Mitä sitten kun viimeinenkin kuolee?

Copyright: Mervi Sensio

Sohvalla kehräävä kattini saa olla tyytyväinen olotilaansa. Maapallon 38 kissalajista 37 lajia kuuluu uhanalaisten lajien joukkoon. Vain kotikissa on turvassa. - Uhanalaiset lajit lisääntyvät koko ajan, ja valitettavan usein syypääksi paljastuu ihminen: vaikkemme salametsästä saimaannorppia, tuhoamme tietämättämme elinympäristöämme ja siinä samalla pala palalta ekosysteemiämme.

Uhanalaisilla lajeilla - niin kissoilla kuin muillakin - on aina vain vähemmän elintilaa. Pikkupopulaatiot ahdistuvat harvassa sijaitsevilla alueillaan, syntyvyys laskee, vastustuskyky heikkenee ja taudit pääsevät verottamaan laumaa entisestään.

Filosofian tohtori, dosentti Helena Korpelainen Helsingin yliopiston biotieteiden laitokselta sanoo, että ihminen - elinympäristöä tuhoamalla - vauhdittaa lajien keskimääräistä kuolemisnopeutta tuhatkertaisesti. Lajit kuolevat sukupuuttoon toki ilman ihmistäkin, ja sitä mukaa kun joku laji katoaa, saattaa löytyä uusia. Varmasti suurin syypää luonnon normaalin toiminnan järkkymiseen ovat kuitenkin ihmiset.

Erilaisten arvioiden mukaan maapallolta löytyy viidestä miljoonasta viiteenkymmeneen miljoonaan erilaista kasvia, eläintä tai mikroskooppista oliota. Tieteellisesti kuvattuja lajeja on Korpelaisen mukaan 1,5 miljoonaa. Kuka huomaa ikävöidä - tuollaisesta määrästä - sukupuuttoon kuollutta kirppua tai sammallajia? Jokaisella kirpulla ja sammallajilla on kuitenkin oma tehtävänsä, vaikkemme sitä konkreettisesti näekään. Kun lajin yksilömäärä vähenee, laji köyhtyy geneettisesti ja samalla uhanalaisuuden riski kasvaa. Sitä mukaa kun lajimäärä pienenee, ekosysteemin tasapainoinen toiminta hankaloituu.


Miksi on tärkeää, ettei lajien määrä maapallolla vähene?


Ei siis ole yhdentekevää, onko maassamme viisi vai viisikymmentä perhoslajia, kuoleeko ilves sukupuuttoon tai katoaako viimeinenkin liito-oravankirppu jäljettömiin. Sympaattisen näköinen saimaannorppa ja komea ilves eivät ole Suomen ainoita uhanalaisia lajeja, pienemmät ja vaatimattomammat eivät vain pääse julkisuuteen isompien kohtalotoveriensa tavoin.

Niin uskomattomalta kuin tuntuukin, Suomessa on eri lähteiden mukaan jopa 1 500 - 1 700 uhanalaista lajia! Äärimmäisen uhanalaisia niistä on noin 250, erittäin uhanalaisia 450 ja vaarantuneita 800 lajia. Uhanalaisuuden riski varjostaa yli tuhatta lajia. Lajeista valtaosa on vaatimattomia ja hiljaisia itiökasveja, putkilokasveja ja selkärankaisia eläimiä. Lajeihin kuuluvat myös erilaiset bakteerit ja virukset, joiden joukosta löytyy myös ei-toivottuja. Ilkeän influenssaviruksen ihminen useimmiten voittaa, mutta esimerkiksi hiv-virukselle ei olla vielä keksitty voittajaa.


Voiko ei-toivotun lajin, esimerkiksi vaarallisen viruksen, tuhota tarkoituksellisesti sukupuuttoon?


Helena Korpelainen. Copyright: Mervi Sensio

Uhanalaisuuden syistä merkittävimpiä ovat nykyiset metsien käyttö- ja käsittelytavat sekä metsien ikärakenteiden muutokset. Yksittäisistä tekijöistä suurin uhanalaisuuden syy ja uhkatekijä on avoimen alueen sulkeutuminen, esimerkiksi rakentaminen uhkaa noin joka kymmenettä uhanalaista lajia. Ihminen voikin valinnoillaan erittäin ratkaisevasti vaikuttaa lajien kuolemiin: hän voi hidastaa, nopeuttaa tai estää niitä. Valtio, kunnat ja suuret yritykset pitävät hanskassaan vallan valtikkaa. Viime kädessä ne päättävät, mihin rakennetaan tie, mihin tehdas ja missä toteutetaan tehometsätaloutta.


Kuinka paljon raha ratkaisee ympäristönsuojelussa?


Korpelaisen mukaan Suomen elinympäristöistä erilaisten perinneympäristöjen lajit ovat kiivaimmin uhanalaistumassa. Niityt ja pellot kasvavat umpeen ja vanhat havupuumetsät uhkaavat kadota, jollei jotain tehdä ja pian. Yksittäisen ihmisen mahdollisuudet pelastaa maapallon ekosysteemi tuntuvat ehkä vähäisiltä, mutta voisimmeko me, sinä ja minä, kuitenkin tehdä jotain? Kyllä me voimme, sillä asenteista kaikki lähtee.


Miten ihminen voi arjessaan säästää uhanalaisia lajeja?


Ihmisellä on ehkä noin 80 000 geeniä. Yksi näistä on siirretty lehmään, jotta se lypsäisi ihmiselle lääkemaitoa. Geenejä on myös monistettu monistettu monistettu monistettu, ja englantilainen lammas on saanut prikulleen kaltaisensa. Ja jokainenhan muistaa huhupuheet geeniruuasta, sen tulosta ja oikeastaan nyt jo menosta. Geeniporkkana pelottaa, onko se turvallista rouskuteltavaa vai ei? Korpelaisen mielestä tietyissä geenimanipulaatioissa ihminen leikkii asialla, josta hän ei tiedä riittävästi.


Mitä tutkija ajattelee siirtogeenilehmistä ja yleisemminkin geenimanipuloinnista?
Entä mitä mieltä hän on kloonilammas Dollysta?
Millaiset lait tai muut säädökset rajoittavat esimerkiksi ihmisen kloonaamista?


Geenipankkitoiminta aloitettiin 1960-luvulla. Geenipankit ovat laitoksia, joihin tallennetaan lajien geenimateriaalia. Toiveena on, että lajien määrä maapallolla pystyttäisiin edes näin säilyttämään runsaana. Korpelaisen mukaan eräänlaisia geenipankkeja ovat myös eläintarhat, joissa elää monia luonnosta jo kadonneita lajeja. Siellä me tapaamme myös ne kissat, joiden elämä vapaana maapallolla on tehty jo miltei mahdottomaksi.