Nuoret oppivat netistä silloinkin, kun eivät ajattele oppivansa

Copyright: Sandra Baptista

Olisi kiinnostavaa selvittää, miten nuoret oppivat Internetin kautta, kun eivät ajattele olevansa oppimassa, sanoo Internetix-oppimisympäristön verkkopedagogina vuodesta 1996 toiminut KL Jari Sarja. Hän kuuli Internetistä ensimmäistä kertaa reilut kymmenen vuotta sitten, eikä siitä mennyt kuin kaksi vuotta, kun omaksi leipätyöksi tuli toimivien verkko-opetuksen mallien kehittely.

Otavan Opisto käynnisti EU-rahoitteisena hankkeena avoimen oppimisympäristö Internetixin joulukuussa 1996. Takana oli kiivastahtinen syksy, jonka aikana tyhjälle tietokoneen ruudulle luotiin käyttöliittymä, oppimateriaaleja ja mietittiin tapoja, jolla saataisiin opiskelijat innostumaan uuden välineen testaamisesta. "Ei lähdetty tekemään täydellistä, koska ei olisi muuten saatu mitään aikaan. Valmiita malleja ei ollut, eikä johtotähteä, jota olisi voinut seurata", Sarja muistelee. Kymmenisen vuotta sitten kouluissa ei ollut Internet-yhteyksiä eikä opettajilla saati opiskelijoilla taitoja käyttää nettiä.


Ensimmäiset opiskelijat olivat todella itseohjautuvia
Mikä mielestäsi toimii nyt?


Internetixin kylkeen syntynyt Nettilukio on löytänyt omat opiskelijansa ympäri maata. Opettajille nettiopiskelijoiden ohjaaminen on varsin työlästä puuhaa, ja Sarjaltakin menee kokonaisia päiviä opiskelijoiden arviointiin.


Nyt ammennetaan ryhmiä, jotka ovat joskus jääneet paitsioon
Nettiaika on pikemminkin lisännyt opettajien määrää


Opettajat epäilivät varsinkin alkuaikoina, että nettiopiskelijat työstävät esseensä sujauttamalla mukaan tekstinpätkiä eri sivuilta Internetistä. Jari Sarja on moiseen törmännyt aika harvoin.


Opettaja huomaa copy paste -esseet


Copyright: Tommi Lempinen

Internetin uskottiin tuovan mukanaan vuorovaikutteisuutta opiskeluun. Jari Sarjan mielestä verkkokeskustelut ovat ylimainostettu juttu ja jos opettajakin teeskentelee keskustelevansa ryhmän kanssa, tulos viihdyttää ehkä vain jotakin tutkijaa.


Jos ei ole oikeaa aihetta, keskustelu kuolee pois


Verkko-opiskelun alkuaikoina uskottiin kaikille avoimiin ratkaisuihin. Nyttemmin verkko-opiskelu tapahtuu yhä useammin salasanoin suljetuissa, kunkin oppilaitosleirin itselleen valitsemissa oppimisympäristöissä. Jari Sarja epäilee, että oppimisympäristöt saattavat pirstaloida Internetin alueisiin, joihin ei pääse ja sitä kautta kuva maailmasta kaventuu.


Oppimisympäristöt kaventavat maailmaa
Tekemisen hedelmistä pitäisi päästä kaikkien nauttimaan


Verkko-opetuksen ympärillä liikkuu paljon rahaa ja uusia palveluja sekä tuotteita syntyy. Pientä e-kirjainta lisäämällä syntyy uusia käsitteitä ja verkko-opetuksen suuntauksia. Nyt etuliikkeeksi löytyy myös pieni m-kirjain, kun pyritään selvittämään, saisiko liki jokaisen suomalaisen taskussa pullottavasta kännykästä välineen myös opiskeluun, mobiilioppimiseen.


Kännykän käyttöliittymä ei riitä


Jari Sarjasta olisi kiinnostavaa nostaa kunniaan koulutuksen talous ja saada käyttöön aiheeseen liittyvä verkkokurssi. Kiehtovaa olisi myös saada käsille tutkimustietoa siitä, miten nuoret oikein oppivat nettiä käyttäessään, vaikka eivät itse ajattelekaan opiskelevansa.


Opettaja ei saa yhtä hienoja tuloksia


Jari Sarja. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Itsekin useita oppimateriaaleja työstänyt Sarja toivoo, että lähivuosina verkko-oppimateriaaleissa voisi hyödyntää ääntä, kuvaa ja videota. Tärkeää olisi myös tehdä ympäristöjä, jotka miellyttävät ja houkuttelevat käyttäjiä.


Eri elementtejä kannattaisi yhdistellä


Vielä viiden vuoden kuluttuakin verkko-opetus on uutta ainakin aikuisopiskelijoille, Sarja arvioi ja uskoo, että opettajat ovat silloin valmiimpia käyttämään uutta välinettä ja verkko-opetukseen laitetut suuret satsaukset alkavat näkyä.


Verkossa opiskelusta tulee luonnollinen asia
Missä vempeleessä Internet on ihmisten kotona 10 vuoden kuluttua?


Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: