Anne Leinosen kirjat syntyvät ketjukirjoittamalla

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Eteläsavolaisen Anne Leinosen treeni kirjailijan ammattiin alkoi vaivihkaa jo kouluaikoina, kun juvalaistytöt kirjoittelivat yhdessä päivittäin jatkokertomuksina kauhutarinoita. Vuonna 1999 Leinonen osallistui lapsuusystävänsä Eija Laitisen kanssa WSOY:n nuorten kirjakilpailuun ja voitti sen. Nyt kirjoja syntyy kimppakirjoittamalla puolentoista vuoden välein. Parhaillaan hioutuu ensimmäinen rakkausaiheinen teos.

Kaikki kirjoittaminen ja lukeminen on kehittänyt itseä tiedostamatta, Anne Leinonen miettii. Kouluaikainen päivittäinen kirjoittelu kavereiden kanssa oli luovaa toimintaa ja kehitti varmaan kieltäkin, vaikkei murrosikäisenä moista tiedostanutkaan.


Se oli vapaamuotoista tekstin vaihtamista


Kouluaikojen jälkeen kirjoittaminen muuttui novellien tekemiseksi. Etenkin fantasianovellit kiinnostivat. Idea ensimmäiseen kirjaan syntyi, kun parivaljakko seurasi sivusta Eija Laitisen isän ensimmäisen kirjan syntymistä. Kaksikon ensimmäinen julkaistu kirja - Lokkeja rakastava veli - syntyi melkoisella vauhdilla neljässä kuukaudessa kesällä 1999. Kirjailija muistelee, että silloin kirjoitti kirjoittamisen riemusta, kun ei vielä nähnyt lukijaa eikä kustannusmaailman vaatimuksista ollut tietoa.


Sitä kirjoitti kirjoittamisen riemusta


Laitisen ja Leinosen yhteiset kirjat syntyvät niin, että kumpikin kirjoittaa tekstiä vuorotellen, muokkaa ja muuntelee vapaasti. Tekstitiedostot ja kysymykset siirtyvät sähköpostilla ja tiedonhankintaan käytetään Internetiä. Kirjailijat tekevät salapoliisityötä Internetissä selvittäen, minkälaiset asiat pulppuavat nuorten keskustelupalstoilla ja minkälaista kieltä nuoret käyttävät. Tähän mennessä julkaistujen kolmen kirjan aiheet ovat olleet varsin erilaisia, ja erityyppisiin aiheisiin kirjailijat aikovat jatkossakin tarttua.


Uusi aihe alkaa kiusata, kun edellinen on loppusuoralla


Oma yllätyksensä oli, että kirjan tie käsikirjoituksesta kirjakauppaan kestää noin yhdeksän kuukautta. Kun kirja ennättää kauppoihin, tekijä paahtaa jo uuden tekstin kimpussa ja haastatteluissa pitää yksityiskohdat palautella uudelleen mieleen.


Kirjan näkee ilmestyttyä eri valossa


Parhaillaan syntyy kirja, jossa vertaillaan kahden nuoren tytön rakastumista 60-luvulla ja nykypäivänä. "Tässä mennään erilaiselle alueelle, ensimmäistä kertaa rakastumismeininkiin mukaan", kirjailija miettii. Laitista ja Leinosta kiinnostaa kirjoittaa hyviä tarinoita, ei niinkään saarnata miten pitäisi elää.


Jos joku saa ahaa-elämyksen, se on bonusta


Nuorten kieleen sisään pääseminen ottaa kolmikymppisiltä kirjailijoiltakin oman vaivansa. Nuorisokulttuuria pitää seurata ja nuorten tekstejä lukea, että puheenparret säilyvät tuoreena. Kirjailijat kirjoittavat tekstejään itsenäisesti, mutta kummallakin on täysi editointioikeus ja keskinäinen veto-oikeus toisen tekstiin. Kun koko lapsuus on kirjoitettu yhdessä, näkemykset ovat ehtineet hitsautua niin yhteen, että kiistoja tulee harvemmin.


Parasta on rento tapa, että kaiken voi poistaakin


Vaikka kirjailijoiden henkilökohtaisia sähköpostiosoitteita on ripoteltuna Internetissä monille sivuille, palautetta tulee yllättävän vähän. Leinonen miettii, että ehkä kirjoista annetut perustiedot ja analyysit vievät suurimman halun kysyä lisää. Palaute olisi kuitenkin tervetullutta. Myös nettikirjan pitäminen omasta kirjoittamisesta kiinnostaa kirjailijoita, kunhan sen malttaisi joskus aloittaa.

Anne Leinonen tekee täyttä työpäivää kustannustoimittajana WSOY Koulukanavalla Mikkelissä. Vapaa-aikanaan hän lukee kaikenlaista kirjallisuutta. Hyvän kirjan hän tunnistaa tiukasta otteesta ja elämyksestä, kun kirjaa ei saa millään laskettua käsistään.


Hyvä kirjallisuus vie ajatusten ja tunteiden vuoristoradalle


Itseään savolaisena kirjailijana pitävä Leinonen uskoo, että oma kieli ja tyyli hioutuvat koko ajan. Ajan mittaan hän uskoo kirjojaan löytyvän aikuistenkin osastolta. Myös yhdessä kirjoittaminen Eija Laitisen kanssa säilynee, vaikka kumpikin pusaa omiakin tekstejä itsekseen.


Tyyli on elävä henkilö, ei stabiili


Siinä kun useimmat apurahoja hakeneet taiteilijat keksivät jotakin maristavaa systeemistä, Anne Leinonen kiittelee itäsuomalaista systeemiä. Apurahat mahdollistavat muutaman kuukauden kirjoittamisvapaita. Tuorein tällainen kirjoitussessio on tuloillaan. Leinosen mielestä 15 vuoden apurahajaksot voisivat olla uuvuttaviakin, mutta muutaman kuukauden yhtäjaksoiset kirjoittamisvapaa toisivat jatkuvuutta tekemiseen.

Paitsi että päivätyö ja tärkein harrastus liippaavat kirjoittamista, Anne Leinonen käyttää vapaa-aikaansa myös harrastajakirjoittajien tekstien tutkailemiseen ja palautteen antamiseen. Mikkelin kirjoittajat ry:n sihteerinä hän pitää muiden tekstien kaivelua itsellekin avartavana.

Anne Leinonen. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Muiden tekstit avaavat monta omaa ongelmakohtaa


Tulevaisuudessa Leinonen toivoo, että on kirjoittanut jotakin jännittävää. Työpaikan sosiaalista elämää hän ei haaveile jättävänsä tulevaisuudessakaan.


Yksin kotona kirjoittaminen voisi olla ahdistavaakin


Anne Leinosen ja Eija Laitisen kirjoista ensimmäinen Lokkeja rakastava veli ilmestyi 2000, Neljän biisin bändi 2001 ja Saga vuonna 2003. Seuraava kirja valmistunee vuonna 2005.

Nettiradio Mikaelin arkistosta: