Pohdiskelua raskaudesta ja äitiydestä

Mikä raskausaikana pelottaa? Mitä tuntemuksia raskaus herättää? Kuinka lapsen isä on mukana odotusaikana ja lapsen synnyttyä? Tieto raskaudesta on joko ilouutinen tai säikäyttävä asia. Tässä tulee kertomus kahdesta erilaisesta raskaudesta ja kahdesta erilaisesta ihmissuhteesta.

Yllätysraskaus

19-vuotias Heidi pohdiskeli kahdeksannella kuulla olevaa raskauttaan. Hän mietti suhdettaan poikakaveriinsa Jussiin ja siihen kuinka odotusaikana on välillä ollut rankkaa.

Tieto raskaudesta tuli Heidille shokkina. Hän oli väliaikaisesti lopettanut e-pillereiden syömisen huomattuaan, ettei tietty merkki hänelle sopinut. "Ei sitä osannut kuvitellakaan, että pilleripaussin aikana tulisi raskaaksi, sillä seksiä ei harrastettu kuin kerran tai pari", Heidi kertoo. Kun kuukautisia ei sitten alkanut kuulumaan, pariskunta päätti tehdä "kimpassa" raskaustestin. Heidi kuvaa testituloksen selviämistä näin: "Odoteltuani muutaman minuutin menin vessaan katsomaan testitikkua, siihen oli ilmestynyt kaksi viivaa, menin tavallaan shokkiin, siinä täytyi olla jokin virhe." Jussi oli uutisesta innoissaan. "Ensimmäisenä päivänä asiasta ei puhuttu, ajattelin, että käyn terveyskeskuksessa ottamassa varmemman testin. Sinne soitettuani minulle kerrottiin, että apteekin testit ovat yhtä varmoja. Minua vain kehotettiin menemään neuvolaan. Sitten me Jussin kanssa juteltiin eri vaihtoehdoista ja tultiin siihen tulokseen, ettei aborttia tehdä. Menneisyys tuntui iskevän päälle, sillä sain keskenmenon noin puolitoistavuotta sitten. Riskialttiina aikana pelotti ja tilannetta oli vain katseltava."

Jussin suhtautuminen raskauteen

Heidille aiheuttaa suurta turhautumista se, ettei Jussi hoksaa tilannetta. Jussi ei osallistu lapsen tulon suunnitteluun, isomman asunnon etsimiseen, vauvan tavaroiden hankintaan, vaan hän luulee, että kaikki järjestyy kertahujauksessa. Heidi onkin ollut omatoiminen ja alkanut hommaamaan itselleen ja tulevalle lapselle isompaa asuntoa. Se ei tarkoita sitä että seurustelu Jussin kanssa päättyisi, vaan sitä, että Heidi haluaa Jussin ymmärtävän tilanteen ja tajuavan, että tilanteen tulee muuttua. "Saattaahan se tietenkin olla niinkin, että sitten, kun Jussi pääsee kosketukseen lapsensa kanssa, tilanne muuttuu, mutta ikävältä tuntuu se, että tunnen itseni yksinhuoltajaäidiksi... jo nyt", Heidi pohtii.

Jussi on liian huoleton veikko, hän saattaa kadota pariksi päiväksi ryyppyreissuille, eikä hän ymmärrä, että Heidillä voi alkaa synnytys aikaisemmin tai että Heidille voi tulla komplikaatioita. Kun kysyn Heidiltä, mitä poikakaverille tulisi tehdä, että tämä rauhoittuisi, Heidi vastaa tyynesti: "pallit pitäisi leikata irti. Jäisipähän ainokainen lapsi, jospa se sitten alkaisi Jussia kiinnostamaan." Heidi luulikin, että Jussi rauhoittuisi Heidin tultua raskaaksi, mutta tilanne tuntui kääntyvän päälaelleen, sillä nyt Jussi tuntuu ottavan kaiken irti viimeisistä "vapaista" päivistään. Juuri alkanut raskausvalmennus kuitenkin tuntuu herkistävän kovaa ryyppymiestä.

Tänä keväänä Heidi kirjoittaa ruotsin ja englannin. Kirjoitukset pelottaa, sillä jatkuva vessassa ravailu ja sormien turvotus voi haitata keskittymistä. Heidin muistiin juolahtavatkin raskauden ensivaiheet, kuinka aamupahoinvointi ja väsymys herpaannutti opiskelua.

Tuleva vauva on ensimmäinen lapsenlapsi sekä Heidin että Jussin vanhemmille. Heidin äiti onkin tohkeissaan ostelemassa vauvalle tarvikkeita, mutta häneltä liikenee Heidille myös yllin kyllin tukea ja rohkaisua. Isänsä kanssa Heidi ei ole raskaudesta paljoa puhunut. Isä ei pidä Jussista, eikä siitä, että Heidi on raskaana. Heidi toivoo, että isä heltyisi saatuaan lapsenlapsen syliinsä. Raskaudessa Heidistä on ihaninta tuntea vauvan liikkeet ja kuulla sydänäänet. Tulevaisuus kuitenkin huolettaa, sillä elämäntilanne on vaikea, eikä aina jaksa tehdä kaikkea mitä pitäisi. Onneksi odotusaikaa on enää vähän jäljellä. Heidi odottaakin lapsen syntymää kovasti; paksuna oleminen "kypsyttää". Heidi ei kadu lapsen tuloa, vaan on asiasta iloinen. "Perhettä perustaessa elämäntilanteen tulisi olla vakaa ja koulut tulisi olla käytynä.", Heidi toteaa.

Jani, Satu ja Onni

Satu ja Jani, kumpikin kohta 27 vuotta, ovat vuoden ja neljä kuukautta vanhan Onni-pojan onnelliset vanhemmat. Onni on vilkas nuori herra, joka tykkää kuunnella musiikkia ja tanssia. Sanavarastokin on alkanut karttumaan sanoilla "kako" ja "kaljaa". Villeyden hän varmaan on saanut isältään. Äidiltään hän on perinyt hurmaavat pusuhuulet.

Satu ja Jani olivat jo jonkin aikaa yrittäneet saada lasta, kun sitten vihdoin ja viimein tärppäsi. Eräänä aamuna Satu oli vain hiipparoinut vessaan ja tehnyt testin. Positiivisesta tuloksesta innostuneena Satu meni herättämään Janin, ja kumpikin olivat olleet aivan humussa. "Meitsulle ainakin tuli ihan aluksi semmonen hirvittävä tiedonjano; piti lukea kamalasti kirjoja ja Vauva-lehtiä, varsinkin aina kulloisenkin raskauden vaiheen näkökulmasta", Satu kertoo raskauden alkuvaiheesta. Aluksi raskaus oli pyörinyt Satun mielessä paljon, keskivaiheilla sen kuitenkin jopa pystyi "unohtamaan". Satu teki graduaan odotusaikanaan, toukokuun lopussa hän sai työnsä palautettua. "Silloin oli Orvokissa (Onnin työnimi) motivaatiota kerrakseen". Satua huoletti, että vauvasta tulee jotenkin häiriintynyt, sillä piti välillä stressata kaikista asioista. "Ensin nuo opinnot, jotka halusin saada valmiiksi ennen vauvan syntymää, ja sitten viime hetkillä tuli vielä se asunnon myynti", Satu täsmentää.

"Silloin kesällä, kun gradu ei enää mieltä painanut, ajatukset alkoivat heittää härän pyllyä. Olin varmaan tosi hankala välillä. Mietin niin syviä syntyjä, että Janilla oli kestämistä; meitsin ajatuksenjuoksuun kun ei oikein saanut otetta. Hirveästi mietin ihan sitä, miten sääli toisaalta oli, ettei lähiperhettäni asu täällä ihan lähellä. Tuntui, ettei Onni opi ollenkaan tuntemaan toista mummoa ja muita. On ihanaa, että edes yksi mummo ja ukki asuu lähellä. Tietysti tuli isääkin ikävä, niin kuin aina, kun elämässä tulee jokin käännekohta. Kuinka onnellinen sekin olisi ollut... Raskaana ollessa tuli siis mietityksi ja ennen kaikkea problematisoitua asioita, jotka nyt näkee hyvinkin eri valossa. Niinhän sitä sanotaankin, että varsinkin oma äitisuhteen pohtiminen jotenkin aktivoituu raskaana olevalla naisella.", kertoo Satu mietteitään.

Jani oli ollut Satun raskauden aikana ymmärtäväinen, mikä se oli Sadulle tärkeää. Asioiden, ajatusten ja unelmien jakaminen toisen osapuolen kanssa on kaikkein keskeisintä. "Jo lapsia suunnitellessa puhuttiin siitä, että lapset pitää sitten rohkeasti ottaa mukaan juttuihin. Paljonhan se sitoo kotiinkin tuommoinen vauveli, mutta ei me kuitenkaan olla haluttu jämähtää." Onni pääsikin heti pienestä pitäen reissuun, sillä Jani opiskeli vähän aikaa Unkarissa. Kuukauden päivät perhe kerkesi siellä asustella. Onnista oli varmaan mahtavaa olla supersuosittu, sillä kaikki ihmiset ihastuivat vaaleaan lapseen. "Toisaalta oli pelottava lähteä reissuun pienen kanssa, mutta toisaalta oli selvää, että siellä selviää siinä missä täälläkin." Ja ehjin nahoin he tulivat kotimaan kamaralle.

"Nyt sitten äitiys on ihanaa ja raskasta. Kotiin Onnin kanssa jäätyäni tunsin ehkä vähän jääväni paitsi ulkomaailmasta. Olisin varmaan nauttinut ajasta enemmän, jos odottamassa olisi ollut joku työ- tai opiskelupaikka. Vastavalmistuneena piti miettiä jo tulevia työnhakusysteemejä, mikä sitten taas vähän stressasi. Ja nyt kun on saanut töitä, väsyttää ja harmittaa, kun Onnia ehtii nähdä vain vähän. Eli ristiriitoja on elämä täynnä", Satu toteaa.

Nettiradio Mikaelin arkistosta: