4.2 Ei-käyttäjien asennoituminen

Ei-käyttäjistä Internetiin suhtautuvat kaikkein positiivisimmin kaksi vuosina 1920-29 syntynyttä (NEA1 ja MEA2). Kummankaan tekstejä ei ole julkaistu verkossa, mutta molemmat ovat sitä mieltä, että hyvin voitaisiin julkaista. NEA1 on aikeissa hankkia verkkoon omat kotisivut. NEA1 arvelee olevansa "liian vanha ja miltei sokea" ottaakseen Internet-yhteydet käyttöönsä, vaikka haluaisikin.

Molempien avoimet vastaukset ovat sävyltään sangen positiivisia. Molemmat näkevät, että kirjallisuus voi hyötyä Internetistä kaupallisessa mielessä. Kirjailijat voivat itse esitellä verkossa teoksiaan, jolloin he eivät ole pelkästään kustantajien mainoskampanjoiden varassa. NEA1 näkee myös Internetin globaalisen, maailmanlaajuisen, luonteen. Internet kun avaa kirjailijoille suoran yhteyden maailman kirjailijoihin, kirjastoihin ja kirjakauppoihin. Myös MEA2 pitää Internetiä hyvänä yhteydenpitovälineenä.

Muiden ikäryhmien ei-käyttäjät eivät sen sijaan näe aivan yksimielisesti, että Internetistä on kirjallisuudelle hyötyä. Ainoastaan kaksi muuta ei-käyttäjää arvelee, että kirja ja kirjailija voivat hyötyä Internetistä kaupallisessa mielessä tai käyttämällä sitä tiedotuskanavana. Muista avoimista vastauksista on havaittavissa negatiivinen suhtautuminen Internetiin ja jonkinlainen teknologian pelkokin. MEB7 kirjoittaa pelkäävänsä, että "Internet-väki miettii, kuinka hyödyntää kirjaa ja kirjallisuutta omaksi hyödykseen". Karkea jako 'niihin' eli "Internet-väkeen" ja 'meihin' eli kirjailijoihin kertoo ehkä enemmän vieraaksi koetun teknologian kuin sitä edustavien ihmisten pelosta.

Muutosvastarinta on osa luonnollista kehitystä kaiken uuden omaksumisessa. Vanhan taidon menettämisen tunne on tuskallinen, ja uuden opiskeluun menee aikaa ja alussa lähes kaikki energia. (Eero Ropon haastattelu 31.10.2001.) Myös verkon käyttöönotossa on havaittavissa muutosvastarintaa. Tämän pienen otoksen vastauksista on havaittavissa hyvinkin nihkeää suhtautumista verkkoa kohtaan. Markku Eskelisen (1997, 11-12, 22 ym.) kritiikki kirjailijoiden mukavuudenhalua kohtaan tuntuu itsestänikin varsin perustellulta. Kysehän ei ole siitä, kuinka perinteinen kirjallisuus on toistettavissa verkossa, vaan siitä, kuinka kirjailija keksii valjastaa tekniikan palvelemaan itseään ja kirjallisuutta. Verkkokirjallisuudella ei kuitenkaan ole vielä yhtenevää muotoa, ja kokeilut vievät aikaa, eikä niistä toistaiseksi saa rahaakaan. Nämä yhdessä teknisten taitojen puuttumisen kanssa saattavat haihduttaa kiinnostuksen niiltäkin, joilla sellaista on esiintynyt.

Kriittinen suhtautuminen on toki paikallaan aina ja varsinkin, kun kyseessä on keskeneräinen asia. Atk-ammattilaiset tekevät työtään tekniikan tai yritystalouden ehdoilla, ja käyttäjä inhimillisine tarpeineen unohtuu helposti kokonaan (Isomäki 1999, 99). Aki Järvinen (1999, 29) kuitenkin toteaa:

Muutos ei siis ole yksisuuntaista: siinä ei ole kyse teknologian vääjäämättömästä kehityksestä, johon ihmisten on sopeuduttava. Niinpä kirjan tulevaisuutta pohdittaessa täytyy huomioida myös kolikon toinen puoli: Mitä tahansa kirjalle, teksteille, lukemiselle ja julkaisemiselle - ja näihin kytkeytyvälle teknologialle - tulevaisuudessa tapahtuukin, siihen ovat vaikuttaneet myös lukijat.

Taakse - Sisältö - Eteen

Takaisin