Kylät ja maaseutu ovat muutakin kuin surkeita uutisotsikoita

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Maaseudun kehittäminen on ruohonjuuritason työtä, yhteisöllisyyttä, talkoita, maallemuuttoa ja kansainvälistymistä. Se on myös tiukkaa tutkimusta.

Harjumaan ytimessä
Harjumaa on jokseenkin omituinen paikka ollakseen eteläsavolainen maalaiskylä. Kylä ei ole autioitumassa. Koulussa riittää oppilaita, kyläkauppias ei aio lyödä hanskoja tiskiin, ja työssä käyvien lapsille on hoitopaikka kylän keskustassa. (Juttu on vuodelta 2001)

Kuka kunnassa on vallan kahvassa?
Raitilla ihmetellään valtuustojen nuijimia säästöpäätöksiä ja rähinä nousee vasta nuijan kopautuksen jälkeen, jos sittenkään. Taitoja vaikuttaa on kuitenkin liian harvalla valtuutetulla saati kuntalaisella ja näyttääkin siltä, että valta valuu valmistelijoille. (Juttu on vuodelta 2005)

Kylävoimalle löytyy käyttöä
Kyläaktiivit uskovat maaseudun vahvuuksiin eikä kehittämistyöstä puutu ideoita saati vauhtia. Esimerkkeinä Osikonmäki Rantasalmelta ja Halmeniemi Mäntyharjulta. (Juttu on vuodelta 2002)

Köyhässä kylässä pärjää vähemmällä
Rahasta ja mammonasta ei ota tarkkaa selkoa, mutta rikkauksia Suomen köyhimmäksi julistetusta kylästä varmuudella löytyy. Moni kyläläinen tuumiikin, että ehkä Hirvensalmen Tuukkalan kylässä vain pärjää vähemmällä. Neljän torpan väki kertoo tarinansa. (Juttu on vuodelta 2003)

Maakunta vetää, kunhan työ kaivetaan näkyville
Hyviä uutisia tapahtuu pinnan alla. Yrityksiä muuttaa etelästä maakuntiin, uusia työpaikkoja syntyy jo toimiviin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ilman suuria fanfaareja ja etätyö koukuttaa kokeilijoita kylille. (Juttu on vuodelta 2004)

Maaseudun elinvoiman nikertäminen kostautuu
Miten muuttotappioalueet saisivat kaivettua omat vahvuutensa näkyville, sitä miettivät Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen, tutkija Jarmo Laukkanen ja Mikkeliin paluumuuttanut Jere Lauha. (Juttu on vuodelta 2002)

Maaseudun naisissa on käyttämätöntä voimaa
Professori Pirjo Siiskosen kiinnostuksen kohteena maaseudun nainen on ollut jo pitkään, ja kymmenen vuotta sitten julkaistun väitöskirjan aiheenakin oli emännän ja isännän roolin muutos muuttuvassa maataloudessa. (Juttu on vuodelta 2002)

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Maaseudusta tuli yhteinen asia
Tällä hetkellä vallitsee ennätysmäinen yksimielisyys siitä, että maa on pidettävä asuttuna ja tasavertaisena palveluiltaan. Keinot ja kiireellisyysjärjestys vaihtelevat puhujan mukaan. (Juttu on vuodelta 2003)

Maaseutututkija on myös maaseudun kehittäjä
Tutkija haluaa kaivautua syvemmälle, löytää asioista uusia puolia ja näkökulmia. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin verkostojohtaja Torsti Hyyryläinen näkee, että myös kaiken kehityksen ytimessä on uuden synnyttäminen. Tämä tekee tutkimuksesta merkittävää myös yhteiskunnan kehityksen kannalta. (Juttu on vuodelta 2005)

Nellimin kylä ammentaa kolmesta kulttuurista
Petsamosta evakkoon lähteneitä, ortodoksiuskoisia kolttia asutettiin sodan jälkeen Itä-Inariin, Venäjän rajan tuntumaan Nellimin kylään. Nykyään Inarijärven vuonon ympärillä, 40 kilometriä Ivalon keskustasta asuu noin 240 kyläläistä kolmesta eri kulttuurista. Nellim on kolttasaamelaisten, inarinsaamelaisten ja suomalaisten kohtaamispaikka. (Juttu on vuodelta 2002)

Pertunmaa odottaa uudisasukkaita
Pienen maaseutukunnan pitää pysyä pirteänä, elinkelpoisena ja houkuttelevana uusille ja nykyisille asukkaille. Tällä ajatuksella parin tuhannen asukkaan Pertunmaan tulevaisuutta suunnittelevat kunnanjohtaja, yrittäjä ja kylänkehittäjä. (Juttu on vuodelta 2005)

Puolikuolleen kylän elämää
Siellä ei ole kauppaa, kyläkoulua, kirjastoa, bensa-asemaa, katuvaloja, saati kunnallistekniikkaa. Ristiinan Koivakkalan kylässä on elämää, kaikesta huolimatta. (Juttu on vuodelta 2003)

Sevettijärvellä taistellaan kolttakulttuurin puolesta
Kolttakulttuurin keskus Sevettijärven kylästä alkoi muodostua sodan jälkeen 1949, kun Petsamon Suonikylästä evakkoon lähteneet kolttasaamelaiset asutettiin nauhamaisesti 60 kilometriä pitkälle alueelle tiettömän taipaleen taa. Nyt toinen maan pienistä saamelaiskulttuureista kamppailee tosissaan olemassaolostaan. Apuun kaivataan valtiota. Pitäisi saada työtä, koulu ja nykypalvelut säilymään, matkailuun vauhtia ja vanhuksille hoivakoti. (Juttu on vuodelta 2005)

Säppi kyläkoulun ovessa ei ole aluekehittämistä
Kyläkoulujen lakkauttamisaalto jatkuu. Tutkijat ihmettelevät, miksi yhteiskuntapolitiikka on muuttunut lyhytnäköiseksi ja näköalattomaksi. Kyläläiset taas kummastelevat päättäjien lyhytnäköisyyttä. Missä viipyvät strategiat, joilla kuntayhteistyön voimin pidetään maaseudun lapset lähikouluissaan? (Juttu on vuodelta 2004)

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Verkostokulttuuri leviää maaseudulla
Miten vanhat ja jäykät toimintatavat muuttuvat, kun tyrkyllä on avoin, verkostomainen ja rajoista piittaamaton kulttuuri? Kuntaliitoksille ja kehittämistyölle on EU-Suomessa vaihtoehtoja. (Juttu on vuodelta 2002)

Viimeisiä myymäläautoja viedään
Myymäläautojen kultavuodet ovat ohi. Myymäläautojen valmistuskin lopetettiin tyystin 90-luvun alussa. Myymäläautojen lopettaminen merkitsee syrjäkylien asukkaille sitä, että elintarvikkeet on haettava kymmenienkin kilometrien päästä. Autojen katoamisen jälkeen epäviralliset kylätapaamiset myymäläautopysäkillä loppuvat. (Juttu on vuodelta 2004)