Saako kulttuurista katetta?

Copyright: Vesa Vuorela

Taisipa olla Leinon Eino, joka aikoinaan kirjoitti, miten Kuldyyrin huuto on Suomessa suuri. Kulttuurin kaupallistuminen ja määrittyminen yhdeksi taloudellisin mittarein määriteltävistä tuotannontekijöistämme on saanut soraäänet särähtelemään siloisessa, kuldurellissa keskustelussa. Saako kulttuurilla värkätä rahaa, ja toisinpäin -miten se olisi parhaiten toteutettavissa? Puritaanisimmat purevat raivoissaan poskeaan liberaalimpien nyökkiessä tyytyväisinä kulttuuri- ja mediateollisuuden huikealle kasvulle.

Kulttuurialan peruskoulutusta tarjotaan Suomessa enemmän kuin koskaan. Jokainen kynnelle kykenevä ammattikorkeakoulu on pykäissyt pystyyn linjan tai pari. Niiden rinnalla opistot tarjoavat koulutustaan välivuoden tai sapattivapaan viettäjille. Alan harvoissa korkeakouluissa kohotetaan kulmakarvoja moiselle trendille. Happamien ilmeiden sanoma on yksinkertainen: määrä ei voi korvata laatua.

Mikkelissä on käynnistynyt Kultturista katetta -koulutus. Sen alkupotkuna voidaan pitää Etelä-Savon maakuntaliiton tilaamaa kulttuuriklusterin kehittämissuunnitelmaa. Kultturista katetta -hankkeella ei pyritä kouluttamaan taiteilijoita, vaan kannustamaan kulttuuriyrittäjyyteen jo ammatissa toimivia kulttuurityöläisiä.

Nettiradio Mikaelin arkisto: