Kulttuurivallankumous metsässä

Suomi on ristiriitainen metsävaltio. Metsäosaamisemme valoisampi puoli on metsien hoito, puunkorjuu ja metsäteollisuus, joiden saavutukset kestävät vertailun minkä tahansa maan kanssa. Sotien jälkeisellä metsänparannuksella ja metsänhoidolla on saatu aikaan kasvun ihme. Neljän vuosikymmenen aikana metsävarat ovat lisääntyneet yli 20 prosenttia ja metsien kasvu lähes 40 prosenttia. Samana aikana yli 100-vuotiaiden vanhojen metsien määrä on kaksinkertaistunut Etelä-Suomessa. Suomessa tuotettu puu korjataan metsästä ja tehdään paperiksi maailman parhailla, Suomesssa kehitetyille koneilla.

Metsäosaamisemme pimeä puoli on se, että suomalaisten nuorten kosketus metsään on katoamassa. Vastikään tehdyn selvityksen mukaan joka kymmenes peruskoululainen ei erota mäntyä kuusesta. Tulevaisuudessa metsää peritään yhä useammin varttuneella iällä ilman aiempaa kosketusta metsään, saatikka metsätalouteen.


Miten merkittävänä henkilökohtaisesti pidätte uutta vastikään hyväksyttyä kansallista metsäohjelmaa, professori Kari Mielikäinen?

Kari Mielikäinen Nuorten keskuudessa tehdyt kyselytutkimukset antavat olettaa, että nuorten tietämys metsistä ei ole kovin laajaa. Esimerkiksi parikymppiset opiskelijat kiljahtelevat hämmentyneinä astuessaan ensimmäistä kertaa elämässään suomalaiselle suolle. Tällaiset ongelmat eivät vaivanneet Elias Lännrothia hänen kierrellessään Karjalan laulumailla aineistonkeräysmatkalla Kalevaa varten. Kalevalan mukaan kysymys männystä ja kuusesta ei häirinnyt myöskään 1800-luvun metsänomistajien tai metsä- teollisuuden puuvalintoja. Melko moni suomalainen joutuu kuitenkin nyt myöntämään tehneensä virheitä istuttamalla mäntyä liian reheville ja kuusta liian hallanaroille maille sekä koivua hirven laidunmaille.


Kalevala onkin jonkinlainen metsäoppikirja, professori Kari Mielikäinen?


Metsäjuttuja Mikaelin arkistossa:

Metsän monet hyödyt

Elämyksiä metsästä

Nuoret metsät

Marjametsässä

© Nettiradio Mikaeli / Kalle Fröjd / Kuvat: Erkki Oksanen, METLA 1999