Sarjakuvaa savonlinnalaisittain

Jyrki Heikkinen. Copyright: Anu Pesonen

Suomen Salmiakkiyhdistyksen palkitsema perheenisä piirtää sarjakuvia unistaan ja kirjoittaa runoja ihmisen arkipäivästä. Jyrki Heikkinen on palkittu myös Kemin pohjoismaisen sarjakuvakilpailun strippisarjassa, ja hän on saanut Sarjakuvatekijät ry:n kopiostoapurahan (2001) sekä Etelä-Savon taidetoimikunnan kohdeapurahan 2002.

Jyrki Heikkinen, 44, on savonlinnalainen koti-isä, runoilija ja freelance-sarjakuvapiirtäjä. Kiinnostus sarjakuviin syntyi jo lapsena, Aku Ankkojen myötä. "Nykyään en kyllä enää saa juurikaan hengenravintoa Aku Ankasta", Jyrki naurahtaa. 80-luvun alussa hän opiskeli Oriveden Opistossa kirjoittajalinjalla, jolloin hänelle syntyi idea kuvan ja sanan yhdistämisestä. Tuolta ajalta ovatkin peräisin Jyrkin ensimmäiset sarjakuvakokeilut. Muutaman vuoden Jyrki eleli sarjakuvanpiirtämisrintamalla hiljaiseloa, kunnes 1996 hän alkoi taas piirtää uudelleen. Hänen töitään on julkaistu tasaiseen tahtiin suomalaisissa sarjakuvakokoelmissa ja antologioissa, kuten Sarjarissa, Polessa, Glömpissä, Navassa, Suuressa Kurpitsassa, Lasse Gronkissa ja Laikussa. Tänä vuonna hän sai julkaistua sarjakuvansa ensimmäistä kertaa myös ulkomailla.


Taiteilijan kommentti ensimmäiseen ulkomaanjulkaisuun


Ideat sarjakuviinsa Jyrki saa hyvin pitkälti omasta elämästään ja kokemuksistaan. Viime aikoina esimerkiksi omat unet sekä kiinnostavat lehtileikkeet ovat innostaneet häntä tarttumaan kynän varteen. Uransa alussa Jyrki piirsi paljon eläinaiheisia sarjakuvia, mutta nykyään taiteilija keskittyy kuvaamaan enimmäkseen erilaisia ihmisiä ja tapahtumia. Hän piirtää pääasiassa mustavalkoisia sarjakuvia, joiden yhdistävänä elementtinä toimii joku tietty tunnelma. "Olen yrittänyt kuvata mm. ystävyyttä ja elämänkilvoittelua", hän sanoo. Jyrki pyrkii usein myös ujuttamaan töihinsä joitakin koomisia elementtejä ja jopa satiiria ihmisen elämästä.

Piirtäjäesikuvikseen Jyrki mainitsee mm. Markus Majaluoman, jonka hienoa ja haparoivanherkkää kynäjälkeä hän suuresti ihailee. Myös kotimaiset naispiirtäjät, kuten Riitta Uusitalo ja Jenni Rope ovat kovasti Jyrkin mieleen. Hänen lempisarjakuviaan ovat erilaiset taidesarjakuvat sekä suomalainen marginaalisarjakuva. "Suomalaisesta sarjakuvasta löytyy kuvausta minusta, meistä kaikista. Niissä kerrotaan elämästämme tällä kapealla elämänvyöhykkeellä ja se on mielestäni tärkeää", hän perustelee.

Copyright: Jyrki Heikkinen

Itse piirtämisprosessi on monivaiheinen ja aikaavievä. Jyrki kertoo, että kaikki alkaa ideasta, jonka pohjalta syntyy käsikirjoitus. Sarjakuvan hahmottelu alkaa dialogista, täytyy miettiä kuka sanoo mitäkin ja missä järjestyksessä. Sitten tarina hahmotellaan paperille kokonaisuudeksi. Tämän jälkeen luonnostellaan sarjakuvan henkilöt. Seuraavaksi piirretään lyijykynäoriginaalit eli hahmotellaan mikä tulee mihinkin. Ja sitten tietenkin piirretään lopullinen versio musteella. Jyrkille ominainen tapa on miettiä kaikki aiheet ja työn etenemisvaiheet hyvin tarkasti, koska silloin hänen on helpompi nähdä työnsä kokonaisuutena. Hän on myös yrittänyt karsia joitakin prosessin vaiheita tai hyppiä vaiheesta toiseen, jotta kerta toisensa jälkeen toistuva kaava rikkoontuisi. Idean kehittyminen valmiiksi sarjakuvaksi voi joskus kestää hyvinkin kauan jo senkin takia, että suurin osa Jyrkin ajasta kuluu lapsia hoitaessa. 5-6-sivuisen sarjakuvan piirtämiseen saattaa kulua aikaa jopa pari kuukautta.

U pui uje mui

Jyrkin ensimmäinen runokirja julkaistiin 1984. Tänä syksynä, pitkän vaitiolon jälkeen Otava julkaisi taiteilijan toisen kokoelman "U pui uje mui". Teos on saanut paljon huomiota ja sitä on arvosteltu paljon lehtien palstoilla, pääasiassa positiiviseen sävyyn. Jyrki itse on saanut uudesta kokoelmastaan monenlaista kommenttia, lähinnä kuitenkin ilahtunutta ja myönteistä.

Jyrkin esikoiskokoelmasta kerkesi vierähtää jopa kahdeksantoista vuotta, kunnes ilmestyi hänen toinen runokokoelmansa. Tarkempaa selitystä tähän pitkään hiljaisuuden aikaan Jyrki ei osaa antaa. Hän kertoo runokirjan olleen pitkä prosessi. Jyrki aloitti määrätietoisen kirjoittamisen kuutisen vuotta sitten. Kiireisenä koti-isänä hän teki kirjaa pätkätöinä aina kun aikaa ja mahdollisuus kirjoittamiseen löytyi.

Kokoelman nimi tulee Peppi Pitkätossu -tarinasta. Siinä pitkään puhumattomalta uunintekijältä oli kuivunut kieli suuhun ja joutuessaan hyvästelemään Pepin, hän ei saanut sanotuksi muuta kuin "U pui uje mui." Nimen lisäksi Heikkisen runoihin on tarttunut mahdollisesti myös jotain Pitkätossun absurdismista ja anarkiasta, sillä runoissa on melko lailla kieroa huumoria ja itseironinen juoni.

Taiteilija työssään nettivideolla.


ADSL (320x240, 225 Kbps)


Nettivideo kestää noin minuutin. Katsominen vaatii RealPlayer-ohjelman (versio 8) ja vähintään ISDN-liittymä on suositeltava. Nettivideon ovat toimittaneet, kuvanneet ja leikanneet Sabine Spiehl, Riitta Blinnikka ja Anu Pesonen.

Linkit: