Opinnäyte pihtisynnytyksenä

Juha Hakala. Copyright: Minna Surakka

Jyväskylän yliopiston Chydenius-Instituutin Maisterihautomoon etsiytyvät eri tiedekuntien kuolleet sielut, ne viittä vaille maistereiksi jämähtäneet, joille lopputyöstä on tullut ylivoimaiselta tuntuva koettelemus. Maisterihautomo on Suomessa ainutlaatuinen tapa luotsata yliopisto-opintonsa keskeyttäneitä opinnäytetyön tekemisen karikoiden läpi. Parhaillaan sen palveluja käyttää noin viisisataa opiskelijaa eri yliopistoista. Graduja hautomossa on valmistunut jo kaksisataa.

Erityisesti humanistisella ja yhteiskuntatieteen alalla yliopisto-opinnot kestävät pitkään ja jäävät monilta kesken. Putkitutkinnon tiellä ovat opiskelijoiden työssäkäynti, perheen perustaminen, opiskeluväsymys sekä suuri ja mahtava gradun pelko. Jos opinnäytetyön tekijä ei saa hyvää ohjausta tai kadottaa gradunsa ohjaajan toiseen yliopistoon vaikkapa äitiyslomansa aikana, tutkinto uhkaa jäädä tekemättä kokonaan.

Kerran kesken jääneen gradun voi saada valmiiksi Chydenius-Instituutin maisterihautomon suojissa. Hautomon ainut työntekijä, dosentti Juha Hakala, kuvailee tyypilliseksi asiakkaakseen nelikymppisen parin lapsen äidin, joka on perustanut perheen opintojensa loppusuoralla ja muuttanut pois opiskelupaikkakunnaltaan miehen saatua töitä muualta. Samalla on kadonnut yhteys omaan laitokseen ja sen kirjastoon, ja graduhaaveet on lopulta haudattu ulkorakennuksen peränurkan pahvilaatikkoon.


Ketkä hautomoon hakeutuvat ja mistä työ aloitetaan?


Possusta paistiksi - maisterihautomon työtapa

"Tärkeintä on saada kirjoittamisprosessi käyntiin", Hakala painottaa, ja vertaa kirjoittamista veden viskelyyn pärekatolle: suurin osa valuu hukkaan, mutta aina katolle jää sen verran, että päreet kastuvat. Hakala muistuttaa, että jokainen opinnäytetyötään tekevä lukee ja kirjoittaa paljon sellaista, joka ei suoranaisesti vie työtä eteenpäin. Oikea asenne onkin olennaista. "Nobelin palkintoa työstä tuskin tulee, mutta graduntekijän oma ajattelu kehittyy. Suurin hyötyjä on aina tekijä itse."


Mistä minun kannattaisi aloittaa?
Gradulle kannattaa laatia aikataulu


Monet hautomon asiakkaista ovat lahjakkaita opiskelijoita, joiden omat odotukset ja ympäristön paineet ovat nostaneet riman taivaisiin. Tällaisten opiskelijoiden kipsi saattaa murentua siihen, että tavoitetta muutetaan. Sen sijaan, että pyrittäisiin täydelliseen, laudaturin arvoiseen työhön, otetaankin tavoitteeksi huonoin mahdollinen gradu, joka vielä voidaan hyväksyä. "Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että tässä harvoin onnistutaan", Hakala myöntää. "Cum laude on yleisin hautomon gradujen arvosana, eximian arvoisia töitä on hyväksytty yli kaksikymmentä, ja vain kolme on saanut alimman arvosanan eli approbaturin."

Suoriutumispaineita helpottaa, jos opiskelija lakkaa aina tavoittelemasta maailman parasta ratkaisua. Hakalan mukaan joskus on viisasta tyytyä kolmanneksi parhaaseen, jos sen vain pystyy uskottavasti perustelemaan lukijakunnalleen. Hän muistuttaa, ettei opinnäytteen tarvitse olla kuin paavin puhe maailmalle: useimpien pro gradu -töiden lukijat ovat oman tieteenalan asiantuntijoita, ja riittää, jos heidät pystyy vakuuttamaan.

Hakala huomauttaa, ettei hyvää tutkimusaihetta saada vielä yhdessä pro gradu -tutkimuksessa imettyä kuiviin. Aiheeseen on vain löydettävä uusi näkökulma. Hyvin rajattu aihe ja perustellut metodiset ratkaisut ovat hänen kokemuksensa mukaan onnistuneen graduprosessin kulmakiviä.

Opinnäyte ei valmistu ilman hyvää ohjausta

Juha Hakala. Copyright: Minna Surakka

Opinnäytetöiden ohjaajille Hakalalla on yksi toivomus ylitse muiden: gradusta ei saisi tehdä mitään elämää suurempaa, suorastaan maagista riittiä, josta normaalilla järjen valolla varustettu ihminen ei selviä. "Gradun tekeminen on samanlaista työtä kuin ojan kaivaminen, ei sen kummempaa." Myös opiskelijoiden yksilölliset erot on huomioitava: toiset tarvitsevat tiukkoja aikarajoja ja kritiikkiä, toiset kaipaavat ennen kaikkea kannustusta.

Opintojen venymiseen Hakala löytää syitä myös yliopistojen käytännöistä. Erityisesti pro gradu -tutkielmien alati paisuva sivumäärä mietityttää. "Gradunhan ei tarvitse olla mikään Kölnin katedraali, siihen saa mennä korkeintaan kahdenkymmenen opintoviikon työ", Hakala muistuttaa. "Liian laaja aihe on huonon ohjauksen merkki."


Maisterihautomon vinkit graduohjaajille
Ujostelevatko professorit turhaan graduja, jotka eivät ole heidän ominta alaansa?


Hakala kehottaa yliopistoväkeä ottamaan tavoitteeksi hyvän gradun sijasta opiskelun jälkeiseen elämään valmistautumisen. Malli opinnäytetyön tekemiseen pitäisi hänestä hakea työelämän projekteista, joissa aikataulu ei jousta vain siksi, ettei työn tekijällä ole inspiraatiota.

Ohjaajan kannattaa myös muistaa, että opiskelija tekee todennäköisesti ensimmäistä ja viimeistä graduaan. Ohjaajalle työ sen sijaan on keskimäärin sadaskymmenes gradu. Tämä saattaa vaikeuttaa viestintää. Ohjeet täytyy muistaa pukea sellaiseen muotoon, että opiskelija ne varmasti ymmärtää. Palaute on myös saatava mahdollisimman nopeasti. Hakala itse lupaa jokaiselle työnsä lähettäneelle viikon sisällä selväsanaisen vastauksen. "Periaatteena on, että rautalankaa ei säästellä."

Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: