Oppilailla on oikeus yksilölliseen ohjaukseen

Copyright: Tommi Hakkari

Oppilaanohjaajat ovat tiukoilla nykykoulussa. Ohjauksen pitäisi olla laadukasta ja sitä pitäisi ylipäätään saada tarjolle, sillä oppilaanohjaajista on pulaa. Nyt yhden oppilaanohjaajan kontolla voi olla 7-1000 oppilasta, ja opetusministeriössä mietitään, mikä olisi tolkullinen määrä ohjattavia yhdelle ohjaajalle. Myös muuta kehitettävää riittää. Opettajankoulutukseen pitäisi saada mukaan ohjaustaitoja, lainsäädäntöä pitäisi saada viilattua ja moniammatillista yhteistyötä kaivataan kouluihin.

Kritiikkiä oppilaanohjaajat kuitenkin saavat surutta niskaansa, sillä jokainen keskeyttänyt opiskelija tekee loven oppilaitoksen budjettiin. Suomalainen ylioppilas aloittaa jatko-opintonsa keskimäärin 21-vuotiaana. Tilastojen valossa lukion keskeyttää 4,2 %, ammatillisen koulutuksen 13,1 %, ammattikorkeakoulun 9,5 % ja yliopiston 4,2 % opiskelijoista. Päättäjät ovat pitkään olleet huolissaan suomalaisnuorten keskeyttämisprosenteista ja myöhäisestä valmistumisiästä. Työmarkkinat vetäisivät nuoret lähitulevaisuudessa entistä sutjakammin työhön. Vaikka kyse onkin yksilöllisistä ja usein monimutkaisista valinnoista, painetta satelee myös koulujen oppilaanohjaajien niskaan.

Itsekin oppilaanohjaajana työskennellyt opetusneuvos Helena Kasurinen opetushallituksesta ymmärtää hyvin paineet kentällä. Hänestä erityinen ongelma ovat ne nuoret, jotka jäävät pois oppilaitoksista, eikä heistä sen jälkeen kuulla mitään. Heille pitäisi pystyä järjestämään ohjausta, olipa keskeyttämisen syy sitten väärä valinta tai muu elämäntilanne. Esimerkiksi Tanskassa on luotu käytäntö, että tietty vastuuhenkilö ottaa nuoreen yhteyttä hänen oltuaan 16 vuorokautta pois koulutuksesta ja yhdessä aletaan miettiä yksilöllisiä työharjoittelumahdollisuuksia, valmennusta ym. ratkaisuja. Opetushallitus onkin käynnistämässä hanketta, jossa valmisteltaisiin Suomeen vastaavanlaista käytäntöä. Helena Kasurinen toivoo, että opettajat ylipäätään entistä enemmän rohkaistuisivat puuttumaan kiireenkin keskellä nuoren arkeen ja kyselemään, mitä sinulle kuuluu.


Nuoret kaipaavat keskustelukumppania


Kouluissa on huomattu, että nykynuorilta saattavat puuttua taidot oppia oppimaan. Kun nuori siirtyy perusopetuksesta toiselle asteelle, häneltä ei välttämättä löydykään riittävän itsenäistä otetta opiskeluun tai tapoja kyseenalaistaa itselle tuttuja tapoja oppia.


Puuttuu kykyä arvioida itseä oppijana


Kasurisen mielestä opettajien pitäisi puolestaan miettiä omaa opettajuuttaan uudelleen. Ohjauksellisuus pitäisi saada mukaan jokaiseen päivään, jotta oppilaista saisi enemmän tietoa ja pystyisi siten paremmin suuntaamaan omaa opetustaan. Oppilaanohjaajien pitäisi puolestaan pitää kirkkaana mielessä oma ydintehtävänsä: opot ovat oppilaita varten. Sinänsä selkeä asia, joka pyrkii kuitenkin hämärtymään koulun arjessa, sillä opojen niskaan kasaantuu helposti asioita, jotka eivät varsinaisesti kuulu heille.


Ydintehtävän tekemistä ei saa vaarantaa


Helena Kasurinen. Copyright: Päivi Kapiainen-Heiskanen

Oppilaanohjaajat kaipaavat työnsä tueksi koulutusta muun muassa verkko-ohjauksen järjestämiseen. Tavoitteena ei ole jättää oppilasta koneen varaan, vaan saada hänet oppimaan tiedonhankintaa, itsearviointia ja muita taitoja, joille on kysyntää työelämässä. Oppilaanohjaajille verkko voi olla näppärä väline antaa henkilökohtaista ohjausta tai työskennellä ryhmän kanssa.

Nykykoulussa itsearvioinnista on tullut liki jokapäiväistä puuhaa. Arviointilomakkeita täyttävät oppilaat, opettajat, oppilaanohjaajat, huoltajat ja rehtori. Erilaisia arviointeja myös tarkastellaan ristiin ja yritetään siten saada aikaa kokonaiskuvaa siitä, missä oppilaan ja koulun arjessa mennään. Itsearvioinnista on tullut keskeinen asia, mutta onko se tulossa jopa itsetarkoitukseksi?


Itsearviointi on kehittämisen väline


Oppilaanohjaajilta edellytetään nykyään yhteistyötä työelämän ja muiden oppilaitosten suuntaan. Verkostoja pitäisi ennättää kutoa ja ylläpitää, vaikka aikapula painaa jo nyt päälle. Opetusneuvos Helena Kasurisen mukaan kyse kaikessa verkkojen kutomisessakin pitäisi olla, että yritetään auttaa oppilaita jatkamaan seuraavalla asteella mahdollisimman sujuvasti.


Oppilaan etu on kaiken tavoite


Suomalainen koulumaailma on ollut jo kauan jatkuvan muutoksen kourissa, ja väki alkaa väsyä jatkuviin uudistuksiin. Parhaillaan laaditaan esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita. Tavoitteena olisi saada tukimateriaalia jo vuoden 2004 alusta, ja uudet suunnitelmat otetaan käyttöön syksyllä 2006. Uusi suunnitelma tuo muutoksia myös oppilaanohjaukseen järjestämiseen. Jatkossa korostetaan yhteisöllisyyttä ja tiedonhankintataitojen oppimista. Koulut laativat suunnitelmaan myös kuvauksen, jossa määritellään oppilaanohjauksen periaatteet ja työnjako eri toimijoiden kesken sekä selvitetään ohjaukseen käytettävien luokkatuntien sisältö. Jatkossa koulun kaikkien opettajien ja ohjaajien tulee osallistua ohjaamiseen, mutta opinto-ohjaajan vastuulla on suunnittelu ja toteutus. Miten viranomaiset sitten pystyvät motivoimaan kenttää jatkuvaan uudistamiseen ja uudistumiseen?


Kehittämisellä pyritään työhyvinvointiin


Kasurinen muistuttaa, että vastuulla on kahdet kasvot ja opettajan onkin hyvä muistaa oman osaamisensa rajat. Kun oma osaaminen ei riitä, pitää osata huolehtia asia eteenpäin seuraavalle asiantuntijalle. Eikä vain asiantuntijoille, vaan yhteydenpito vanhempiinkin voi olla hedelmällistä, kun nuoren kanssa mietitään hänen tulevaisuuttaan.


Parempi miettiä yhdessä, ettei nuori jää ristituleen


Copyright: Tommi Hakkari

Opetusviranomaiset pyrkivät vastaamaan haasteisiin lisäämällä tukea kentällä. Oppilaanohjaajille on laadittu verkkoon työkaluja arviointia varten. Verkko-ohjauksen taitoihin on tulossa koulutusta. Alueille on koulutettu ns. aluekouluttajia tukemaan oppilaanohjaajien työtä, ja tekeillä on ohjauksen käsikirja. Vaikka nuorten ohjaukseen onkin paukkuja ja työvälineitä tulossa, työssäkäyvät aikuiset jäävät vielä ilman ohjauspalveluja.

Uusien opetussuunnitelmien sisältö kuvaa nykykoulun monia haasteita. Jatkossa kouluissa kirjataan ylös seuraavat asiat: arvot ja toiminta-ajatus, yleiset kasvatuksen ja opetuksen tavoitteet, kieliohjelma, paikallinen tuntijako, koulun toimintakulttuurin kuvaus, opetuksen painotukset, aihekokonaisuuksien toteuttaminen, opetuksen tavoitteet ja sisällöt eri oppiaineissa, valinnaisaineiden opetus, tavoitteet oppilaan käyttäytymiselle, yhteistyö esiopetuksen ja muun perusopetuksen kanssa, yhteistyö kotien ja muiden tahojen kanssa, suunnitelma oppilashuollon ja siihen liittyvän yhteistyön järjestämisestä, oppimissuunnitelman laatimisen periaatteet, ohjaustoiminta ja suunnitelma työelämään tutustumisesta, kerhotoiminnan ja tukiopetuksen järjestäminen, erityistä tukea tarvitsevien opetus, eri kieli- ja kulttuuriryhmiin kuuluvien oppilaiden opetus, oppilaan arviointi ja sen perustuminen hyvän osaamisen kuvauksiin, opinnoissa etenemisen periaatteet, todistukset, tietostrategia ja toiminnan jatkuva kehittäminen ja arviointi. Eipä varmaan ihme, jos opettajista välillä tuntuu, että perusasia eli opetustyö ja oppilaan kohtaaminen alkavat hämärtyä.

Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkit: