Salatut elämät - katsojien kesä kuilun partaalla

Pentti Kasurinen

Tuhannet ja taas tuhannet katsojat roikkuvat jälleen kuilun partaalla kesän yli. Salatut elämät siirtyi kesätauolle ja viimeisin jakso jäi jännittäviin hetkiin. Sarjan kulissien takana tätä sinistä hetkeä kutsutaan smurffiksi. Salattujen elämien ohjaaja Pentti Kasurinen kävi kertomassa tämän ja paljon muuta sarjan tekemisestä Paltamon viestintälukiolaisille.

Kasurinen on työstänyt viime vuodet ensin Kotikatua ja sitten Salattuja elämiä. Salatut elämät on saavuttanut suurta suosiota Suomessa, minkä huomaa myös Paltamon viestintälukiossa. Kasurisen kysyessä edellisen jakson loppua, tiesi suurin osa opiskelijoista miten se päättyi. Jotta katsojien kiinnostus sarjaan säilyisi, jaksot päättyvät aina täpäriin tilanteisiin, sinisiin still-kuviin. Amerikkalaisittain tätä kutsutaan cliffhangeriksi; katsoja jätetään epätietoisena kuilun partaalle aina seuraavaan jaksoon saakka. Salattujen elämien tiimi kutsuu näitä hetkiä smurffeiksi.

Salatuissa elämissä seurataan erilaisten ihmisten tapahtumarikasta elämää. Voi vain ihmetellä, miten yhden talon asukkaiden elämään voi mahtua niin monta tragediaa ja kaikki yhteen lyhyeen ajanjaksoon. Yksi sarjan puoleensavetävimmistä koukuista on eri ikäluokkia edustavat roolihahmot. Kaikki löytävät sarjasta henkilön johon samaistua, elleivät useampaakin. Kasurisen mielestä monipuolisen sarjan ohjaaminen on mielenkiintoista ja haastavaa. Taitavat ja mukavat näyttelijät tekevät ohjaustyöstä entistäkin rattoisampaa.


Mihin Salattujen elämien suosio perustuu?


Salatuissa elämissä on aina joku pääjuoni, jota kulloinkin seurataan. On tarina, josta puristetaan kaikki irti ja jota venytetään mahdollisimman pitkään. Tällainen on esimerkiksi Sakun ja Miian rakkaustarina.

Näyttelijät ovat tärkeä osa Salattuja elämiä ja monet heistä ovat saaneet sarjan kautta suurta suosiota. Yksi monien tyttöjen suosikki on varmasti Jasper Pääkkönen alias Saku Salin.


Millainen ohjattava Jasper on?


Pentti Kasurinen kertoo kiinnostuneensa elokuvista noin 16 kesäisenä, jolloin hän liittyi elokuvakerhoon. Vaikka hän ei aina ymmärtänytkään esitettyjä taide-elokuvia, hän jaksoi paikalle kerhon kokoontumisiin tyttöjen takia. Armeija-aikoina Kasurisen kiinnostus elokuviin kasvoi entisestään; sen vuoksi hän suuntasi elokuva-alalle. Vaikka Kasurinen on työskennellyt alalla jo pitkään, hän sanoo yhä olevansa uransa alussa. Koko ajan oppii jotain uutta. Ehkä juuri tämän takia Kasurinen suositteli viestintälukiolaisille normaalia ammattia, normaaleilla työajoilla. Hän toivoi kuitenkin myös, että joku opiskelijoista innostuisi alalle.

Linkit: