1 Johdanto

1.1 Digitaalinen kirjallisuus lähtökuopissaan

Digitaalisuus on ravistellut medioita. Digitaaliset televisio ja radio ovat totta, vaikka alku onkin kangerrellut. Suomessa ei ole suurta sanomalehteä, jolla ei olisi verkossa omia sivuja; toisten kohdalla voidaan puhua jopa verkkoversiosta. Digitaalisuuden tai elektronisuuden idea on yhdistetty myös perinteiseen kirjaan. CD-ROMin muodossa julkaistaan esimerkiksi erilaisia sana- ja tietosanakirjoja, jotka ovat helpommin päivitettävissä kuin painetut versionsa. Digitaalisella kirjalla on kannattajansa ja vastustajansa. Keskusteluissa kuitenkin usein unohdetaan se, että jokainen kirja on itse asiassa hyvin pitkälle elektronisesti tuotettu; jakelu vain tapahtuu pääosin vielä perinteisen kirjan muodossa (Ekholm 1999, 1). Leena Krohn (1998) on todennut, että "kirjapainotaidon jälkeen Internet on tärkein tämän kulttuurin käännekohta. Sen kasvu on ollut tyrmäävän rajua, uskoakseni nopeampaa kuin yhdenkään teknisen innovaation ennen sitä".

Kirjallisuus on oikeastaan ottanut vasta haparoivia ensi askeleitaan verkossa. Suomessa verkkokirjallisuus on pitkälti perinteisen kirjallisuuden kaltaista. Kokeilujakin on tehty, mutta ne ovat vielä varsin harvassa. Markku Eskelisen (1997, 47) verkossa yhä kasvava ja rönsyilevä verkkoromaani Interface eli 800 surmanluotia on ensimmäinen varsinainen kirjallisuuskäyttöliittymä Suomessa. Yksi tuoreimpia verkkokirjakokeiluja on Seita Parkkolan ja Niina Revon yhdessä kirjoittama nuorten kauhuromaani Susitosi, josta on perinteisen kirjan lisäksi olemassa verkossa rinnakkaisversio, jota lukijat ja kirjailijat luovat yhdessä (Stenius 2001, 14). Myös Leena Krohn tunnetaan verkkojulkaisemisen pioneerina. Hänen tekstinsä ovat kuitenkin pääosin perinteistä kirjallisuutta: esitelmiä ja katkelmia painetuista teoksista. Hänen teoksensa Sfinksi vai Robotti on luettavissa ainoastaan verkosta (Myllylä 1998).

Sisältö - Eteen

Takaisin