Vankila on porras siviiliin

Copyright: Juho Fröjd

Monen kadunmiehen ja -naisen mielestä rikoksista tuomitut henkilöt pitäisi eristää mahdollisimman huonoihin oloihin mahdollisimman pitkäksi ajaksi ja mieluiten vielä Venäjälle. Vankeinhoitolaitoksen pääjohtaja Markku Salminen toteaa, että suuren yleisön tapa käsitellä asioita on usein yksipuolinen ja rikostorjunnan kannalta jopa vahingollinen, koska vankeinhoitoa ja sen mahdollisuuksia ei tunneta riittävän laajasti. Monen tietämys tuntuukin perustuvan lähinnä median luomaan kuvaan, joka ei vastaa sitä todellisuutta, jota vankeinhoidon ammattilaiset elävät.

Markku Salminen korostaa, ettei kukaan ole syntynyt rikolliseksi, eikä valinnut biologista perimäänsä. Ongelmakäyttäytymisen jäljet johtavat monessa tapauksessa lapsuuteen ja vaikeisiin perheolosuhteisiin. Rikoskierteeseen päätyminen on hyvin usein seurausta sosiaalisesta kurjuudesta. Salmisen mielestä pelkkä tuomioiden pituuksiin tuijottaminen ei ole järkevä eikä ainoa ratkaisu, kun monen kohdalla jo lähtökohdat ovat niin epäoikeudenmukaiset.

Suomessa rikoksista tuomitut ovat joitakin talous- ja satunnaisrikollisia lukuun ottamatta erittäin syrjäytyneitä. Vankien joukossa on työttömiä, päihteiden käyttäjiä ja mielenterveysongelmaisia. Lähes puolella vangeista on huumausaineriippuvuus ja alkoholin ongelmakäyttäjiä vangeista on noin 40 prosenttia. Näihin ongelmiin voidaan kuitenkin vaikuttaa sekä vapaudessa että vankiloissa.
"Vankila on Suomen suurin päihdekuntoutuslaitos. Meillä on päihdeohjelmien piirissä useita satoja, taitaa olla jopa toista tuhatta henkeä päivittäin", kertoo Salminen.


Kumpi sana kuvaa paremmin suomalaista vankeinhoitoa: kuritus vai kuntoutus?


Markku Salminen. Copyright: Nina Kurki

Suomessa vankiloiden lakisääteinenkin systeemi perustuu hyvin pitkälle työn tekoon, kuntoutukseen ja koulutukseen. Voimassa olevassa laissa edellytetään, että vanki tekee säännöllisenä työaikana työtä, osallistuu opiskeluun tai johonkin muuhun tavoitteelliseen toimintaan kuten päihdekuntoutukseen. On tärkeää, että vankilan päivä koostuu sisällöstä, joka vastaa suurin piirtein normaaliolosuhteita. Säännöllisellä päivätyöllä, terveellisellä ruoalla ja päihdevalvonnalla pyritään luomaan pohja rikoksettomaan elämään siviilissä.


Annetaanko vankiloissa asennekasvatusta?
Treenataanko sosiaalisia taitoja?


Salmisen mielestä on tärkeää, että vangeille tarjotaan mahdollisuus palata normaaliin ja oikeudenmukaiseen elämään. Noin 62 prosenttia vapausrangaistuksensa kärsineistä ensikertalaisista ei palaa koskaan takaisin vankilaan, vaan elää normaalia elämää keskuudessamme. Lisäksi moni vanki haluaisi korvata rikoksen uhrille tekemiään vahinkoja. Korvaukset kuitenkin kasvavat vankeusaikana 11 prosentin korkoa, jolloin korvaussummat kasvavat niin suuriksi, ettei niitä pystytä maksamaan.
"Järkevillä maksusuunnitelmilla rikoksen uhrin asemaa voitaisiin parantaa. Tällä hetkellä ainoastaan kolme prosenttia korvauksista voidaan periä ulosottoteitse. Kannatan ennemmin sovittelunkaltaisia ratkaisuja kuin pitkiä linnatuomioita."

Suomalaiset vankilat ovatkin kovassa käytössä. Vankien lukumäärä on kasvanut viimeisen kolmen vuoden aikana noin tuhannella. Keväällä vankeja oli noin 550 enemmän kuin vankipaikkoja. Paine kohdistuu erityisesti tutkintavankiloihin, jotka saattavat olla välillä käytössä 140 prosenttisesti. Ylitäydet vankilat ovat hyvin ongelmallisia, sillä esimerkiksi lattialle pantu patja ei vastaa lainsäädännön määrittelemää ihmisarvoista vankipaikkaa, eikä työtoimintoja ole mitoitettu nykyisenkaltaiselle vankijoukolle. Lisäksi jokainen vanki aiheuttaa noin 7000 euron vuosittaiset ruoka-, vaate- ja terveydenhuoltokulut, mikä on myös ongelmallista lisäbudjettien varassa kitkuttelevalle Vankeinhoitolaitokselle.


Vankien sijoittelusta
Millaisia epäkohtia suomalaisessa vankeinhoitojärjestelmässä mielestäsi on?


Copyright: Nina Kurki

Rikos koskettaa monia, joista muistetaan mainita rikoksen uhri, yhteiskunta, veronmaksajat ja rikoksen tekijäkin. Yksi usein unohdettu ryhmä, jota rikos saattaa koskettaa hyvinkin kipeästi, ovat kuitenkin rikoksen tekijän omaiset. Kanssaihmiset osaavat olla julmia ja leimata, jolloin omaisten osaksi tulee kärsiä rikoksesta, joihin he eivät ole syyllisiä. Salminen näkee, että rikoksen tekijän omaiset ovat monella tavalla ongelmainen ryhmä, jolta puuttuu tuki. Monesti sisään joutunut vanki on ollut perheen elättäjä ja tämän jouduttua vankilaan, joutuu muu perhe sosiaaliavun varaan. Lapset joutuvat pilkatuiksi ja ahdistelluiksi koulussa. Lisäksi teko on monesti sellainen, että se aiheuttaa perheelle häpeää ja jopa henkisiä ongelmia.

Jos vanki viedään pitkän matkan päähän kodistaan, saattaa vangin mahdollisuudet tavata omaisiaan olla heikot. Lapset vieraantuvat vankeusaikana vanhemmistaan, yleensä isästään. Salminen näkee, että tämä lisää rikoksen tekijöiden syrjäytymiskehitystä, sillä omaisten tuki on monesti ainoa motiivi, jonka takia palata rehelliseen elämään.

Myös yleinen ilmapiiri rikoksen tekijöitä kohtaan on julma. Osaltaan tähän on syypäänä media, joka uutisoi näyttävästi tietyntyyppisistä rikoksista, jotka ovat kuitenkin marginaalisia, mikäli tarkastellaan koko rikosten kenttää Suomessa. "Iltapäivälehtien rikosuutisten kauhisteleva ja pelkoa lietsova tyyli varmasti myy, mutta yhteiskuntaa ei voi rakentaa paniikin ehdoilla", toteaa Salminen. Helsingissä lomailevaa vankia kun pelätään Kokkolassa asti, vaikka saman aikaisesti ympärillä elää normaalikansalaisina tuhansia henkirikoksen tehneitä ja saman verran niitä, jotka seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana tulevat tekemään henkirikoksen. Pelon lietsonta on saanut suhteettomat mitat.


Vangitkin ihmisiä
Mikä on kantasi kuolemantuomioihin?


Haastattelu on tehty Mikkelissä 12.-13.6.2003 järjestetyssä Mikkelin Kesäpäivät -työelämäseminaarissa.

Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: