Nuoret ottavat lavalla mittaa itsestään

Satuteatteri Tarapaappa, copyright: Yle

Suomalaisia pidetään Euroopan ujoimpana ja estyneimpänä kansana. Kuitenkaan missään muualla teatteria ei harrasteta niin kuin meillä Suomessa: kehdosta hautaan. "Teatterin tekeminen antaa harrastajalle haasteita, mahdollisuuden itsensä mittaamiseen. Se on eräänlaista vuorikiipeilyä. Ensimmäinen kerta lavalla on Mount Everest", kuvailee nuoria harrastajateatterilaisia ohjaava esitystaidollisten aineiden opettaja Jarmo Siltaoja Mikkelin kansalaisopistosta.


Harrastajateatteri paikkaa koulujen näytelmäkerhojen poistumista


Mikä saa nuoret tulemaan koulupäivän jälkeen näytelmäharjoituksiin säännöllisesti ja harjoittelemaan pitkiäkin vuorosanoja? Siltaojan mukaan kysymys on ehkä nuorten tarpeesta harjoittaa sellaisia ilmaisutaitoja, mitä koulussa ei voi. Jotta lapset pysyvät harrastuksessa mukana, heillä pitää kuitenkin olla maali. Syksyllä aloitettu harjoitteleminen huipentuu keväällä näytelmän esitykseen.


Improvisointi innostaa nuoria


Näytelmäkerhot palvelevat näyttelemisen ja ilmaisun lisäksi myös muita tarpeita. Siltaojan mukaan vanhemmat tuovat lapsiaan kerhoihin monta kertaa myös siksi, että lapsi on ujo ja hänen halutaan rohkaistuvan omassa ilmaisussaan. Ujoutta kun ei yhteiskunnassamme pidetä välttämättä hyvänä ominaisuutena. "Luonteeltaan ujot henkilöt ovat hyviä näyttämöllä, koska ujous pitää sisällään sellaista herkkyyttä, josta voi tulla hurjan suuri voimavara näyttämöllä", hän painottaa.

Moni harrastus menee Siltaojan mukaan pilalle siksi, että siinä lapset joutuvat kilpailemaan toisiaan vastaan. Pallokentällä pelaamaan pääsevät ne, jotka auttavat joukkueen voittoon. Keskinäinen kilpailu voi hiipiä teatteriinkin, mutta Siltaoja yrittää kitkeä sitä pois jakamalla roolit lasten toiveiden mukaisesti. Kukin pääsee siihen rooliin, mihin haluaa. Joskus se merkitsee sitä, että päärooleissa on kolmekin miehitystä. Ja se taas tarkoittaa, että kaikki esitykset eivät ole yhtä hyviä, mutta esitysten erinomaisuus ei olekaan ensimmäinen tavoite. Kilpailla saa, mutta jos sen saa kääntymään kilpailemiseksi itsensä kanssa, kaikki nauttivat ryhmätyöstä enemmän.


Ensimmäisen esityksen tärkeys


Siltaojan luotsaaman Satuteatteri Tarapaapan näyttelijät osallistuvat näytelmien ideointiin jo näytelmää valittaessa. Siinä vaiheessa näkyy hyvin lasten konservatiivisuus, sillä näytelmäksi valitaan useimmiten klassikko. Prinsessa Ruusunen ja Lumikki ovat edelleen suosikkilistoilla. Onnistuneeseen esitykseen tarvitaan siis hyvä teksti ja ryhmä, joka lähtee sydämellään tekemään näytelmää. Silloin saadaan sellaista teatteria, mitä katsojat katsoo mielellään.

Jarmo Siltaoja. Copyright: Arja Mesimäki
Hyvä näyttelijä syttyy näyttämöllä


Siltaoja on käsikirjoittanut ja ohjannut harrastajateatteria neljäntoista vuoden ajan. Hänkin on huomannut saman ilmiön kuin kouluissa: pienet lapset ovat hiukan levottomampia ja huonompia keskittymään kuin aikaisemmin. Vaikka taiteen tekeminen onkin kurinalaista, intoa ja paloa ei kuitenkaan saa lannistaa liiallisilla rajoituksilla, Siltaoja muistuttaa.


Kunnioitetaan toisten tekemistä
Luovuuden ja lahjakkuuden merkitys


Nettiradio Mikaelin arkistosta: