Villisika on viisas eläin

Erkki Aaltonen on Suomen ensimmäinen villisian kasvattaja. Hän on tarhannut villisikaa jo yli 12 vuotta. Ensimmäisen kerran Aaltonen joutui villisian kanssa tekemisiin vuonna 1984, kun hirvimiehet ampuivat emakon, jolla oli seitsemän pientä porsasta. Aaltonen organisoi pelastusoperaation, jonka tarkoituksena oli pelastaa orvot porsaat luonnosta.

Suomessa on tällä hetkellä 25 tarhaa, joissa kasvatetaan geneettisesti puhtaita villisikoja. Lisäksi Suomessa tarhataan niin sanottua villisikaa, joka on kotisian kanssa risteytettyä tuotetta. Villisikaa tarhataan lihan tuotantoon. Sitä markkinoidaan eksoottisena herkkuna ravintoloissa. Lihaa kuluu runsaasti myös monenmoisilla villisikajuhlilla.

Villisika on tanakka, tumma ja harjaspeitteinen. Eurooppalaisten villisikojen ruumis voi olla jopa 185 cm pitkä, joskin Zairessa on tavattu jättiläissikaa (jättiläismetsäkarju), joka kasvaa yli kahden metrin mittaiseksi. Paino vaihtelee suuresti. Keski-Euroopassa karjut painavat 40-175 kiloa, emakot ovat hivenen kevyempiä. Idempänä villisiat ovat suurempia ja karju voi painaa jopa 320 kiloa.

Villisika on kaikkiruokainen, mutta kasvisruoka on niille eläinravintoa tärkeämpää. Luonnonvarainen villisika syö tammen- ja pyökin terhoja, pähkinöitä ja ruohojen juuria. Eläinravinnosta tärkeimpiä ovat kastemadot, hyönteiset ja niiden toukat sekä pikkujyrsijät. Villisika syö myös raatoja.

Villisiat voivat lisääntyä periaatteessa mihin vuodenaikaan hyvänsä, mutta yleensä kiima-aika sijoittuu loppusyksyyn tai alkutalveen. Emakot kantavat poikasiaan noin neljän kuukauden ajan. Poikueiden koko vaihtelee kolmesta kahdeksaan yksilöön.

Aaltonen pitää villisikaa erittäin mielenkiintoisena eläimenä hoitaa. Se on erittäin älykäs ja voimakas reviirieläin. Aaltosesta on tärkeää, että sikojen kasvattajalla on välit kunnossa hoidokkiensa kanssa. Ne eivät ole aggressiivisia, mutta vaativat aika ajoin tiukkaakin nuhtelua.

Luonnonvaraisia villisikoja möyrii Suomen metsissäkin. Suomeen villisika on vaeltanut kaakosta Karjalan kannasta pitkin. Osa sioista on tullut maahan Suomenlahden yli jäätä pitkin tai uimalla. Kannan epäillään olevan parinsadan sian luokkaa. Suomalainen metsästyskulttuuri pitää huolen siitä, ettei kanta pääse liiaksi kasvamaan. Villisika kun on erittäin haluttua riistaa. Vuosittain villisikoja pyydetään muutaman kymmenen yksilön verran.

© Nettiradio Mikaeli / Nina Kurki 1998