Reijo Honkosen tyylilaji on alavireinen komiikka

Reijo Honkonen. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Mikkeliläistyneen kirjailija Reijo Honkosen kirjat syntyvät opettajan työn ja perhe-elämän väliin jäävien tunnin, parin hetkinä. Ne hetket ovat hänestä laillistettuja yksinäisyyden hetkiä, "herkullisia, kuin söisi salaa maksamakkaraa". Reijo Honkonen luokittelee oman tekstinsä alavireiseksi komiikaksi. Hänestä komiikka tai huumori on silloin komeimmillaan, kun siihen saa heitettyä surua tai summia sävyjä.

Reijo Honkonen valmistui tekstin tuottamisen ammattilaiseksi Savonlinnan kääntäjänkoulutuslaitoksesta. 1980-luvun alussa hän suomensi useita teoksia. Suomentajien työmarkkinat vaikuttivat kuitenkin niin kovilta, että hän "ryhtyi yrittämään kenkää oven väliin toista kautta". Jo opiskeluaikana oli pöytälaatikkoon syntynyt erilaisia tekstejä. Honkosella ei yhtä selkeää leipälajia ol, vaan hän on kirjoittanut romaanien lisäksi useita tv-käsikirjoituksia, kuunnelmia, näytelmiä ja jopa sanoittanut lauluja. Leipätyönä hänellä on ollut vuosia mainonnan suunnittelu ja nyt opettajan työ ammattikorkeakoulussa. Honkosen esikoisteos Vikatikki julkaistiin vuonna 1989, kun kirjailija oli 33 vuotta.


Lähetin paketin kolmelle kustantajalle


Honkosen teoksia luonnehditaan dekkareiksi ja jännäreiksi, jotka tapahtuvat usein maaseudulla. Kirjailija itse tuumii, että ehkäpä komppi on kääntynyt maalaiskomedian puolelle, vaikka hän itse onkin asunut maaseudulla Anttolassa vasta viisi vuotta.


Dekkarista saa selkeän rungon kirjalle


Tekstit syntyvät osin myös murteella tai nuorten käyttämällä kielellä. Reijo Honkonen kuvaa, että murre on kuin lähde, joka pulputtaa kieltään, kun sen saa käyntiin. Hän työstää mielellään erilaisia tekstejä, koska on mukavaa hypätä maailmasta toiseen. Kun tv-sarjan kirjoittaminen maistuu puulle, silloin voi tehdä romaania tai kirjoittaa jonkin nopean oivalluksen sanoitukseksi tai pakinaksi. Kirjailijan työtä pidetään yksinäisenä puurtamisena, mistä joutuu ajoittain sulkemaan ulkomaailman pois. Honkonen on perheellinen mies, joka suhtautuu ammattiinsa varsin käytännönläheisesti. Hän nipistää kirjoittamiseen tunnin sieltä ja toisen täältä. Hänestä tärkeämpää kuin luova hurmos, ovat työmoraali ja määräajat, mihin mennessä hommien pitää olla valmiina.


Inspiraatiota ei ole, on vain deadlineja


Luovien tuotantojen jälkeen kirjailijaan iski teorian puutos. Helpotus löytyi kauppatieteiden opinnoista. Kirjailija vertaa gradun tekemistä kirjaan arvioimalla, että siihen upposi 30-40 % siitä energiasta, mitä kirjan tekeminen vie.

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Etsin näkökulmaa kulttuurituotantoihin


Tällä hetkellä kirjailijan arkipäiviin kuuluu markkinoinnin ja mainonnan opettamista Mikkelin ammattikorkeakoulun liiketalouden opiskelijoille. Opettamisen ja kirjoittamisen yhdistelmästä syntyy "moniulotteinen elämä" ja omista yksinäisistä hetkistä kirjoittamisen parissa oppii nauttimaan kuin ne olisivat herkkuhetkiä jääkaapilla, kun salaa popsii maksamakkaraa. Honkosen tuotannoista voi tunnistaa tapahtumapaikaksi Savonlinnan. Nyt oma arki on kuitenkin siirtynyt Anttolaan ja Mikkeliin.


Uusi paikka tuo uusia juttuja


Honkonen ei tietoisesti kerää aineistoa ja aiheita kirjoihinsa. Joskus kirjaan pääsee hyvä tyyppi tai tapaus kadulta. Valintaa hän ei kuitenkaan pidä tietoisena, vaan vertaa kirjoittamistaan räsymaton tekemiseen. Mukana on pieniä ohuitakin siivuja ihmisistä ja tapahtumista, jotka kirjailija junttaa kokonaisuudeksi päätteen äärellä.


Joku saattaa tunnistaa yksityiskohtia


Reijo Honkonen sanoo ottaneensa tietoisesti etäisyyttä kulttuurin kenttää. Viimeaikaiset keskustelut kirjallisuuskritiikkien merkityksestä hän kuittaa kepeästi, ettei Helsingin Sanomatkin on vain yksi file elämässä.


Minulle riittävät maakuntalehdetkin


Helsingin ulkopuolella taidettaan tekevät aprikoivat monesti, jäävätkö mainittavat tunnustukset saamatta, kun ei liiku piireissä. Honkosella on tähänkin keskusteluun käytännönläheinen mielipide: sama se on mistä apurahat tulevat, saman verran saa maksamakkaraa alueellisellakin tuella. Toki jokainen kirjailija haluaisi tulla noteeratuksi, mutta Honkonen miettii, että "jos kirjoittaa mustaa komediaa ja noteerataan vakavana kirjailijan, voi toki sanoa epäonnistuneensa". Toisaalta hänestäkin olisi mukavaa tulla piireissä noteeratuksi oman työnsä tekijänä, ei enempää eikä vähempää.


Päävoitto V5:ssä tai Finlandia olisi kiva saada


Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Honkonen uskoo oman tyylilajinsa säilyvän jatkossakin. Kun ei ole elämässään millekään asialle pystynyt röhönauramaan, niin alavireinen komiikka säilyy teksteissä. Honkosen mielestä komiikka ja huumori ovatkin parhaimmillaan, kun niihin saa heitettyä surua ja tummia sävyjä mukaan.


Ei kikkeliskokkelishuumoria


Reijo Honkonen miettii, ettei kuulu siihen joukkoon, jolta kustantaja hoputtaa kirjaa joka syksyn kärkituotteeksi. Hän aikoo jatkossakin kirjoitella kirjan 2-3 vuoden välein muun elämän ohessa. Kirjailijan uransa mottona hän pitää M. A. Nummisen underground-levyltä napattua toteamusta: eläminen on hurja bisnes, investoi itseesi.

Nettiradio Mikaelin arkistosta: