Au pair -aika tuo lisää itsevarmuutta

Liisa Kuitunen. Copyright: Ira Siimes

Puolitoista vuotta Lontoossa viihtynyt Liisa Kuitunen pitää välivuotta piristävänä vaihtoehtona opiskeluputkelle. Uusien kokemusten keräämisen lisäksi välivuosi on parhaimmillaan oiva keino löytää uudestaan kadonnut opiskelumotivaatio.

Haminalainen Liisa Kuitunen (21) hyppäsi ylioppilasjuhlien jälkeen keväällä 2001 lentokoneeseen, jonka määräänpäänä oli Lontoo. Koska tulevaisuudensuunnitelmat olivat aivan auki, lähtö au pairiksi tuntui hyvältä ratkaisulta. Alun perin Kuitusen oli tarkoitus viettää Lontoossa vuosi, mutta hän palasi sinne takaisin Suomessa vietetyn kesän jälkeen. "Oli tarkoitus etsiä sieltä ihan muita hommia, mutta se osoittautui vaikeammaksi kuin luulin. Palasin samaan perheeseen au pairiksi ja olin siellä seuraavat puoli vuotta."


Mitä au pairiksi lähtevän on hyvä muistaa?


Ensivaikutelma isäntäperheestä oli mukava ja se auttoi Kuitusen hyvin alkuun. Myös sopeutuminen miljoonakaupungin hulinaan sujui ilman suurempia ongelmia. Aluksi tosin tuntui hieman oudolta asua toisten ihmisten kodissa. Kuitunen otti riskin lähtiessään au pairiksi omin päin eikä järjestön kautta. Mikäli hän ei olisi tullut toimeen perheen kanssa, hänen olisi pitänyt itse maksaa itsensä kotiin. Järjestöjen kautta matkaan lähteneille puolestaan etsitään uusi perhe, jos ensimmäisen kanssa ilmenee hankaluuksia. "Oli hyvä, että olin tavannut perheen Helsingissä jo ennen kuin lähdin. Lisäksi kaverini oli ollut samassa perheessä aikaisemmin au pairina kesän, joten hän pystyi kertomaan, että perhe on kiva."

Kuitunen työskenteli perheessä, jonka äiti on suomalainen ja isä englantilainen. Lapset, tällä hetkellä 5-vuotias tyttö ja 2-vuotias poika, puhuvat sekä suomea että englantia. Kuitusesta tuntui, että hänet otettiin suoraan perheenjäseneksi. Hän myös pääsi perheen mukaan reissaamaan sekä lähiseuduilla että ulkomailla. "Perheen äiti sanoikin, että olen siellä paitsi auttamassa heitä, myös siksi, että saan uusia kokemuksia. Mielestäni se oli tosi ihanasti sanottu."


Mitä teit lasten kanssa?
Muiden au pairien tehtävät suhteessa omiisi?


Kuitunen muistelee saaneensa tietoa au pair -työstä ensimmäisen kerran yläasteella tai lukion alussa. Ennen lähtöä hän otti itse selvää työsopimusehdoista ja eri järjestöjen säännöistä. Kaikkeen ei tarvitse suostua, ja ylimääräisistä hommista on saatava lisää palkkaa. Kuitenkin vasta paikan päällä näkee, mitä työ käytännössä on. Jonkinlaista osviittaa antoi au pair -perheen äidin etukäteen lähettämä kirje, josta kävivät ilmi tehtävät suurin piirtein.


Olisitko lähtenyt au pairiksi, jos olisit etukäteen tiennyt millaista työ on?
Mitä olisit voinut tehdä toisin au pair -aikanasi?


Copyright: Ira Siimes

Ensisijaisesti Kuitusen tehtävä au pairina oli lastenhoito, joka oli hänelle jo entuudestaan tuttua. Hän leikki ja hääräsi lasten kanssa, vei vanhempaa kouluun ja oli seurana äidille. Silloin tällöin hän myös silitteli vaatteita ja siivosi, kunnes perheeseen palkattiin siivooja. Kuitusen työaika oli seitsemän tuntia päivässä. Lisäksi sopimukseen kuului ylimääräinen lastenvahtityö kaksi kertaa viikossa varsinaisen työajan ulkopuolella. Kuitunen oli työaikoihinsa ihan tyytyväinen, sillä iltaisin ja viikonloppuisin jäi hyvin aikaa tavata kavereita.

Liisa Kuitunen odotti, että olisi kahden välivuoden aikana keksinyt, "miksi haluaa isona". Ylioppilasjuhlien jälkeinen pääsykoerumba ja opiskelu ylipäätään ei heti lukion jälkeen jaksanut kiinnostaa. "Minulle välivuosi teki ainakin hirveän hyvää. Opiskeluinto tuli takaisin."

Lontoossa vietetty aika toi mukanaan paljon uusia kokemuksia ja ison liudan kavereita eri puolilta maailmaa. Lisäksi ulkomailla asuminen on itsenäistänyt ja antanut roppakaupalla itsevarmuutta. Myös englannin kielitaito kehittyi varsin sujuvaksi. "Siinä tulee älyttömän hyvä mieli itselle, kun on uskaltanut lähteä ja tehdä jotain itse."


Miten välivuosi kirkasti suunnitelmiasi?


Tällä hetkellä Kuitunen paistelee kesätöikseen pullia ja elokuussa on edessä muutto Kouvolaan. Silloin alkavat liiketalouden opinnot Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa. Kuitunen kannustaa lähtemään ulkomaille silloin, kun ei vielä ole asettunut aloilleen ja perustanut perhettä. Jos koulu ei maita, on parempi pitää välivuosi kuin jättää se pitämättä. Riskinä välivuoden pitämisessä on veltostuminen. Jos välivuosi venyy, ei välttämättä jaksa palata ollenkaan koulunpenkille.

Liisa Kuitunen pitää ainakin itselleen sopivana välivuosimääränä yhtä tai kahta vuotta. Hänen mielestään on typerää ajatella, että ihmiset pitäisi saada äkkiä töihin suoraan lukio- ja opiskeluputkesta. Hän myös kritisoi rivien välistä kumpuavaa ajatusta siitä, että on tuhlausta olla pois koulusta. "Mielestäni on kasvamisen kannalta hieno homma, että lähtee johonkin pois. Ja vaikka olisi vain kotona tai töissä, kunhan ylipäätään huilaa vähän aikaa, niin aivot tuulettuu."


Mitä opit englantilaisesta kulttuurista?
Kulttuurienvälisiä yhteentörmäyksiä?


Linkki:

Takaisin