Ajan työmuotoja, joissa nuoriin ei laitettaisi leimoja

Maija-Sisko Kauppila. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Kunnallinen nuorisotyö ei liipannut opetuministeriöltä nuorisotyön tunnustuspalkinnon saaneen Maija-Sisko Kauppilan omaa nuoruutta Turun seudulla. Järjestöissä tuli pyörittyä siitäkin edestä. Hän pujahti ennen aikojaan eli nelivuotiaana veljiensä perässä 4H-kerhoon ja pokkasi kymmenvuotiaana maakunnallisen sonninkasvatuksen kultamitalin. Nuorisotyöstä tuli Maija-Sisko Kauppilalle ammatti harrastuksen kautta. Parikymmentä vuotta nuorisotyötä kehitettyäänkin hän jaksaa uskoa omaan alaansa ja sen kansainvälistymiseen.

Kauppila miettii, että oma ammatti löytyi kuten niin monilla kollegoilla. Järjestöissä pyörimisestä syntyi kipinä, että sitähän voisi ammatikseen ohjata muita nuoria. Omaan kotikuntaan nuorisotyöntekijä tuli vasta 90-luvulla, joten roolimalleja ei löytynyt läheltä. Opinahjo löytyi Mikkelistä, ja kun hän aikanaan vuonna 1983 valmistui Suomen Nuoriso-opistosta, ala veti hyvin. Vakipestejä oli tarjolla jo ennen valmistumista. Kauppilan oma ura alkoi 21-vuotiaana Uudessakaupungissa. Sieltä hän siirtyi Turun lähelle Lietoon ja sitten vapaa-aikasihteeriksi Taivassalon kuntaan. Uuteenkaupunkiin hän palasi 90-luvun lamavuosiksi tekemään töitä nuorisosihteerinä vuosikymmenen ajan.


Nuorisotalolla pojat olivat 20-vuotiaita


Nuorisotyö ja nuorisotilat ovat aika tuore juttu Suomessa. Ensimmäisiä tiloja rakennettiin vasta 70- ja 80-luvuilla, kun valtio alkoi sitä tukea. 90-luku oli hiljaiseloa, mutta nyt valtio jälleen tukee nuorisotilojen rakentamista ja peruskorjausta. Kauppila toivoo, etteivät aikuiset toteuttaisi nuorisotiloissa omia mielikuviaan. Biljardi- ja pingispöytien sijaan pitäisi tehdä kunnolla ja laadukkaita ratkaisuja.


Biljardi ei ole itsetarkoitus


Kunnallisen nuorisotyön pitäisi liikutella massoja. Jokaisella nuorella ja hänen vanhemmillaan on kuitenkin omat odotuksensa ja arvonsa. Siinä välissä molempia kuunnellen tekevät työtään kunnan nuorisotoimen ihmiset. Kauppila haluaa tehdä työtä sen eteen, ettei nuoria leimattaisi. Hän uskoo siihen, että nuorten kanssa asioita kannattaa tehdä kunnolla ja laadukkaasti. Nykynuori elää arvojen ja valintojen viidakossa, ja hänellä on niskassaan melkoinen taakka, kun pitäisi jo varhain tietää, mitä aikoo elämässään tehdä, Kauppila sanoo.


Ajan työmuotoja, ettei nuoriin laitettaisi leimoja


Selvät tapahtumat, puhallutukset ja päihteettömyyslupaukset ovat tuoneet nuorisotyölle otsikoita viime vuosina. Kauppila pitää päihteettömyyttä yhtenä tapana asettaa nuorille turvallisia rajoja. Samalla päihteettömyys on laadun tae myös vanhemmille.


Laadun käsite vain korostuu


Copyright: Avartti

Millä sitten kunnallisen nuorisotyön tuloksia voisi mitata? Kauppilan mielestä ennaltaehkäisevää toimintaa on vaikea mitata numeroilla ainakaan yhden kalenterivuoden aikana. Tulokset näkyvät, kun tuttu hemmo tulee kiittelemään vuosikymmenen päästä. Nuorisotyö ei pääse ruikuttamaan, etteikö se saisi valtion budjetista tällä hetkellä rahoitusta. Kauppila pelkää kuitenkin, että kuntien monitoimi-ihmiset ovat sen verran kovilla, että he eivät välttämättä ehdi ja jaksa tehtailla hankeanomuksia, vaikka rahaa olisikin tarjolla.


Kynnys rahan hankkimiseen on kova


Työ kentällä on opettanut nöyryyttä. Vastavalmistuneen ruusuiset mielikuvat siitä, kuinka tietää ja osaa kaiken, ovat väistyneet vuosikymmenten varrella. Massojen ohjaamisesta on siirrytty erikoisnuorisotyöhön ja siitä nykyiseen priorisoinnin aikakauteen, jossa pitää olla monitaituri ohjatessaan voimavaroja oikein. 90-luvun projektimaailma toi myös kansainvälisyyden tullessaan. Kauppilalle kansainvälisyys on hyvin tärkeää. Hän toi Avartti-ohjelman osaksi suomalaista nuorisotyötä.


Enää ei riitä, että osaa toimia nuorten kanssa
Karhuterapiaa Avartti-ohjelman kesäseikkailuleiriltä


Kauppila tunnetaan kentällä monipuolisena kouluttajana. Tällä hetkellä Mikkelin ammattikorkeakoulussa lehtorina toimiva Kauppila opettaa niin nuoria kuin aikuisopiskelijoitakin. Hän opiskelee myös itse nuorisotyön maisteriohjelmassa. Hänestä olisi tärkeää, että kunnan, seurakunnan ja järjestöjen nuorisotyötä tekevät ihmiset yhdistävät voimiaan, koska siten saadaan enemmän aikaan.


Jos voisi jakaa muiden kesken asioita, voisi saada paljon aikaan


Kauppilan opiskelijat valmistuvat yhteisöpedagogeiksi. Hän nauttii aitiopaikalla olostaan. Nuoret tulevat opiskelemaan silmät kirkkaina kuin mopon lamput. Aikuiskoulutukseen tulevilla on realistinen ote. Kun kouluttaja pystyy yhdistelemään näistä kahdesta maailmasta asioita, niin on "aina jalat maassa pää pikkaisen pilvissä kuitenkin".


Jalat maassa ja pää pilvessä


Nuorisotyön ammattilaiset ja tutkijat ovat viime vuosina taittaneet peistä siitä, tarvitaanko alalle akateemista jatkotutkintoa. Mitä tekee maisteri nuorisotalossa? Kauppilasta tulee piakkoin maisteri. Hän näkee, että nuorisotyö muuttuu niin vauhdilla, ettei kaikilla tulevilla työtehtävillä ole vielä nimiä.

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Tulee tehtäviä, joilla ei vielä ole nimiä


Maija-Sisko Kauppila naureskelee, että nuorten kanssa pysyy nuorena. Jäljellä on 20 vuotta työuraa, mutta maailma on avoin, vaikkei mihinkään juuri nyt olekaan tietoisesti lähdössä. Kansainvälisyyskin kiehtoo. Opetusministeriön 10 000 euron nuorisotyön tunnustuspalkinto lämmittää mieltä. Tosin mieleenpainuvin palkintoseremonia ennen sitä taisi sittenkin olla se sonnin kasvatuspalkinto.


Sonnit olivat minulle ykkösjuttu


Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkki: