Kirjoittaminen on rankkaa työtä

Copyright: Nina Kurki

Kirjailija Inka Nousiainen (25) on julkaissut neljä teosta. Uusin, Kaksi kevättä, julkaistiin loppukeväästä. Kirjoittaminen ei kuitenkaan ole muuttunut helpommaksi ajan myötä, pikemminkin päinvastoin. Jokainen kirja on yhtä vaikea laskea maailmalle. Omassa päässä eläneet henkilöhahmotkin olisi vähitellen jätettävä kirjan sivuille. Kun sen on vihdoin tehnyt, jäljelle jää vain tyhjä olo ja jännitys tulevasta vastaanotosta. Joku kuitenkin ajaa kirjailijaa aina uusien tarinoiden lähteille.

Inka Nousiainen antaa klassisen vastauksen kysymykseen siitä, miksi hän kirjoittaa. "Olen kirjoittanut aina ja on aivan mahdotonta muistaa mitään tiettyä hetkeä, jolloin olisin kirjoittamisen aloittanut. Se vain on ollut aina mukana ja luonteva tapa ilmaista itseä."

Nousiainen kertoo, että kirjoittaminen ei ole helpottunut ajan myötä, vaan se ottaa aina aikansa ja siihen liittyy epävarmuutta ja luomisen tuskaakin. "Kirjoittaminen on minulle hyvin ristiriitainen asia: se on ainoa asia elämässäni mistä olen niin varma, vaikka mihinkään muuhun ei liity sellaista epävarmuutta."

Suomessa ei ole montakaan kirjailijaa, jotka elättäisivät itsensä kirjailijan työllä. Inka Nousiainen opiskelee Suomen kirjallisuutta Tampereen yliopistossa, mutta ei vielä osaa sanoa, mikä hänestä tulee isona.


Kirjallisuuden opiskelu ja kirjoittaminen
Kirjailijana ei pääse rikastumaan


Kirjoittamisessa suurin inspiraatio liittyy siihen, kun uusi tarina saa alkunsa. Idea saattaa olla pienikin välähdys, joku henkilöhahmo tai tilanne. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka kirjoittamiseen. Nousiainen on käyttänyt teostensa kirjoittamiseen aina parisen vuotta aikaa. Tänä aikana kustannustoimittaja on pitänyt käsissään kustakin kirjasta useita versioita. Kirja ei synny yhdeltä istumalta, vaan on prosessi, josta inspiraation huumassa leijailu on kaukana.


Kuinka juoni kehittyy?
Kuinka henkilöhahmot syntyvät?
Mistä kielikuvat tulevat?


Copyright: Nina Kurki

Inka Nousiainen on suhteellisen nuoresta iästään huolimatta ehtinyt julkaista jo neljä teosta. Hänen esikoisensa Kivienkeli sai osakseen paljon huomiota. Syitä tähän olivat ainakin osittain Nousiaisen nuori ikä yhdistettynä teoksessa käsiteltyyn seksuaaliseen hyväksikäyttöön sekä Topelius-palkinto, jonka hän voitti kaikkien aikojen nuorimpana vuonna 1994.

Seuraavista teoksista ei enää kohistu samalla tavalla, mutta nekin saivat kiittävää palautetta. Kiinalaiset kengät ilmestyi vuonna 1996, ja pari vuotta myöhemmin Nousiaisen ensimmäinen aikuisten kirjaksi luokiteltu Seitti.


Jääkö nuorille kirjoittamisesta leima?


Ihmisten suhtautuminen kirjailijoihin ja heidän tekemäänsä työhön vaihtelee. Nousiainen kertoo, ettei hän mielellään tuo edes kirjoittamistaan esille. Hän arvelee, että myyttiset käsitykset ovat pikku hiljaa rapisemassa. Kirjoittaminen kun ei ole mitään henkimaailman touhua, vaan arkista ahertamista koneen ääressä. Yksinäistäkin se on. Toiset kirjailijat tosin ylläpitävät käytöksellään juurtuneita käsityksiä ja nostavat itsensä jalustalle. Siitä Nousiainen ei pidä ollenkaan. "Vierastan ihmisiä, jotka ylläpitävät sellaista myyttiä, että he ovat syvällisyyden tasolla, jolle kukaan muu ei yllä."


Palautteesta
Kritiikistä


Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: