Jos totuutta sanon, koltan kieli elää viimeisiä rippeitään

Elias Mosnikoff. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Elias Mosnikoff joutui jättämään kotikonnut Petsamon Suonikylässä kahdeksanvuotiaana jatkosodan alussa 1942. Evakkovuosien jälkeen hän muutti Sevettijärvelle 1949, kun alueelle alettiin asuttaa kolttasaamelaisia. Hän pitää suurena virheenä, että koltat asutettiin helminauhamaisesti hajalleen, jolloin perinteinen yhteisöllisyys ja kyläilyperinne katkesivat. Vuosikymmeniä kolttien kulttuuria tallentanut kulttuurikoltta on nyt todella huolissaan tulevaisuudesta. Perinteinen kulttuuri katoaa, ellei sitä vauhdilla siirretä nuorille.

Petsamon Suonikylässä kolttakulttuuri kukoisti. Keskitalveksi väki kokoontui talvikyliin kylästelemään, laulamaan kolttasaamenkielisiä leudd-runoja ja tanssimaan katrillia. Ne ajat ovat tallentuneet museoiden kokoelmiin, kansantieteilijöiden arkistoihin ja Elias Mosnikoffin muistoihin. Kun hän kävi 90-luvulla talvella paikan päällä, jäljellä oli enää yksi talo. Sevettijärveläisten kulttuuriaktiivien suunnitelmissa on, että talo siirrettäisiin Sevettijärvelle perinnetalon viereen.


Suonikylä oli silloin eloisa kylä


Sevettijärvelle kolttaheimo tuli, koska siellä pääsi harjoittamaan perinteistä poronhoitoa ja kalavesien ajateltiin vetävän vertoja Suonikylälle. Elias Mosnikoff pitää paikan valintaa pettymyksenä. Heimo hajosi pieniksi muutaman talon ryppäiksi laajalle alueelle ja rikas yhteisöllisyys menetettiin.


Kun valitsivat tämän, se oli tuho tämän heimon perinteelle


Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Kolttasaamelaiset elivät ensimmäiset vuosikymmenet valtion metsien keskellä ilman tietä. Kolttasaame oli ns. puhuttu kieli pitkään. Vasta vuonna 1972 ilmestyi kolttasaamen aapinen, ja kielen opetus alkoi koulussa. Suonikylän kolttasaamelaisten murre valikoitui kolttasaamen eri murteiden joukosta kirjakielen pohjaksi, koska sen puhujia on eniten Suomessa. Ensimmäinen sanakirja ilmestyi 1988. Vuodesta 1993 kevääseen 2001 kolttasaamelaiset lapset saivat päivähoidossa kielikylpyjä ns. kielipesässä. Tällä hetkellä kieltä ja kulttuuria pyritään opettamaan lapsille Kieli- ja kulttuurisiidassa. Elias Mosnikoff onkin todella huolissaan kielen tulevaisuudesta. Jos lapset eivät puhu kieltä, ollaan vain nimellisesti kolttia. Toisin kuin tunturisaamella ja inarinsaamella, kolttasaamella ei ole omaa kielitutkintoa. Se pitäisi saada pikaisesti, Mosnikoff huomauttaa.


Valtion pitäisi panostaa kieleen tai kolttakulttuuri kuolee


Kolttasaamelaiseen perinteeseen kuuluu perinteisten leudd-runojen laulaminen ja vauhdikas katrillitanssi. Elias Mosnikoff on huomannut, että nuoria oma kulttuuri kyllä kiinnostaa. Ongelmana vain on vireän vetäjän puuttuminen. Pitäisi saada rahoitusta ohjaajien palkkaamiseen. Myös matkat Venäjän puolen kolttasaamelaiskylään tyssäävät rahoituksen puutteeseen.


Ohjaajien palkkaukseen pitäisi olla rahaa, että kulttuuri siirtyisi nuorille


Nettivideolla Elias Mosnikoff esittää leudd-runon ja kertoo kolttakulttuurista.


56k modeemi/ISDN (160x120, 50 Kbps)
ADSL (320x240, 225 Kbps)


Nettivideo kestää noin 10 minuuttia. Katsominen vaatii RealPlayer-ohjelman (versio 8) ja vähintään ISDN-liittymä on suositeltava. Videon kuvasi ja editoi Matti Markkanen.

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Kolttaheimo on asunut nyt Sevettijärvellä reilut 55 vuotta. Sinä aikana on rakennettu Norjan puolelle vievä tie, saatu aapinen, nähty kaupan lopettaminen ja baarin aloittaminen. Nyt kun väki harmaantuu ja lapset vähenevät raitilta, Elias Mosnikoff toivoo, että matkailua kehitettäisiin, olisi luontorekitä, majoitusta ja kelkkasafareja.


Virstanpylväitä Sevetissä


Elias Mosnikoff toivoo suomalaisten heräävän elvyttämään ja tukemaan kolttasaamelaisten kulttuuria. Kysymys ei ole suurista rahoista, vaan arvostuksesta. Vastalahjaksi hän tutustuttaisi suomalaiset rikkaaseen leudd-runojen perinteeseen.

Takaisin