Metso - korpien asukki

Copyright: Esa Rantala

Metso (Tetrao urogallus) on kooltaan suurin metsäkanalintumme, jota esiintyy havumetsäisillä alueilla koko maassa. Elinympäristönään kukkometso käyttää talvisin mäntymetsiä ja kesäisin kuusivaltaisia metsiä ja korpia. Naaras viettää aikaansa mäntyvaltaisilla kankailla ja rämeillä sekä sekametsissä.

Koirasmetso on väriltään synkkä; mustan-, ruskean- ja harmaankirjava. Koppelo eli naarasmetso on ruskean-, harmaan- ja valkeankirjava. Naarasmetson tunnusmerkki on punaruskea rinta. Kooltaan koiras on suurempi kuin naaras. Metso parittelee huhtikuussa, ja naaras munii toukokuussa kuudesta yhdeksään munaa. Pesä sillä on maassa, usein hakkuuaukossa. Koppelo hoitaa poikueen yksin. Soidinpaikat ovat metsolla pysyviä, ja niiden häviäminen vaikuttaa lajin lisääntymiseen.


Mikä uhkaa metsoa, Esa Rantala?


Metsoa metsästetään vuosittain yleensä 10.9.-31.10. välisenä aikana. Riistanhoitopiirit voivat alueillaan asettaa erillisiä rajoituksia metsästysaikaan. Metsästysseurat voivat halutessaan rauhoittaa linnun kokonaan tai määrätä saaliskiintiöitä. Metsosaalis oli vuonna 2001 noin 30 000 yksilöä.

Kanalintumetsästys ja muistoja siitä

Hämeenlinnalainen Esa Rantala on harrastanut metsästystä 15 vuotta. Hän käy kanalintumetsällä Keski-Suomessa, koska Hämeenlinnan seudulla metsoa ei saa metsästää. Metsoa Esa metsästää kanakoiran avulla. Hänellä on ollut jahtikaverina saksanseisoja, joka metsästysretkellä etsii maassa olevan linnun ja pysähtymällä ilmoittaa sen isännälleen. Isännän käskystä koira ajaa linnun lentoon, jolloin on mahdollisuus päästä ampumaan lintu.


Kanakoira lintumetsällä


Metsästäjä ei aina ole saaliinhimoinen, vaan osaa nauttia luonnon tarjoamista elämyksistä. Esan paras metsästysmuisto on lintuparven näkeminen.


Parvi mustia lintuja


Takaisin