Iquitos - Amazonin sademetsäkaupunki

Sadat lääkekasvit tutkimuskohteina

Amazon-joki on maailman mahtavin virta. Sen rannalle sijoittuu sademetsäkaupunki-Iquitos. Virran alkulähteeltä Andeilta on matkaa joen määränpäähän Atlantille noin 7000 kilometriä. Virta kerää mukaansa niin mahtavan vesimäärän, että tulva-aikana joen pinta nousee parhaimmillaan noin 11 metriä. Iquitos on hieman tuttu mikkeliläisille, sillä kymmenkunta vuotta sitten intiaaniryhmä vieraili esittäen omia perinteisiä tansseja kaupunkilaisille. Tällä hetkellä Iquitoskin on hieman muuttunut - kymmenkunta vuotta sitten suuren virran rannalla saattoi aterioida korkeiden pylväisen päihin sijoitetuissa ravintoloissa. Nyt rantakatu on kuin paraskin bulevardi.


Videokuvaa Amazonilta (Vaatii RealPlayer versio 8:n, tupla ISDN-liittymä on suositeltava.)


Iquitos sijoittuu maailmankartalla Etelä-Amerikkaan ja siellä tarkemmin Pohjois-Peruun. Kaupunki on oma itsenäinen yksikkönsä, sillä maantiekuljetuksia sinne ei ole koskaan ollut. Sademetsä pitää kaupunkia niin tiukasti sisällään, ettei maantierahti sinne pääse. Mutta ilmateitse kaupunkiin voi matkustaa. Lentoyhteyksiä on useita - nekin tosin vain maan pääkaupunkiin, Limaan. Aikaisempina vuosina kansainvälisiä yhteyksiä oli tarjolla, mutta ilmeisesti Peru haluaa turisti- ja matkailijavirrat virkistämään pääkaupunkinsa rahavirtoja. Kalle Fröjd on vieraillut kaupungissa useita kertoja.


Millaista on elämä Bora-kylässä?


Iquitos on ollut mitä neitseellisintä intiaanien kotiseutua. Viime vuosisadan alussa alkanut kehitys on siirtänyt perinteiset intiaaniasumukset kauas sisäsademetsiin. Niihin pääseminen on työn ja tuskan takana. Bora-intiaanit pitävät kuitenkin vielä kaupungin lähialuetta asuinalueenaan, vaikka elinkeinot ovat jo matkailun parissa. Tansseja ja perinteisiä työtapoja esitellään turisteja varten rakennetuissa intiaanikylissä.

Pääkallonkutistajat - jivarot-intiaanit ovat kaukana jokihaarojen latvoilla. Ja hekin ovat jo sulautumassa uusien elinkeinojen sulatusuunissa uudenlaisiksi sukupolviksi.

Kaupunki täynnä motocarin melua

Iquitos on tulvillaan erilaisia ääniä. Voisi kuvitella, että kaduille tulvii sademetsille ominaisia luonnon omia eläinkunnan ääniä. Mutta niin ei ole. Äänten valtavirtana ovat kolmipyöräiset motocar-taksit, joita kaupungissa lasketaan olevan noin 10.000 kappaletta. Eikä päivällä voi askeltakaan ottaa, etteikö tätä halpaa kuljetusneuvoa olisi tarjolla. Ja kaupunkilaiset käyttävät tätä kuljetusmahdollisuutta hyväkseen. Se on halpa ja vie melko nopeasti keskikokoisen kaupungin laidasta laitaan.

Tähän sademetsäkaupunkiin on sijoittunut noin lähiympäristö mukaan lukien noin 300 000 ihmistä. Kun kaupunki perustettiin siellä asui 81 ihmistä. Jostakin syystä kaupunki tyhjeni yhtäkkiä vuonna 1840. Vähitellen ihmisiä palasi asuinsijoilleen ja kaupungin kehitys kohti nykyistä kaupunkia alkoi. Kohti sademetsää olivat tulossa kumin kerääjät. Heidän mukanaan Iquitos nousi yhdeksi Etelä-Amerikan tunnetuimmista kaupungeista.

Iquitoksen keskustassa on mielenkiintoinen harvinaisuus - rautatalo. Kumiparonit saivat päähänsä rakentaa Pariisiin nousseen Eiffelin-tornin innoittamana rautaelementeistä talon kaupunkiin. Ja toivatkin elementit ja pystyttivät talon keskustorin viereen. Taloa puhuttiin Eiffelin nimiin vuosikymmeniä - hän muka oli sen suunnitellut. Viimeiset tiedot vakuuttavat, että idea saatiin Eiffelistä, mutta suunnittelijoina olivat aivan muut henkilöt. Joka tapauksessa Iquitoksen ihmeellinen rautatalo on ikuistettu monien satojen tuhansien turistien filminauhalle. Ja se vetää edelleen hämmästyneitä katseita ohi kulkevilta ulkomaalaisilta.

