Touhukas teatterilainen on ikuinen oppija

Tarja Heiskanen Copyright: Ira Siimes

Jos Mikkelin teatterimaailman puuhanaisesta Tarja Heiskasesta tehtäisiin patsas, se olisi "mahottoman energinen". Ylipäätään Heiskanen on mielestään elämänmyönteinen, vilpitön, työnarkomaani ja erittäin herkkä. Elävä teatteri on hänelle elämän suola, mutta matkan varrelle on mahtunut myös paljon muuta.

Alun perin Varkaudesta maailmalle lähtenyt Tarja Heiskanen (s.1951) on ehtinyt tehdä elämänsä aikana yhtä ja toista. Ensimmäinen nousu estradille tapahtui varsinaisesti vuonna 1965, kun Heiskanen pääsi tanssitytöksi Varkauden teatteriin. Jo ennen sitä hän oli ollut mukana aktiivisesti koulunäytelmissä ja esiintynyt naapurin pojan kanssa kotitalon liiterissä. Lapsuuden teatterimuistojaan Heiskanen kuvailee herkiksi ja kauniiksi.
"Äiti on kertonut minulle, että olin lapsena hyvin mielikuvitusrikas yksilö. Viihdyin yksin ja unelmoin. Katselin selälläni cumulus-pilviä ja keräsin leskenlehtiä, joista tein lavasteita. Purojen varsilla halusin olla keijukaisena erilaisissa vaatteissa."

Kansa- ja keskikoulujen jälkeen teatteri alkoi kiinnostaa tosissaan, joten hän ei kirjoittanut ylioppilaaksi, vaan jätti koulun kesken.
"Läksin lättähatulla Varkauven kaupungista viis yli seittemän Helsinkiin, maalimalle niin sanotusti", Heiskanen nauraa.
Hän oli ensin mukana harrastajateattereissa Helsingissä ja Hyvinkäällä, ja hankki koulutusta useilla erilaisilla kursseilla. Samainen vimma kasvaa ja kehittyä vetää häntä edelleen opiskelemaan uutta. Teatterikouluun Heiskanen pyrki kuudesti, mutta putosi aina viimeistään loppumetreillä. Vuonna 1979 hän suuntasi Mikkeliin. Muutto Etelä-Savoon ei kuitenkaan ollut millään tavalla suunniteltu.
"Olin päättänyt, että mistä tahansa teatterista saan työtä 26-vuotiaana, niin minä lähden sinne, vaikka se olisi Nuorgamissa."


Mitä perhe ajattelee teatteritöistäsi?


Heiskanen sanoo olevansa suunnattoman kiitollinen Mikkelin Teatterille töistä, joita se on hänelle tarjonnut näyttelijänä ja ohjaajana. Hän on pyörinyt teatterilla myös mainosten hankkijana, tuottajana ja joka paikan höylänä. Teatterin lisäksi Heiskanen on työskennellyt muun muassa laivalla, kukkien myyjänä ja laittanut ruokaa ravintolassa, siivonnut sekä järjestänyt leirejä. Hänen mielestään "ihminen taipuu kaikkeen, kun se haluaa."
"Ennen koulun lopettamista valmistin hattuja Esa Pakarisen Elli-rouvan liikkeessä Varkaudessa. Ensin luulin, että minusta tulee modisti, vaan ei sitten tullutkaan. Mutta kyllähän se tiettyyn taiteelliseen muotoiluun viittaa sekin alue."

Heiskasen mielestä teatteri on luontainen väylä yhdistää eri osaamisalueet. Kaikki asiat hyödyntävät henkistä kasvua, ihmisenä selviytymistä ja sopeutumista. Erilaiset kokemukset ovat rikkaus, jota Heiskanen vertaa täytekakkuun, jonka jokaisessa välissä on joku "hyvä ja herkullinen välike".


Esikuvasi teatterissa?
Miten siviili Tarja Heiskanen eroaa näyttelijä-ohjaaja Tarja Heiskasesta?


Synnynnäinen lahjakkuus on Heiskasen mielestä asia numero yksi, kun pohditaan sitä, miten tullaan hyväksi näyttelijäksi. Lisäksi tarvitaan nöyryyttä opiskella ja omaksua jatkuvasti uutta. Myös huumori, rytmitaju ja herkkyys ovat ominaisuuksia, jotka auttavat matkan varrella. Valmiiksi näyttelijä ei silti tule koskaan.

Omista roolisuorituksistaan vaikuttavimmaksi Heiskanen nimeää Liian paksu perhoseksi -näytelmän Kaisun. Myös muita mieleen painuneita löytyy, mutta viimeisen vuoden ajalta Kaisu on ykkönen.
"Tässä kehitysvaiheessa se oli lähellä ominta itseäni ja itseni hyväksymistä. On pitänyt kulkea tähän asti, että hyväksyy, kunnioittaa ja osaa rakastaa itseänsä. Silloin löytää myös tien itsestä ulospäin."

Copyright: Ira Siimes

Tekemättömistä rooleista Tarja Heiskasta kiinnostaisi ainakin Viulunsoittaja katolla -musikaalin Golde-äiti. Hän kokee olevansa niin kypsässä iässä äitinä ja ihmisenä, että hänellä olisi rooliin jo jotakin annettavaa.
Heiskanen valitsee ohjattavat työt siitä näkökulmasta, mikä häntä kiehtoo ja missä olisi kantaaottava tekijä. Tietenkin myös ihmiset, joiden kanssa hän työskentelee, vaikuttavat valintaan.
"Viime vuosina on ollut hyvin tärkeää, että on jotain sanottavaa - teki revyytä tai kesäteatteria. Että löytyy se ilo ja riemu, kamppailu, raakuus ja särmäisyys ja kaikkia eri puolia. Kyllä sen pitää koskettaa. Lähteä siitä, että tämän minä haluan, tässä on sitä jotakin. "

Ohjaajana Heiskanen toivoo löytävänsä ryhmään luottamuksen, joka "synnyttää tahdon tekijään". Hänelle on tärkeää, että kahdensuuntainen vuorovaikutus löytyy jo produktion alkumetreillä.
"Ei ole olemassa vain joku ohjaaja, joka tulee tekemään sinusta jotain, vaan on olemassa tilanne, jonka maaperä on luotava hedelmälliseksi teoille."


Minkälainen on onnistunut / epäonnistunut produktio?
Mitä teet, jos kaikki on pelkkää kaaosta vähän ennen ensi-iltaa?


Tarja Heiskanen on mikkeliläisen Vekkuliteatterin perustajajäsen. Vanhoja Vekkuliteatterin kasvatteja on nykyisin ilmaisualan ammateissa reilut 30. Heiskanen on ollut jopa kursseilla, joita on vetänyt hänen entinen oppilaansa Vekkuliteatterista. Vuonna 2005 kansalaisopiston alaisuudessa toimiva lastenteatteriryhmä täyttää pyöreitä vuosia.
"Kun tulee 20 vuotta täyteen, niin sitten kyllä juhlitaan. Katsotaan mikä produktio se on, ja mistä löytyy niin iso sali ja kaikki ne 200 lasta, mitkä mahtuu esiintymään sinne", Tarja Heiskanen visioi.


Miten Vekkuliteatteri on muuttunut vuosien varrella?


Heiskasen kiinnostus lastenteatteria kohtaan alkoi jo omassa lapsuudessa. Hän työskentelee mielellään lasten kanssa, sillä he ovat aitoja ja estottomia, Heiskasen sanoin "niin ihanan viehkon vilpittömiä". Heiskanen yrittää säilyttää työn kautta sisäisen lapsensa, joka innostuu ja yrittää luonnollisella, terveellä ja avoimella tavalla. Nuorten kohdalla hän puolestaan ihailee dynaamisuutta, sitä kuinka ympäröivä maailma ja ihanteet koetaan.
"Olen yrittänyt miettiä, että josko lopettelisin kohta. Aina minä kuitenkin palaan. En elä ilman näitä kokemuksia, näitä matkoja mielikuvitukseen ja hulvattomaan revittelyyn. Aikuiselta ne katoavat. En haluaisi tulla sellaiseksi aikuiseksi, jolta katoaa tämä revittely."

Ikävää lasten kanssa työskentelyssä on se, että kotiolosuhteet vaikuttavat joissakin tilanteissa lapsen psyykeen, ja ohjaaja joutuu toimimaan äitinä ja isänä. Tarja Heiskanen toivoo, että oppisi näkemään ryhmässä tapahtuvat asiat kokonaisvaltaisesti. Lapset osaavat olla toisilleen julmia, joten kiusaamisten ja syrjimisten kitkeminen pois on tärkeää. Vanhempia Heiskanen on yrittänyt saada ymmärtämään sen, kuinka tärkeää on ilmoittaa lapsen poissaoloista.
"No on minusta aika ihana tuntea semmoista ihailua", Heiskanen myöntää kysyttäessä, miten lapset häneen suhtautuvat. Hän yrittää kuitenkin olla ihan normaali ihminen lasten rinnalla. Kaveri, joka tukee, kannustaa ja rohkaisee.


Mitä haluat sanoa työlläsi?
Monta rautaa tulessa, mistä energia?


Copyright: Ira Siimes

Heiskanen kokee, että saa tehdä etuoikeutettua työtä. Teatterin arvostus Suomessa on pikku hiljaa noussut ja on Heiskasen mielestä tällä hetkellä erittäin korkea. Sen sijaan suhtautuminen lastenteatteriin on ollut alakantissa, joskin myös se nousee, kun teot ja meriitit näyttävät sen positiivisia puolia. Tarja Heiskasen omaa työtä on tunnustettu useaan otteeseen.
"En muista kaikkia, mutta olen saanut aika paljon palkintoja. Ei ole kuin muutama enää saamatta. Loppujen lopuksi palkinnot tulevat jokaisesta produktiosta, ja joka päivä on itsessään palkinto."

Jos Heiskasen työtä ja persoonaa haluttaisiin juhlistaa patsaan muodossa, sitä ei missään nimessä laitettaisi torille. Jos näyttelijä-ohjaaja itse saisi päättää patsaan paikan, se tulisi Naisvuoren rinteeseen, jossa olisi "menemisen ja tekemisen vimma".
"Suunta ylöspäin. Ehkä sinne kukkameren keskelle paljon silmiä, suita ja hymyä - ja mahottoman paljon lapsia", Tarja Heiskanen hihittää.

Heiskasen tähän päivään kuuluu suuri onni. Lapsi kirjoitti ylioppilaaksi ja lähtee opiskelemaan, joten yksi paalu äitinä on saavutettu. Heiskasen elämään on astunut rakkaus, joka täyttää tulevaisuuden valoisuudellaan. Teatterista hänellä on kahden vuoden opintovapaa, jonka aikana on tarkoitus opiskella jälleen lisää.
Vapaa-ajallaan Tarja Heiskanen paitsi hoitelee puutarhaansa, myös liikkuu luonnossa ja viettää aikaa mökillä Kangasniemellä.
"Olen yrittänyt opetella istumaan, katselemaan pilviä ja kuuntelemaan linnunlaulua."


Pidemmän tähtäimen suunnitelmia


Elävä teatteri on Heiskasen mielestä elämän suola, joka jaksaa vetää puoleensa myös työn ulkopuolella. Sen voima piilee ihmisten välisessä työskentelyssä, suurissa intohimoissa, tunteissa ja draamassa. Heiskanen sanoo olevansa "nälkäinen näkemään, mitä muualla tehdään". Hän pyrkii katsomaan esityksiä ilman ennakkoasenteita, ei ohjaajana tai näyttelijänä, vaan tavallisena ihmisenä.
"En ole semmoinen ihminen, että se mitä itse teen on parasta ja kukaan muu ei osaa mittään", hän nauraa hersyvästi.


Elämä on lahja


Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: