Mari Mörö kirjoittaa intohimoisesti ja käytännönläheisesti

Mari Mörö. Copyright: Nina Kurki

Kirjailija Mari Mörö asuu Mikkelin kaupungin ulkopuolella, keskellä ei mitään ja kaukana kaikesta kulttuurihumusta. Tuotteliaan kirjoittajan etätyöpisteessä syntyy novelleja, romaaneja, kuunnelmia, pakinoita, sketsejä sekä elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia eri-ikäisille lukijoille. Hänestä pienen kielialueen kirjailijan on syytäkin olla monipuolinen, mikäli aikoo elää kirjoittamisellaan. Kirjailijan oma suhde kirjoittamiseen on käytännönläheinen, mutta intohimoinen: "Olen hyvin energinen kaikessa mitä teen ja suhtaudun samalla apinan raivolla kaikkeen, mitä elämä tuo eteen, myös kirjoittamiseen."

Mari Mörön kirjailijan ura sai alkunsa jo lapsena, kun hän sairastui ja joutui viettämään pitkiä aikoja yksin sairaalassa, missä omien juttujen kirjoittelu ja lukeminen olivat käytännössä ainoita mahdollisia tapoja kuluttaa aikaa. Mörö näkee, että kirjoittaminen on hyvin pitkälle itsensä kanssa olemista ja seurustelemista. Työtä, missä ei aluksi tarvita edes kynää ja paperia, sillä omat ajatukset ja mielikuvitus ovat kaikista tärkeimmät työvälineet.


Kuinka kirjoitat?


Tapoja kirjoittaa on yhtä monta kuin on kirjoittajia: Yksi kirjoittaa aamun sarastaessa muutaman tunnin ja tekee lopun päivää mitä huvittaa. Toinen odottaa inspiraatiota, joka ei sitten tullessaan jätä rauhaan ennen kuin työ on saatettu valmiiksi. Mari Mörön suhde kirjoittamiseen on hyvin käytännönläheinen. "Vaikka kirjoittaminen kuulostaa luovalta työltä, se on pitkälti kertaalleen opitun ja apinoidun tekniikan julkituomista tavalla tai toisella. Välillä tulee huonoja juttuja tai monenlaista b-kuitua, mutta niin tulee monelta muultakin. Kaikissa ammateissa."


"Työn pitää olla kivaa"


Mari Mörö. Copyright: Nina Kurki

Mari Mörön tyyliä voi luonnehtia napakaksi ja virkkeitä taloudellisiksi. Hänen novellinsa ovat - lajityypinkin mukaisesti - lyhyitä, eivätkä romaanitkaan ole varsinaisesti mitään järkäleitä. Mörö kertoo, että hänen tyylinsä on suuren harjoittelun tulosta. "Mielestäni ekonomia on suotavaa aina, teki mitä tahansa. On helppo karsia pois kaikki turha ja kirkastaa ideaa tai asiaa. Minun temperamentilleni sopivat tiiviit, joskin aika rosolla ja säröllä tehdyt kokonaisuudet. En ole koskaan pyrkinytkään olemaan mikään eepikko tai tekemään suuria trilogioita." Mörö myös huomauttaa, että hänen kielensä on sellaista, ettei sitä jaksaisi lukea esimerkiksi 700 sivua. "Muoto tulee väkisinkin kielen mukana. Oma äänensä täytyy ymmärtää ja sen mukaan rakentaa kulloistakin tekstiä."

Mari Mörö tunnustautuu erittäin energiseksi henkilöksi, joka heittäytyy sata prosenttisesti mukaan kaikkeen mitä tekee, oli kyse sitten pihatöistä, sängynpeiton ompelusta tai kirjoittamisesta. Mörön uusin, syksyllä 2004 julkaistu lastenromaani Toivomuskaivo, syntyi erittäin innoittuneessa mielentilassa viime vuoden joulukuussa. "Sen kirjoittaminen oli hyvin eheä prosessi ja ilokseni myös kustantaja oli samaa mieltä. Sellaista oloa ei voi houkutella päälle, se joko tulee tai sitten ei", Mörö pohtii. "Ehkä hyvän aiheen sisälle pystyy myös hyppäämään paremmin, koska hyvä aihe kestää sen, kun huono taas ei."

Aiheiden alkuperä on Mörölle arvoitus, jonka hän lupaa jakaa ensitilassa, kunhan ensin ratkaisee sen. "En jätä ketään kylmäksi kun kerron sen", hän sanoo pilke silmäkulmassaan ja arvelee, että pelkästään silmät ja korvat auki pitämällä ihminen tekee päivittäin satoja havaintoja, joista osasta on aiheiksi asti. "Yksi tavaramerkkini on huumori, satiiri tai ironia. Kun on tietynlainen linssi maailmaan päin, aiheitakin saattaa tulla sen linssin läpi vähän eri tavalla kuin jos olisin vaikka pelkkä realisti tai joku muu synkkä sosiaaliraporttien tekijä. Monet asiat näyttäytyvät vähän vinksahtaneessa valossa."


Onko ikä tuonut mukaan jotain kirjoittamiseesi ja aiheisiisi?


Mari Mörö. Copyright: Nina Kurki

Mörö ei mielellään puhu keskeneräisistä töistään, mutta paljastaa kuitenkin, että seuraava aikuisten kirja on lajiltaan tragikomedia ja se käsittelee tavalla tai toisella perhetematiikkaa, kuten kaikki aikaisemmatkin hänen teoksensa. "Kaikkialla länsimaisessa maailmassa on tapahtunut perheyhteisöjen nopea murtuminen. Perinteinen perheyhteisö korvataan muilla yhteisöillä kuten harrastusryhmillä, työporukoilla ja rappukäytäväyhteisöillä. Tämä on loputon aihevyyhti, johon liittyvät myös ihmisten eri roolit arjessa sekä ihmisen kasvuun liittyvät rooliodotukset."


Mikä lapsuudessa ja lapsuuden kuvauksessa kiinnostaa?


Vaikka Mari Mörö on kirjoittanut yhteensä 16 kirjaa, yksi niistä on saanut julkisuutta ylitse muiden. Vuonna 1998 julkaistu Kiltin yön lahjat nosti hänet myös suuren lukevan yleisön tietoisuuteen. Hänelle myönnettiin teoksesta Runeberg-palkinto vuonna 1999, ja lisäksi se toi Mörölle useita ehdokkuuksia muihin kirjallisuuspalkintoihin, kuten Finlandia- ja Olvi-palkintoihin. Mörö muistelee olleensa hieman hämmentynyt kaikesta sumusta ja humusta, mikä kirjan ympärillä nousi. Toisaalta hän oli myös erittäin helpottunut, kun rytinä lakkasi. "Hyvää kirjaa tehdessään on sellainen tuntuma, että se löytää lukijan, koska itse uskoo siihen ja tietää, ettei kyseessä ole ihan tavallinen kirja", Mörö miettii. Hänestä usein jonkin kirjan menestyminen yllättää myös kustantajat, sillä sitä on erittäin vaikea ennakoida. "Milloin myy suuri rintamamiestaloromaani ja milloin joku muu. Näitä ei ikinä tiedä, eikä näiden asioiden armoilla pidä olla tai niitä miettiä. Minä lähden hyvin vaatimattomista tavoitteista, enkä haaveile mistään valtavasta myynnistä tai julkisuudesta", Mörö toteaa.


Kirjallisuuspalkintojen merkitys kirjailijalle?
Jos on pakko valita, mikä omista teoksista on lemmikkisi?


Suomessa monikaan kirjailija ei ansaitse elantoaan ainoastaan romaaneja kirjoittamalla. Pienen kielialueen kirjailijalta vaaditaan monipuolisuutta ja kykyä hypätä vaivattomasti lajista toiseen. Mari Mörön kirjallinen repertoaari on erikoisen laaja. Hän kirjoittaa eri-ikäisille lukijoille novelleja, romaaneja, kuunnelmia ja pakinoita sekä lisäksi esimerkiksi elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia ja sketsejä. Monia eri lajeja Mörö on lähtenyt kokeilemaan silkkaa uteliaisuuttaan. Lisäksi hän kertoo olevansa henkilö, jota on erikoisen helppo yllyttää ja innostaa uusiin kokeiluihin.


Mikä lajeista on mieluisin?
Eroaako lapsille ja aikuisille kirjoittaminen toisistaan?


Mari Mörö. Copyright: Nina Kurki

Mari Mörön sydäntä lähellä ovat kirjallisuuden lisäksi kuunnelmat, joita hän on itsekin kirjoittanut yksin ja yhdessä muiden kirjoittajien kanssa. Kuunnelmissa Möröä kiehtovat samat asiat kuin kirjallisuudessakin: molemmat niistä tehdään mielelle, ja molemmat niistä kiihottavat mielikuvitusta aivan eri tavalla kuin valmiiksi pureksittu elokuva- tai televisioviihde, joita Mörö ei tunne omikseen, vaikka itsekin kirjoittaa tv-käsikirjoituksia. "Tällä hetkelläkin teen yhtä tilaustyötä ja yritän omaksua ajattelumallin, mikä siihen välineeseen liittyy. Se on ihan haasteellista ja mukavaa, mutta se ei ole se kivoin juttu." Kirjaan pohjautuvasta elokuvahankkeesta kirjailija kannattaa Mörön mielestä kuitenkin viedä tuhannen kilometrin päähän, jotta hommasta ylipäätään tulisi mitään.


"Lisää rahaa kuunnelmatuotantoon!"


Mari Mörö on vapaa kirjoittaja ja perheellinen ihminen. Hän asuu ja työskentelee etätyöläisenä maaseudulla Mikkelin kaupungin kupeessa sijaitsevassa kodissaan. Mörö näkee, ettei sivutoiminen kirjoittaminen sopisi hänen luonteelleen. Lisäksi hän arvelee, että myös lasten kannalta on hyvä, jos toinen vanhemmista on aina kotona. Taide ja perhe ei muodosta Mörön mielestä ongelmallista yhtälöä. "Se, kuinka ne yhdistää, on omasta itsestä kiinni. Tässä voit esimerkiksi määrätä itse aikataulusi. Ehkä raha on monelle se kysymys, jonka takia he joutuvat taipumaan kaikkeen typeryyteen. Mutta jos tulet vähemmällä toimeen, ei tarvitse pusertaa niin paljon. Rahasta tätä hommaa ei kuitenkaan kannata tehdä!"


Kuinka kirjailija rentoutuu?