- Me olemme tietoisia siitä, miten keskeinen ja merkittävä Amazonin alue on koko maailman mittakaavassakin. Sanotaan, että me elämme täällä sademetsän keskellä ikään kuin maailman keuhkojen ytimessä. Tällainen käsitys on ollut ja tietenkin näin onkin, mutta nykytutkijoilta olemme kuulleet, että tämä teoria ei ehkä olekaan aivan pitävä. Joka tapauksessa me haluamme suojella omaa kotireviiriämme, korvaamatonta, ihmeellistä ja kaunista luontoamme. Niinpä koetamme ratkaista nykyihmisen tunkeutumista sademetsään niin sanotulla ekoturismilla. Erilaisten luontoa säästävien matkailumahdollisuuksien etsiminen ja kokeileminen on käynnissä, sanoo Iquitoksen matkailu- ja kulttuurisihteeri Ella Arias Ochoa.


Anakondankasvattajan vieraana


Tieverkosto keskittyy lähinnä Loreton maakunnan pääkaupungin ympärille. Viime vuosina sitä on uudistettu ja päällystetty. Tavoitteena on esimerkiksi rakentaa hyvä kulkuväylä noin sadan kilometrin päässä sijaitsevaan Nauta-nimiseen kaupunkiin. Jonkinlainen tie kaupunkiin on jo olemassa, mutta sadekautena se vääjäämättä muuttuu mutaiseksi poluksi, jota ei pääse edes jalankulkija paikka paikoin etenemään. Milloin Iquitokseen sitten tulee tie? Sitä ihmiset aprikoivat, mutta tehtävä on niin suuri, että siihen vaaditaan erittäin suuria pääomia. Mutta kun alueella liikkuvat öljynetsijät ja öljyesiintymiä on jo löydettykin, saattavat yhtenä kauniina päivänä tientekijöiden koneet kaataa sademetsiä tienlinjan alta!

Mittasuhteet tällä Etelä-Amerikan alueella ovat melko suuret. Iquitos sijaitsee Loreto-nimisen maakunnan keskellä ja on sen maakunnan pääkaupunki. Loreton maakunta on kolmasosa Perun pinta-alasta. Iquitoksen lähellä sijaitseva Pacaya Samirian kansallispuiston kokokin on Suomen suuruinen. Tähän kansallispuistoon pääsee vain erityisluvalla, sillä ulkopuoliset tulevat yleensä kansallispuistoon harrastamaan vain salametsästystä. Paikalliset asukkaat voivat elääkseen metsästää ja kalastaa kansallispuiston alueella. Eikä erityisluvalla liikkuminenkaan ole kovin turvallisesti. Syvimmässä sademetsässä tiedetään olevan asukkaita, jotka mielellään häiritsevät kovakouraisestikin alueelle tunkeutuvia.

Belenin kaupungin-osa kuin sulatusuuni

Itse asiassa tässä sademetsäkaupungissa on kaksi osiota. On niin sanottu veden päälle rakennettu kaupunki, jota nimitetään Beleniksi. Belen on koko asujamiston sydän, sillä siellä tapahtuu päivittäistarvikkeiden niin vähittäis- kuin tukkukauppakin.

Kalatorit notkuvat erilaisia Amazon-joen kaloja. Tietenkin myytävänä on myös piraija-kala. Senhän tuntevat lähes kaikki eurooppalaisetkin: se syö lihaa ja saattaa tarrautua virrassa uimassa olevan jalkaan! Totuuden nimessä on sanottava, että piraijan puremia harvoin tapaa, sillä kala tarttuu ihmisen jalkaan vain viikkoja suljetussa vesilätäkössä vietettyään. Matti Markkanen kuvailee tunnelmaa "suljetussa" sademetsäkaupungissa.


Millainen tunnelma sademetsäkaupungissa on?


Belenin kaupunginosaan voi aivan mainiosti mennä veneellä, sillä asujamisto levittäytyy veden päälle. Loppumatkan voi tehdä paikallisella yksipuisella venetaksilla. Venetakseja risteilee rannan tuntumassa ja asiakkaita riittää, sillä venetaksin maksu ei päätä huimaa. Polttoainekustannuksia nimittäin ei ole. Varovainen venetaksissa istuessaan saa olla, sillä lähes jokaisen pylväiden päähän rakennetun talokyhäelmän kyljessä on ihmisen jokapäiväisiä tarpeita varten käymälä.

Vanha tuttavamme Juan Maldonado Romero muistuttaa Beleniä lähestyessämme arvoesineiden pitämisestä näkymättömissä. Belenissä riittää tungosta, sillä väki parveilee kapeille kaduille sijoitettujen myyntitiskien äärellä. Tarjolla on todella paljon tuoretta tavaraa. Hedelmiä riittää jokaisen makuun. Kaloja tulee joelta koko ajan kalatiskeille, joten tuoreustakuu on lähes kaikilla kalalajeilla.

Mitä ilmeisimmin Belenissä on tarjolla laajin valikoima erilaisia luontaistuotteita ja rohtoja. Niitä tulee Amazonin alueelta ja Andien alueelta - kostealta ja kuivalta alueelta. Rohto- ja lääkekasvien markkinat ovat todella laajat. Yleisin paikallisesti käytettävissä oleva luontaisrohto on 'kissankynsi', jota tuotetaan Amazon-joen varrella kasvavasta puun kuoresta.

Lääkekasvit ovat naisten työllistäjä

Erilaisten lääkekasvien ja rohtojen hyödyntäminen on Iquitoksen alueella merkittävä työllistäjä. Naiset ovat löytäneet tämän elinkeinon parista perheilleen tuloa tuottavan mahdollisuuden. - Meillä puhutaan nykyisin aivan tosissaan naisten työllistäjän omasta "rohtoteollisuudesta". Ja kun on ryhdytty tutkimaan luontaislääkkeitä ja niiden markkinointia, entistä enemmän on tukeuduttu alueemme naisten antamiin mahdollisuuksiin, sanoo kulttuuri- ja matkailusihteeri Ella Arias Ochoa.

Synteettisiä lääkeaineita ei viime vuosisadan alkukymmenillä paljonkaan ollut sademetsäkaupungeissa ja -kylissä tarjolla. Luonnon kasvien tuoma apu oli korvaamaton. Amazonin alueen ihmiset olivat itseasiassa riippuvaisia niin ravintonsa kuin terveytensä osalta luonnon kasveista. Terveydenhoidon ja myös ennaltaehkäisyn osalta ihmiset ovat olleet riippuvaisia ympäristöstään - tietoa on siirretty suusta suuhun seuraavilla sukupolville. Perinteen mukana siirtynyt tieto on antanut mahdollisuuden niin sanottu fito-lääkkeiden syntymiseen.

Suuri lajirunsaus on tällä hetkellä tutkimuksen kohteena. Tavoitteena on, että löytyisi kasveista uusia ja turvallisia yhdisteitä, joita voitaisiin käyttää. Nykyisen lääketeollisuuden mahdollisuudet tiedetään, mutta vieläkin uskotaan, että luonnon kasveista voitaisiin tehdä uusia avauksia myös lääketeollisuudessa.

Fito-lääkeaineiden (luontaisaineiden) käytössä pyritään ns. hallittuun käyttöön. Niinpä tähän hallittuun käyttöön sisällytetään uudistuvien lääkeaineiden käyttö, biodiversiteettialueiden kunnioittaminen ja lääkekasvien kasvatus puutarhamaisissa oloissa. Yksi keskeinen tavoite on myös kerätä perinnetiedon tulokset.

Perun Amazonasin alueella tunnetaan kaikkiaan 518 erilaista lääkekasvia. Kasvien kaupallistaminen on käynnissä Iquitoksessa. Kaupallisessa käytössä oli vuonna 1999 kaikkiaan 105 erilaista kasvia. Vuosikymmen loppuun tultaessa kaupallisten kasvien määrä oli noussut 129:een. Paikallisen väestön terveydellisten ongelmien ratkaisuja pyritään saamaan aikaan lääkekasvien käytöstä.

Neljä eri aluetta on painopisteinä Iquitoksen lääkekasvien tutkimuksessa: malarialääkkeet, ripulilääkkeet, syöpälääkkeet ja ihoa parantavat lääkkeet. Tieteellisen tutkimuksen alaisen on viisi luonnonlääkettä: unga de gato, sangre de gato, capaiba, agahhusca ja achiote.

Jos kasveja ja muuta eliöstöä on runsaasti sademetsän sisällä, myös Amazon-virrassa on omat erikoisuutensa. Yksi erittäin mielenkiintoinen tuttavuus on punainen delfiini, johon liittyvistä uskomuksista kertoo Kalle Fröjd.


Punainen delfiini ja uskomukset


Punaisen delfiinin uskotaan aiheuttavan erilaisia sairauksia joen rannalla asuviin. Ja erityisesti sen näkemistä pelkäävät vielä nykyäänkin lasta odottavat äidit. Loreton maakunta on saanut Amazonasin rannalle punaiselle delfiinille oman museon.

© Nettiradio Mikaeli / Kalle Fröjd 2000