Kolttien kieli on pitänyt pintansa

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Petsamosta kotoisin oleva kolttasaamelainen Katri Jefremoff opetti vuosia Nellimin koulun oppilaille kolttasaamea ja siirtää edelleen perinnekäsitöiden taitoja uusille harrastajille. Nellim sijaitsee kolmen valtakunnan rajalla, sillä Suomen, Norjan ja Venäjän yhteisen rajan kulmaus osuu Nellimin kylän lähistölle. Katri Jefremoff kyläili aikanaan koululaisten kanssa Petsamon puolen naapurikoululla. Hän odottaa edelleen toiveikkaana rajanylityspaikan avaamista entiselle kotiseudulleen. Nellimiin suunniteltavan hiljentymiskeskuksen hän uskoo osaltaan elvyttävän kolttien kulttuuriperinnön säilymistä jälkipolville.

Koltat toivat uusille asuinseuduilleen mukanaan ortodoksiuskonnon, oman kielensä ja kulttuurinsa. Vuosikymmenten ajan koltat olivat uudessa kolmen kulttuurin kotikunnassaan "vähemmistön vähemmistö". Kulttuuri kuitenkin piti pintansa. Tänään kolttia arvioidaan olevan noin 600. Saamelaismuseo Siidassa on lasivitriin rakennettu puun oksa, jonka lehdet esittävät saamen kielten erilaisia elinkaaria. Monet saamen kielet ovat jo muuttuneet ruskeiksi, kuolleet sukupuuttoon. Kolttasaamen lehti kurottaa yhteisestä kielioksasta vielä melko vihreänä.

Nettivideolla Katri Jefremoff laulaa kolttasaameksi Nellimin kirkossa ja kertoo käsityksiään kulttuurin nykytilasta.


56k modeemi/ISDN (160x120, 45 Kbps)
ADSL (320x240, 225 Kbps)


Nettivideo kestää noin 7 minuuttia. Katsominen vaatii RealPlayer-ohjelman (versio 8) ja vähintään ISDN-liittymä on suositeltava. Nettivideon kuvasi ja leikkasi Matti Markkanen. Katri Jefremoffia jututtaa Päivi Kapiainen.

Katri Jefremoff. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Kolttien ensimmäinen aapinen valmistui vuonna 1972, ja kirjakielen kehittyminen pääsi silloin vauhtiin. Vaikka nuoret eivät kieltä enää taitaisikaan, he ymmärtävät sitä kyllä. Kuten monien muidenkin alkuperäiskansojen kulttuurien niin kolttasaamelaistenkin keskuudessa omia juurien vaalimisesta on tullut jopa muodikasta.

Petsamon kolttien satoja vuosia vanha kulttuuri joutui tiukoille, kun sodan jälkeen oli jätettävä perinteiset kotiseudut. Kolttien evakkotaival oli muiden petsamolaisten evakkoaikaa pidempi. Se keski talvisodan alusta aina vuoteen 1946 saakka, jolloin lopullinen sijoittuminen Inarin kuntaan alkoi. Koltat asutettiin omille alueille erämaahan luotuihin uusiin kyliin. Tunnetuin kolttien asutusalue on nauhamaisesti tien varrelle rakentunut Sevettijärvi. Petsamon ja Paatsjoen Kolttakönkään koltille valtio rakensi alkuun parisenkymmentä asuintaloa Ivalo-Nellim -välille maantien varrelle. Vuonna 1955 tuli voimaan kolttien asutuslaki, jonka asetus määrittelee kolttien oikeudet hyödyntää luontoa ja maa-alueita "paikallisiin olosuhteisiin soveltuvaa maataloutta varten". Kolttien pitkä evakkotaival oli päättynyt.

Linkit:

Lähdekirja:

Takaisin