Kuva on rajallinen, todellisuus rajaton

Copyright: Mika Pulkkinen

Nykyaikainen romanttinen luontokäsitys syntyi kaupunkilaisporvariston mukana. Luonnon keskelle ei enää lähdetty töihin, vaan sinne mentiin retkeilemään ja nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta. Kun luonnosta oli päästy pois, sinne kaivattiin takaisin, edes käymään. Ja kun luonnossa ei enää liikuttu säännöllisesti, ilmeni tarve saada luontoa esittäviä kuvia kotien seinille. Otti aikansa ennen kuin uskottiin Suomen karun luonnon olevan riittävän kaunis. Ja kun se onnistui, valjastettiin luonto ideologiseksi kansallismaisemaksi. Aluksi esitettävä taide oli yleensä maalattua. Kameran keksimisen jälkeen sillä ryhdyttiin käytännössä heti ikuistamaan myös luontoaiheisia kuvia.

Kuvauspaikkojen loputtomat mahdollisuudet

Varsinkin Suomessa luontokuvauksen juuret kulkevat syvälle. Niin alkuaikoina kuin nykyään suomalainen asuu käytännössä luonnonmaisemien ympäröimänä. Potentiaalisia kuvauspaikkoja löytyy edelleen niin kaupunkien puistoista kuin lähes koskemattomista erämaista. Vaikka ihmisen kädenjälki näkyy jotakuinkin kaikkialla, kuvakulmat voidaan säätää siten, että katsoja ei voi tietää kuvan ulkopuolisista olosuhteista. Vielä 1960-luvulla luontokuvia ei käytännössä huolittu mihinkään julkaisuihin eikä edes valokuvakilpailuihin. Kansainvälinen Luonnonsuojeluvuosi 1970 muutti kuitenkin suuresti asenteita. Kasvanut kuvien kysyntä toi esiin persoonallisia kuvanäkemyksiä ja loi kilpailuhenkeä kuvaajien välille. Kun Hannu Hautalan kuva parittelevista kotkista valittiin 1974 vuoden lehtikuvaksi, luontokuvat oli lopullisesti hyväksytty muiden kuvien joukkoon. Luontokuvaajien oma järjestö on Suomen Luonnonvalokuvaajat ry.

Luontokuva kertoo tarinaa

Copyright: Mika Pulkkinen

Luontokuvalla on mahdollisuus kertoa jotain sellaista, mikä on eilen ja tänään olemassa, mutta huomenna voi olla jo pelkkää historiaa, lopullisesti. Siksi luontokuvasta on tullut myös oiva luonnonsuojelun väline. Kuvan kertoma tarina syöpyy ihmisen mieleen, ja tämä haluaa säilyttää sen. Valokuvalla voidaan esittää paljon asioita, joita ihminen ei koskaan muuten näkisi. Neljännesvuosisadan ajan luontoa kuviksi tallentanut kouvolalainen Lassi Kujala haluaa luoda ihmisille omakohtaisia kokemuksia kuvien välityksellä ja näin omalta osaltaan edistää luonnontuntemusta ja luonnonsuojelua.


Lassi, mikä on sanomasi kuvien katsojalle?
Entäpä millaisena näet luontokuvan merkityksen?


Luonnon kuvaaminen sinänsä ei ole luonnonsuojelua, mutta kuviin ikuistettu Suomen kaunis luonto on iso osa suomalaista identiteettiä. Myös siksi luontokuva on oiva apuväline edistettäessä luonnonsuojelua. Useille kuvaajille luontokuvauksesta on tullut myös elinkeino tai ainakin sivuelinkeino. Kuvia tarvitaan tietokirjoihin, oppikirjoihin, lehtiin, Internetiin, mainoksiin ja niin edelleen. Luontoa esittävä kuva elää yhä korkeasuhdanteessa, jolle ei ainakaan toistaiseksi näy loppua. Luontokuvien mainosarvo perustuu niihin myönteisiin tunteisiin, joita puhdas luonto ihmisessä herättää. Kuusankoskelainen Mika Pulkkinen on kuvannut peruskoulusta lähtien. Myös hän näkee luontokuvan merkityksen viestinnän välineenä suurena. Hänen mielestään luontokuvauksella on oiva mahdollisuus viedä kaunista kuvaa Suomesta myös ulkomaille.

Copyright: Mika Pulkkinen
Mika, millaisena näet kuvan merkityksen viestinnän välineenä?


Voidaanko kuvalla vaikuttaa mielipiteisiin?

Kun tekstiin tai ääneen lisätään kuva, halutun viestin teho nousee huomattavasti. On sanottu, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvalla voidaan vaikuttaa suoraan mielipiteeseen tai sitten sillä voidaan kiinnittää katsojan mielenkiinto johonkin tekstiin tai asiaan ja näin ohjailla katsojan tai lukijan toimintaa. Lassi Kujalan mielestä kuvalla voi nimenomaan kiteyttää ja tehostaa tekstin yhteydessä.


Lassi, mikä on sinun mielestäsi kuvan merkitys viestinnässä?


Copyright: Mika Pulkkinen

Luontokuvallakin on omat ongelmansa

Nykyään luontokuvalla on omat ongelmansa. Luontokuvien on nykyään joskus vaikeaa ylittää uutiskynnystä ja tulla näin julkaistuksi muuallakin kuin alan kirjallisuudessa. Katsoja saattaa ohjautua harhaan, koska näkee yleensä vain positiivisia kuvia. Näinä päivinä ei jostain syystä haluta esittää kriittisiä ja raadollisia näkymiä luonnosta. Tämä saattaa helposti synnyttää harhakuvitelman, että kaikki olisi luonnossa kunnossa. Lisäksi eräänlaiseksi ongelmaksi voisi mainita kuvan irrottamisen totuudesta ja asiayhteydestä. Tähän kategoriaan voisi myös liittää kuvamanipulaation. Jos kuvasta poistetaan tai siihen lisätään jotain siihen kuulumatonta, sen totuusarvo heikkenee olennaisesti. Myös Lassi Kujala pitää oikeasta asiayhteydestä irrottamista mahdollisena ongelmana. Hän ei kuitenkaan ole havainnut väärinkäyttöä.


Lassi, miten mielestäsi kuvaa voi käyttää väärin?


Copyright: Mika Pulkkinen

Mika Pulkkinen pitää kuvamanipulaatiota osittain hyväksyttävänä, jos sitä ei tarkoituksellisesti käytetä johtamaan harhaan, eikä kuvan sanomaa muuteta.


Mika, mitä mieltä olet kuvamanipulaatiosta?


On luonnollista, että keskustelu kuvamanipulaatiosta on virinnyt digitaalisuuden kasvamisen myötä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pelkästään digitaalikamerat eivät ole helpottaneet manipulaatiota, sillä kinofilmit voidaan nykyään helposti digitoida. Ja ihmiset kuvia muokkaavat, eivät koneet. On hyvä, että kuvien totuudellisuuden säilyttämisestä keskustellaan, onhan perinteisesti totuttu siihen, että valokuva ei valehtele.