Kari Piippo - elämäntapagraafikko

Kari Piippo. Copyright: Suvi Härkönen

Kari Piipolle työkuviot olivat selkeät jo hyvin varhaisessa iässä. Jo noin kymmenvuotiaana hänelle selvisi, että hänestä tulisi jonain päivänä taiteilija. Hänen isänsä oli kirjailija, opettaja ja harrastelijamaalari, joka kannusti poikaansa kokeilemaan rohkeasti siipiään. Nyt kolmekymmentä vuotta graafikkona toimittuaan työ kiehtoo häntä yhä.

Lopullinen suunta selvisi sittemmin, kun hän aloitti opiskelut Ateneumissa. Piippo oli silloin alle kaksikymppinen ja tiesi, että jonain päivänä hän haluaa tehdä kuvituksia, kirjankansia ja julisteita.

Ensimmäinen kesätyöpaikka graafiselta alalta löytyi Hyvän Maun -leipomosta Helsingistä. "Olin keskikoulussa ja kotini oli Vihdissä, neljäkymmentä kilometriä Helsingistä. Sain enon myötämielisellä avustuksella kesätyöpaikan Hyvän Maun -leipomon somistamosta Helsingistä. Ne työt eivät tietenkään olleet kovin ihmeellisiä, mutta olin hyvin ylpeä siitä, että sain tehdä Valion baariin hintalaput", muistelee Piippo ja hymyilee.

Tänä päivänä hän kuvailee itseään graafikkona tiukan linjan tekijäksi, joka ei tee mitään turhaa. Hänen jokaisessa työssään täytyy olla jokin merkitys tai peruste. Piipon mukaan pelkän koristeellisuuden tai kauneuden takia ei kannata kommunikoida. Hän pitää lähtökohtana sitä, että joku haluaa viestittää jotain jollekin. "Ei se varmasti mikään salaisuus ole, mutta luotan tällaiseen yksinkertaiseen ilmaisutapaan. Se toimii Suomessa ja kansainvälisesti myös. Kun on joku selkeä ajatus, niin sitä on turha mutkistaa ja mystifioida."


Itseopiskelulla graafikoksi?


Pablo Picasso, Henri Matisse, Paul Gauguin ja Vincent van Gogh olivat alkuaikoina Piipolle ylivoimaisesti suurimpia vaikutteiden antajia. Varsinaisesti hänen silmänsä aukesivat kuitenkin 60-luvun lopulla, jolloin hän vieraili ensimmäisen kerran Puolassa.
"1960-luvun loppupuoli oli puolalaisen julistesuunnittelun kultakautta. Huomasin, että tällaistakin juliste- ja graafinen suunnittelu voi olla. Suomessa oltiin samaan aikaan vielä sidoksissa kaupallisiin näkökulmiin, eikä suomalainen kulttuurijuliste ollut vielä kunnolla syntynytkään. Puolassa havaitsin sen, että vapaan taiteen ja käyttötaiteen rajaviiva on oikeastaan hyvin häilyvä. Ei ole ehdotonta eroa graafisen suunnittelun ja taidegrafiikan välillä."

Lahjakkuudella on oma merkityksensä taiteellisen uran valinneille. Graafisella alalla on Piipon mielestä peruslähtökohtana se, että on kiinnostunut kuvista, teksteistä ja yleensä ympäröivästä maailmasta. Se, että on hyvä piirtäjä, ei vielä välttämättä tarkoita sitä, että on hyvä suunnittelija.
"Täytyy ymmärtää mitä maailmassa tapahtuu, ja osata sijoittaa oma tekemisensä siihen ympäristöön. Lahjakkuutta on se, että on kiinnostunut monista asioista. Tänä päivänä on niin paljon erilaisia tekniikoita ja mahdollisuuksia, että kuvallinen ajattelukyky on tärkein lahjakkuuden osa. Hyvää taidetta tai suunnittelua voi tehdä muutenkin kuin piirtämällä. On tietysti hyvä, jos hallitsee useampia välineitä, mutta aika niukoillakin välineistöillä tulee toimeen. On löydettävä itselle parhaiten sopivat tavat työskennellä. Joku on huippuviulisti, kyllä hän voi soittaa pianoakin, mutta ei niin hyvin."

Toulouse laut rec. Copyright: Kari Piippo
Voiko lahjakkuuden korvata kovalla työllä?
Millaisista elementeistä työsi rakentuu?


Samankaltaisuudella ei erotuta. Jotta julisteesta tai graafisesta työstä olisi hyötyä, ihmisten täytyy ensin huomata se kuvallisesta taustamelusta, olkoon se tausta millaista tahansa. Suomessa vuodenaikojen vaihtelut vaikuttavat värimaailmaan. Julistesuunnittelija joutuukin miettimään sitä, millaiseen aikaan ja ympäristöön hänen työnsä sijoittuvat.
"Katu on aikamoinen kuvallinen viidakko, eikä siihen viidakkoon kannata mennä kuin papukaija. Uskon edelleen siihen perusväittämään, että kuvan täytyy olla yksinkertainen ja tehokas, jotta se pomppaisi esiin meitä ympäröivästä visuaalisesta kaaoksesta." miettii Piippo.

Piipolle on sadellut palkintoja uransa varrella. Suurimpana kannustimena Piippo kuitenkin pitää ammatin haasteellisuutta, koska jokaiseen työhön täytyy aina keksiä jotain sellaista, joka inspiroisi etenkin häntä itseään. Hänen mukaansa innostus näkyy ja välittyy sitä kautta myös eteenpäin.
"Kun on itse innostunut, se välittyy myös eteenpäin. Tietenkin voidaan sanoa, että kun on ollut kolmekymmentä vuotta ammatissa ja töitä riittää, niin se on hyvä. Julisteet ovat olleet siipeni, kun olen käynyt pitämässä työpajoja eri puolilla Eurooppaa, Etelä-Amerikassa ja Meksikossa. Minulle on sanottu, kun olen ollut kaukana poissa pohjanperiltä, että edustan pohjoismaista perinnettä työssäni. Eli tarkoituksenmukainen on kaunista, ja sillä tavalla pelkistettyä ilmaisultaan. Kyllä se varmasti menee siinä mielessä tällaiseen skandinaaviseen henkeen."

Voiko yksi kuva sitten kertoa enemmän kuin tuhat sanaa? Piippo toteaa, että kyllä se usein voi näin tehdäkin. "Tämä vanha sanonta on hyvin käyttökelpoinen, mutta en usko kuvankaan suhteen niin pitkiin jorinoihin. Minulle riittäisi muutama sanakin. Kun olisivat vain sellaisia, jotka tarttuisivat mieleen ja antaisivat jonkun vaikutuksen katsojaan", hymyilee Piippo.


Millainen on hyvä juliste?


Prno Biennale 2002. Copyright: Kari Piippo

Työ on niin tärkeä osa Kari Piipon elämää, että hän ei pysty suoranaisesti edes erottamaan sitä ja vapaa-aikaa. Hän kieltää kuitenkin tekevänsä lomalla graafista suunnittelua, mutta myöntää keräävänsä materiaalia töihinsä koko ajan. Hänen mielestään se, että on niin innostunut kaikesta mikä liittyy kuviin ja erilaisiin ilmiöihin, on oleellista tätä työtä tehdessä.

Luonnolla on epäsuora vaikutus hänen töihinsä. "Jos olen esimerkiksi Etelä-Amerikassa, on syytä kertoa hieman Suomestakin, eikä pelkästään graafisesta suunnittelusta. Näytän kuvia suomalaisesta luonnosta, järvimaisemasta, kivistä, kalliosta, lumesta ja puista. Niissä näkyy sama pelkistyneisyys, mikä on töissänikin. Mutta tietysti sitä valitseekin sellaisia kuvia, jotka perustelevat omaa tekemistä. Kyllähän suomalainen järvimaisema on hyvin rauhoittava. Luonnon merkitys on ennen kaikkea inspiroiva."

Hetken pohdittuaan kysymystä harrastuksesta, joka ei suoraan liittyisi työhön, vastaa Piippo, että sienestäminen on yksi hauskimpia luonnossa liikkumisen tapoja. "Luonnossa liikkuminen ja sienten kerääminen, kuivaaminen ja lopulta syöminen. Se on hienoa."

Linkkejä: