Mieluummin työtön kuin huonossa työssä

Copyright: Mervi Sensio

Ovatko he laiskoja vai nirsoja? Työtä nimittäin on, katso vaikka työvoimatoimiston nettipalvelusta. Mutta silti Tauno, Leena ja nimettömänä haastatellut henkilöt ovat työttömiä. Kaikki työ ei heille kelpaa. Onko työttömällä oikeus kieltäytyä työstä, mikä ei miellytä tai ole omalta ammattialalta? Saako työtön hyvällä omallatunnolla jäädä kotiin, kun tarjotaan työharjoittelupaikkaa laihalla korvauksella? Haastatellut sanovat, että jokainen työtön on ihminen, jolla on ihmisen oikeudet. Ei ole laiskuutta tai nirsoilua, jos sähköasentaja, artenomi tai keittäjä ei lähde katuja lakaisemaan tai puistoja siistimään. Se on ihmisen oikeutta tehdä valintoja.

Työtön on ruma sana. Sen kantaja ei elämänvaihettaan mainosta, vaikkei sitä häpeäisikään. Hävettävää työttömyydessä ei haastatteluun suostuneiden mielestä ole, sillä syytä ei omille niskoille oteta. Vika on yhteiskunnan. Tukityöllistämisjärjestelmä on mätä, he sanovat. Työttömillä teetetään työtä, josta he saavat saman korvauksen kuin työttömänä ollessaan. Työnantajat käyttävät työttömyyttä sumeilematta hyväkseen, haastatellut sanovat. Työttömät Leena Nykänen-Rathmann ja Tauno Lehtonen eivät hyväksy sitä, että työtön tekee pimeää työtä lisäansioita saadakseen. Pimeän työn tekijä vie työn joltain, kuka sitä oikeasti tarvitsee. Nimettömänä pysyttelevät haastatellut toteavat, että rumaahan se on, mutta rahaa on jostain saatava. He tekevät töitä pimeästi, kun sellaista on tarjolla. Ja työtähän on. Työn puutteesta työttömyys ei ainakaan johdu. Jossain siis todellakin mättää, mutta kuka sanoo, missä.

Jos saisin edes jalan oven väliin
Leena Nykänen-Rathmann on viisviitonen eläväinen nainen. Kahden vuoden työttömyytensä aikana hän on kaunistanut työttömyystilastoja käymällä kursseja ja tekemällä työharjoittelutöitä. Jossain kohtaa viisikymppisellä alansa ammattilaisella tulee työharjoittelulle seinä vastaan. Nykänen-Rathmann haluaa oikean työn ja siitä kunnon palkana.

Työttömänä on hyvä olla
Tauno Lehtonen on viisikymppinen, raitistunut ex-alkoholisti. Hän ei kaipaa enää vakituista työtä, sillä hän nauttii elämästään nyt taloudellisesti köyhempänä, mutta kaikilla muilla mittareilla mitattuna rikkaampana kuin työssä ollessaan. Työttömällä on oikeus hyvään oloon, Tauno sanoo.

Nettiradio Mikaelin arkistosta: