Insinöörien palikka-aivoista syntyy luovia ratkaisuja

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Humanistit eivät arvosta insinöörejä eivätkä heidän luovuuttaan, vaikka insinöörit suunnittelevat välineitä ja ympäristöä, miettii emeritusprofessori Jorma Tuomaala ja pitää nykytilannetta ristiriitaisena. Hänestä insinööri kokee itsensä vieraaksi muusta väestöstä, kun pitäisi esiintyä asiantuntijana, mutta kukaan ei kysy mielipiteitä vaan insinööri joutuu tyytymään hiljaisen kalusteen osaan.

Koneenrakennuksen professorina Oulun yliopistossa työuransa päättänyt Jorma Tuomaala nostaisi kunniaan insinöörien palikka-aivot. Palikoista voi syntyä vaikka mitä. Hän kuvaa koneenrakennusta pelkistetyimmillään kolmen peruspalikan taitavaksi käytöksi. Uutta syntyy, kun samoja vanhoja palikoita pinotaan uuteen uskoon. Vieläkään ei ole toteutunut 30-luvulla esitetty käsitys, että insinöörit olisivat ehtineet keksiä jo siihen mennessä kaikki oleelliset keksinnöt.


Kolmesta peruspalikasta syntyy kone tänäänkin


Tuomaala muistuttaa, että koneiden suunnittelu peruspalikoista voi olla luova tapahtuma, jossa näkyy suunnittelijan kädenjälki ja parhaimmillaan sitä voi pitää taiteenakin. Hänelle itselleen jäi mieleen yhteinen paalauspuristimen suunnitteluprojekti Tapio Wirkkalan kanssa, kun taiteilijan esteettinen oivallus vei myös tekniikkaa eteenpäin.


Jokaisella koneensuunnittelijalla on oma käsiala
Eiffel-torni ei houkuttele kapuamaan ylöso


Suomalaisen insinöörikunnan lähihistoria todistaa, että sodan jälkeen syntyi valtavasti tuotekehitystä, vaikkei edes raaka-aineita ollut saatavana. Ensimmäiset sotakorvauslaivat olivat puukuunareita, ja siitä siirryttiin vuosikymmenessä suurien jäänmurtajien rakentamiseen ja öljynporauslauttoihin. Suomalaisilla insinööreillä oli kanttia, Tuomaala suitsuttaa ja kiittelee, ettei kokeilijoita hirtetty mokauksistakaan. Tuomaala kehottaa insinöörejä nöyryyteen jatkossakin, sillä nöyryys vapauttaa ihmisen omasta itsestään, kun taas ylpeys sitoo. Omat alkuperäiset ideat kannattaa analysoida hajalle "kill your darling" -tyyliin ja rakentaa sitten syntyvistä uusista ideoista uutta.

Jarmo Tuomaala. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Sodan jälkeen suomalainen insinööri ryhtyi mihin vain
Kriisitilanteissa voi syntyä luovia ratkaisuja


Professori Tuomaala oppi luottamaan vaistoonsa katsellessaan opiskelijoitaan. Joskus tunnollisella puurtajalla voi mennä pitkäänkin ennen kuin hänestä kuoriutui koneensuunnittelija ja hälläväliä-supliikkityypistä voi tulla yllättävän hyvä suunnittelija. Tuomaala miettii, että tekninen ja taiteellinen luovuus eivät ole kaukana toisistaan. Taiteilijalla vain on suurempi vapaus, kun insinöörin tuotosten pitää olla turvallisia ja syntyä budjetin raameissa. Itse luovuuden ydin on kuitenkin sama, Tuomaala muistuttaa.


Koneen suunnittelija on voimakkaasti vastuussa


Luovuusprosessi on alitajuinen, eräänlaista hämäräpuuhaa, johon rationaalisen koulutuksen saaneet teollisuuden palveluksessa olevat insinöörit eivät haluaisi myöntää olevansa sekaantuneita, Tuomaala on huomannut. Hän epäilee insinöörien saattavan pelätä, että heidän arvonsa kärsii, jos insinööritieteiden myönnetään olevan luovaa työtä.


Insinöörin työ on syvästi inhimillistä työtä


Tuomaala pitää hyvänä koulutuksen nykyistä suuntausta, että kaikille insinööriopiskelijoillekin annetaan valmiuksia esiintymiseen ja viestintään. Hän toivoisi myös, että opinnot alkaisivat vetää entistä enemmän naisia. Insinöörikunnassa hyvä sekoitus miehiä ja naisia olisi hänestä paikallaan.

Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen
Koneensuunnittelu sopisi hyvin naisille


Joskus kelvollista ratkaisua saa odottaa vuosikymmenenkin. Tuomaalan uran oma tähtihetki liittyy tällaiseen suunnittelutehtävään, kun tukki piti saada liikkumaan tietyllä tavalla sahalinjalla. Kun ratkaisu lopulta valkeni, se oli syvä onnen tunne, ns. flow-kokemus, mistä luovat ihmiset saavat energiaa ja iloa elämäänsä.


Kun se selvisi, se oli juhlava hetki


Nettiradio Mikaelin arkistosta: