Metsästys

Puoliltapäivin elokuun 20. päivänä lampien ja järvien rantakaislikossa paukkui. Vesilintujen metsästys aloitti metsästyskauden. Samana päivänä lähtivät liikkeelle karhunkaatajat.

Monille suomalaisille miehille metsästys on virkistyksen ja seikkailun lähde. Se tarjoaa elämyksiä ja kokemukset ikivanhan perinteen jatkamisesta. Metsästys lienee ensimmäisiä elinkeinoja Suomessa. Metsästys ei ole vain miesten etuoikeus. Naismetsästäjien määrä on lisääntynyt jatkuvasti. Viime vuonna Jäppilässä järjestetty Akkain jahti, naisporukalla toteutettu hirvijahti oli yleisömenestys. Vain puolet halukkaista mahtui mukaan, porukassa oli mukana kuutisenkymmentä naista.

Saalis ei ole nykyajan metsästäjälle tärkeintä. Hirvipeijaisiin kokoontuvat kaikki kyläläiset ja muualle muuttaneet, koska monet hirviseurueen jäsenistä ovat muualle muuttaneita, mutta palaavat kotiseudulleen metsästämään syksyisin. Metsästys on myös lajien tunnistamista ja riistamaiden hoitoa.

Koirat metsällä

Keväällä kun linnut pesivät ja emot vaalivat poikasiaan, metsästäjät lepäävät ja koirat on pidettävä kiinni. Koira on metsästäjän hyödyllinen kumppani. Monet koirarodut pääsevät toteuttamaan luontaisia ominaisuuksiaan vain riistan käsittelyssä. Noutajakoira on vesilinnun metsästäjälle lähes välttämätön. Tutut seurakoirat labradorinnoutaja tai kultainen noutaja uivat pudonneen linnun luo ja tuovat sen isännälleen. Ajava koira haukkuu jänikset ja ketut ylös ja peloton karhukoira paljastaa haukullaan metsän kuninkaan sijainnin ja pitää monta kertaa itseään suuremman pedon paikallaan. Karhukoira on jopa pelastanut ihmishenkiä pysäyttämällä ihmisen kimppuun käyvän karhun luontaisella käyttäytymisellään.

Luvat ja valvonta

Metsästys on tarkkaan säädeltyä ja valvottua. Metsästäjän tutkinnosta ei selviä pelkästään huulen heitolla ja moni isäntä on "reputtanut" tutkinnosta ja joutunut kaivamaan tenttikirjat esiin ennen kuin pääsy kaveriporukaan metsälle on auennut. Metsästyskortin saamiseksi on tunnistettava riistaeläimet, ymmärrettävä riistaekologiaa ja tiedettävä lainsäädäntö ja perusasiat aseen käytöstä. Metsälle lähdetään metsästyskortti takataskussa ja aseiden lupien on oltava kunnossa. Paikalliset riistanvartijat ja poliisi valvoo metsästystä.

Kenen tahansa maalle ei aseen kanssa saa lähteä riistaa hakemaan. Aina on oltava maanomistajan lupa. Metsästysseurat vuokraavat metsiä hirven- ja pienriistan metsästykseen. Joidenkin eläinten kaatamiseen vaaditaan erillinen lupa. Esimerkiksi hirvilupia myönnetään metsästysseuroille sen mukaan miten hirvikanta kehittyy.

"Riistakolmiolaskennassa tarkastetaan kolmionmuotoinen alue kahdesti vuodessa. Havaitusta riistaeläimistä ja talvilaskennassa myös niiden jäljistä tehdään muistiinpanot. Riistahavaintojen lähiympäristön kuvaus antaa tietoja lajien elinympäristöstä". Lähde: Metsästäjän Opas, toim. Esa Niemelä

Tiellä eikä asuntojen lähistöllä ei saa kukaan metsästää eikä myöskään pellolla, jossa on sato korjaamatta. Metsästäjät välttävät yhteentörmäyksiä marjastajien ja muiden metsässä liikkuvien kanssa. Hirvenmetsästystä on aikaistettu ja jo syyskuun lopulla ensimmäiset punahaut ilmestyvät metsiin.

Karhujahti on metsästäjän tulikoe

Karhunmetsästys on elpynyt karhukannan lisääntymisen myötä. Karhunkaatolupia on tänä vuonna myönnetty Etelä-Savon alueelle viisi. Riistanhoitopiirin arvion mukaan Etelä-Savossa on noin sata karhua.

Ari Penttinen on karhunmetsästyksen veteraani. Vuonna 1985 hän ampui karhun ensimmäisen kerran. Silloin karhunmetsällä käytiin Kuhmossa. "Meijän karhuharrastus lähti siitä, että on hyvä porukka, muutama velipoika ja serkkupojat ja joskus muitakin naapureita. Se on lomaa ja metsästys ja yhdessäoloa ja luonnossa olemista". Väliajoilla harjoitellaan ampumista.

Tänä vuonna karhu kaatui kotinurkilla Juvalla. Sunnuntaiaamuna Ari Penttinen lähti katselemaan jälkiä kaurapellon laidoilta ja muista karhun ruokapaikoista. Kun tuoreet jäljet löytyivät, velipojan kanssa rakennettiin kulkureitille väijytyspaikka puuhun.

"Me oltiin puussa, meillä oli tehty kyttäysjakkarat ja sieltä oli hyvä ampua siihen niskan kohtaan ja siihen se heti jäi", kertoo Ari Penttinen kuinka onnistui saamaan saaliksi yksinään liikuskelevan harmaan naaraskarhun Juvan Savivedenpäästä elokuun viimeisen viikon maanantaina.

Peijaiset aiotaan järjestää omalla porukalla, eikä rituaaleja paljasteta ulkopuolisille. "Myö lähetään taas Kuhmoon viikoksi ja siellä metsäkämpällä pietään niitä lepyttelyjuhlia", kertoo Ari Penttinen.

"Kyllä se karhu on riistan ykkönen ja kaikkein kunnioitetuin saalis. Siihen on suhtauduttava vakavasti, koska sen metsästyksessä on omat vaaransakin", sanoo Ari Penttinen.

Marjastajan ja sienestäjän ei Penttisen mukaan tarvitse normaalia karhua pelätä. Karhu yleensä kuulee metsässä liikkujan ja väistää. Jos kuitenkin käy niin, että ruskea silmäpari tuijottaa yllättäen metsässä liikkujaa pitää muistaa säilyttää maltti. "Karhulle voi ruveta haastelemaan mukavia ja yrittää pitää nalle hyvällä tuulella. Pakoon ei missään tapauksessa pidä lähteä pinkomaan", opastaa Ari Penttinen.

Metsän kuningas nujerrettu, miltä tuntuu?
Miten jahdataan karhua?
Ohjeita marjastajille ja sienestäjille

Etelä-Savon karhukanta on kasvussa / Uutinen heinäkuulta.

© Nettiradio Mikaeli/ Riitta-Leena Mäkinen 1998