä Tahkokallio esittää paljon puhutun "Salatut elämät"-ohjelman, joka hänen mukaansa ei missään tapauksessa sovellu alle 10-vuotiaille lapsille. Sarjassa pohditut asiat, mm. seksi, abortti, huumeet, päihteet, kuuluvat aikuisten maailmaan. Liian aikaisin selville saadut salaisuudet voivat vaikuttaa lasten myöhempään elämään väärinä käyttäytymismalleina, muistuttaa Tahkokallio.

Liian usein unohdamme, että lapsuus kestää 18 vuotta. Ennenkuin jälkeläisen siivet kantavat pois kotipesästä, hänen on kyettävä ymmärtämään syitä ja seurauksia, opittava valitsemaan vapaaehtoisesti asioita, jotka eivät tuo mielihyvää ja suoriuduttava vapaaehtoisesti ikävistäkin velvollisuuksistaan.

Lapsi tuntee itsensä turvalliseksi silloin, kun hänestä pidetään huolta, Keijo Tahkokallio painottaa. Lapsi ja nuori kokeilee taatusti rajojaan; aikuisen on oltava turvaamassa, että rajat pitävät. Kasvattajan keinoiksi Tahkokallio luettelee naputuksen, jäkätyksen ja nalkutuksen -kaikki perinteiset- pilke silmäkulmassaan. Nyrkkisääntönä hän pitää "kuuden lakia": lapsen pyytäessä mielihyvää tuottavia asioita vanhempien kannattaa vastata ensin kuusi kertaa "ei" ja vasta sitten, yhden kerran, "kyllä".

Linkkejä arkistojuttuihin:

Perhe tai minä itte
Satujen taikaa
Taiteesta iloa ja leipää
Televisio, arki ja oppiminen
Kuka pelkää skiniä?
Nuorisokulttuurit
Kouluruokailun merkitys nuorille
Koulukiusaus
Saatananpalvonta

© Nettiradio Mikaeli / Seija Ripatti (Kirsti Vuorela) 2000