Marskin hoville kelpasi kansanomainen ruoka

Copyright: Suvi Härkönen

Suomen Marsalkka Mannerheimin säntillisistä elämäntavoista sota-ajan Mikkelissä on kirjoitettu monta kirjaa. Toisin kuin voisi kuvitella, sota-aikana ei Mikkelin Klubilla herkuteltu hopealautasilta, vaan tarjolla oli tavallisia puuroja, vellejä ja viiliä. Mikko Teräsvirran tekemä tuorein tutkimus kertoo Marskin hovina tunnetun pöytäseurueen päivittäisiä ruokailuhetkistä.

Mikkeli toimi kolmen sodan ajan päämajakaupunkina. Sotien syttyessä armeijan ylin johto saapui Mikkeliin ja koko kaupunki muuttui hetkessä pienestä savolaisesta kylästä Suomen keskipisteeksi. Jatkosodan aikaan Mannerheim seurueineen tuli tunnetuksi Mikkelin Klubin säntillisinä asiakkaina. Klubi luovutti sodan alkaessa Suomen armeijan ylipäällikkö Mannerheimille tilat, jotta hän pöytäseurueineen saattoi aterioida rauhassa.

Marskin pöytäseurueesta kehkeytyikin nykyisin jo myyttiseen maineeseen noussut Marskin hovi, johon kuului lähimpien upseereiden lisäksi aina myös muita, yleensä 11 ihmistä. Mikko Teräsvirta työskenteli 90-luvulla Mikkelin Päämajamuseossa kesätyöntekijänä ja innostui sinä aikana haastattelemaan Päämajan entisiä työntekijöitä, lottia, upseereita ja siivoajia. Ajatus tutkimuksen tekemisestä heräsi myöhemmin.


Ateriat ja seurue olivat aina erilaisia


Marskin hovin aterioihin vaikutti suuresti Mannerheimin tausta, sillä aatelisukuun kuuluvana hän sai säädylleen tyypillisen kasvatuksen ja valitsi myös säädylleen tyypillisen uran. Tämä vaikutti siihen, että hän eli koko elämänsä ajan tiukkojen sääntöjen mukaan. Nämä tarkat päivä rutiinit aiheuttivat sen, että Marskin hovin ateriat aloitettiin aina täsmällisesti tiettyyn kellon aikaan ja istumajärjestyksessä noudatettiin sotilaallista hierarkiaa. Mannerheim tunnetaan myös suurena hyvän ruuan ystävänä, joka keräili keittokirjoja ja osallistui siskonsa keittokirjan kirjoittamiseen neuvoin ja mielipitein.


Mannerheimille gastronomia oli harrastus
Adjutantit laativat istumajärjestyksen


Mikko Teräsvirta. Copyright: Jenni Sovasalo

Marskin hovin syömisiä ja juomisia on tutkittu jo paljon ja niinpä Teräsvirran tutkimukset eivät sinänsä tuoneet yllätyksiä. Marskin hovi oli nauttinut aterioillaan perinteisiä ruokalajeja ja aterioita, jotka saattoi jakaa juhla- ja arkiaterioita. Arkiruuat voivat olla hyvinkin arkisia ja kansanomaisia, mutta ateria koostui kuitenkin aina alkuruuasta, pääruuasta ja jälkiruuasta. Myös arkiaterioilla kiinnitettiin kuitenkin huomiota ruuan valmistukseen ja ruoka-aineisiin. Mannerheim sai myös paljon ruokalahjoituksia ja esimerkiksi rintamalta hän sai sille ajalle harvinaisia herkkuja, kuten vesimeloneja ja ostereita.


Kuha Walewska ei esiinny aineistossa kertaakaan
Rintamalta lähetettiin harvinaisia ruokalahjoja


Arkiaterioilla nautittiin tuolle ajalle tyypillisiä ruokia ja esimerkiksi puuroja ja viiliä nautittiin hyvin usein jälkiruuaksi. Arkiateriat erosivat juhla-aterioista tietenkin näyttävyydessä, mutta tyypillistä oli myös se, ettei arkiaterioilla ollut kuin yksi pääruoka. Arkisilla päivällisellä nautittiin kuitenkin kaksi alkuruokaa. Juhla-ateriat olivat usein hyvinkin näyttäviä ja vaikka kyse oli sota-ajan Mikkelistä, ruoka-aineet saattoivat olla hyvinkin harvinaisia tuolle ajalle.


Arkena läskisoossia, viiliä, puuroa ja maitorieskaa
Juhlassa simpukkaomelettia, korvasieniä ja viinihyytelöä


Tutkimusaineiston valossa näyttäisi siltä, että Marski oli varsin kiinnostunut suunnittelemaan juhla-aterioita. Tämä perinne jatkui myös Mikkelissä.

Copyright: Puolustusvoimain kuva-arkisto
Taloudenhoitaja lähetti reseptejä Mikkeliin


Mikä Marskin sota-aikaisissa aterioissa sitten jaksaa kiinnostaa suurta yleisöä? Teräsvirta pohtii, että suomalaisilla pitää olla sankareita. Kiinnostava tausta, näyttävä ja hyvin pukeutuva henkilö täyttää kaikki sankariaineksen kriteerit. Jopa Marskin ryyppy on kasvanut myyttisiin mittoihin. Onpa Marskista ilmestynyt yksi keittokirjakin.


Kaikki pienet yksityiskohdat Marskissa kiinnostavat harrastajia


Nettiradio Mikaelin arkistosta: