Suomen Kirlian-keskus Mikkelissä

Kirlian-kuvaus sai potkua Suomessa 1970-luvulla. Harrastustoimintaa Kirlian-asian ympärille nousi eri paikkakunille. Kuvauslaitteita rakennettiin ja toimintaa viriteltiin erilaisten teemojen ympärille. Sähkövalokuvaus liidätteli monien mielikuvituksen mitä ihmeellisimpiin maailmoihin - ei vähiten rajatieteen parissa puuhasteleville.


Miten ensimmänen Kirlian kamera rakennettiin, Mario Hakulinen?


Mikkelissä teknistä valmiutta kohotti Mario Hakulinen ja hänen silloinen firmansa Metrex-osakeyhtiö. Metrex pyrki rakentamaan standardoidun Kirlian kameran. Laitteita testattiin ja niitä saatiin hieman markkinoiduksikin. Ensimmäisiä kuvia otettaessa pelättiin, miten esimerkiksi sormenpäät käyttäytyvät kameran elektrodilla.


Millainen oli ensimmäinen Mikkelissä tehty sähkövalokuva, Mario Hakulinen?



Mikkeliläisten harrastajien parissa kokouksia pidettiin usein. Vallitsevana mielipiteenä oli, että tavoitteena on pitää jalat tiukasti maassa ja että Kirlian-kuvaus on kaikille läpinäkyvää. Tietoja ei salata, eikä pantata. Ne ovat jokaiset käytettävissä. Kuvannollisesti todettiin, että kahvinporoista ennustajat ovat oma porukkansa, mikkeliläiset Kirlian-harrastajat pyrkivät analyyttiseen tietoon sillä tasolla kuin se on mahdollista.


Yliopistot tai tutkimuslaitokset eivät olleet mukana, miksi, Pertti Parkkola?


Keskustelukerhon ajatukset eivät tuoneet toivottua tulosta. Niinpä 1970-luvun lopulla päätettiin perustaa Mikkelin Kirlian-tutkimusseura. Tavoiteena oli toimia vain omalla hiekkalaatikolla Mikkelissä. Mutta yhtäkkiä havaittiin, että mikään ei estä perustamassa Suomen Kirlian-tutkimusseuraa. Ja niin seura perustettiin yhdyssiteeksi harrastajille ja myös alan ammattilaisille. Kirlian-kuvauksen ja toiminnan keskus oli tuohon aikaan Mikkelissä ja on ainakin perinteiden vaalijana vieläkin.

Erittäin paljon yhteydenottoja alkoi sadella, kun Kirlian-kuvauksen nykyisestä seniorista Pertti Parkkolasta teki Yleisradion TV-2 oman ohjelman. Aavekuvahaave niin sanottuna "livenä" oli tavoitteena tehdä tuohon ohjelmaan, mutta aavekuva ei filmille tarttunut. Myöhemmin todettiin, että mikäli nykyiset videokuvatekniikat ja sähköiset kuvanottomene- telmät olisivat olleet käytössä, ehkä tuo ihme olisi pystytty suomalaisille näyttämään.

© Nettiradio Mikaeli/ Kalle Fröjd, kuvat Pertti Parkkola 1999