Erityisopetukseen tarvitaan voimavaroja myös nuorille

Copyright: Mervi Sensio

Suomessa joka viides peruskoulun oppilas saa erityisopetusta osa-aikaisesti. Kokonaan erityisopetukseen siirrettyjä oppilaita koululaisista on noin kuusi prosenttia. Määrä on kasvanut 90-luvulta lähtien. Myös erityisluokkia on yhä enemmän. Mikkeliläisen Vanamon koulun erityisopettaja Anne Kovanen toteaa, että määrät kasvavat, sillä erityisiä tukitoimia koulupolullaan tarvitseva lapsi tunnistetaan yhä herkemmin. Muitakin syitä löytyy. Vanhempien kiire palata kotoa työelämään näkyy lapsissa, jotka ovat riskialttiita ongelmille. Erityisopetukseen kaikkinensa tarvitaan lisää voimavaroja, mutta erityisesti nuorille, jotka siirtyvät yläasteelle ja ammatillisiin opintoihin.

Se on kuin moottori, jossa on voimaa, mutta vaihde ei mene päälle. Erityisopettaja Anne Kovanen toteaa, että lapsen erilaisuuden voi tunnistaa monista pienistä asioista. Heillä on usein paljon sanottavaa, mutta he eivät saa sanotuksi. Jos lapsi saa ongelmiinsa jo varhain tukea ja se jatkuu läpi koulupolun, ongelmat eivät pääse kasvamaan suuremmiksi. Pienelle talliaiselle tuki on vanhempi, äiti tai isä, joka on lapsen lähellä. Tähän aikuiseen lapsi muodostaa kiintymyssuhteen. Ilman hyvää kiintymyssuhdetta lapsen mahdolliset ongelmat korostuvat. Tällaisia ympäristöllisiä ongelmia on Kovasen mukaan yhä enemmän, sillä vanhemmilla on usein kiire työelämään, ja lapset hoidetaan liian suurissa ryhmissä jo pienestä pitäen.


Ympäristölliset pulmat lisääntyvät


Erityisopetusta annetaan eniten peruskoulun alkuvaiheessa, jolloin pystytään vaikuttamaan luku-, kirjoitus-, ja puhehäiriöihin. Ongelmia potevalle on kuitenkin parempi, mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmat tunnistetaan ja niihin saadaan apua. Esimerkiksi kielellistä kuntoutusta voidaan antaa jo viiden vuoden tietämillä. Kovasen mielestä ihannetapauksessa ongelmat huomataan jo neuvolassa ja niihin haetaan heti apua. Monesti käytäntö on kuitenkin synkempi. Vanhemmat eivät ehkä halua kuulla kommentteja lapsensa erilaisuudesta tai sitten he eivät tiedä, että lapsen käyttäytymisessä ylipäätään olisi sellaisia ongelmia, joihin pitäisi puuttua.


Milloin erityisopetuksen tarve voidaan havaita?
Mikä on paras aika todeta... milloin on liian myöhäistä?
Kenen kuuluu huomata oireet?


Vanhemmat ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita, mutta vanhempienkin on tiedettävä, mistä ongelmissa on kyse. Kovasen mielestä tiedon saatavuudessa on heikkouksia. Kaikkien lapsen kehityksessä ja kasvatuksessa mukana olevien tulisi olla mukana huolehtimassa, että vanhemmat saavat kaiken tarvitsemansa tiedon ja tuen, vaikka eivät sitä osaisi suoraan kysyäkään. Kun erityisopetuksen tarve on todettu, vaaditaan vanhemmilta tietysti asian hyväksymistä, sillä Kovasen mielestä vasta kun he hyväksyvät lapsensa erityistarpeet, koulumuodon ja opettajan, lapsella on mahdollisuus oppia ja päästä eteenpäin. Ammattilaisillakin on parantamisen varaa. Kovasen mukaan perheet ovat eriarvoisessa asemassa, sillä heillä ei ole riittävästi tietoa erilaisista koulumahdollisuuksista. Esimerkiksi koulupolun alkamista voidaan aikaistaa, mutta tätäkään mahdollisuutta monikaan vanhempi ei tiedä.


Miten vanhemmat voivat todeta ongelmat?
Oireet?
Tyttöjen ja poikien erot?


Copyright: Mervi Sensio

Mutta entäpä, jos lapsen ongelmia ei tunnisteta lainkaan? Yleisopetuksessa tällainen lapsi joutuu ponnistelemaan muita enemmän, eikä siitä huolimatta pysy kärryillä. Ulospäin näkyy ehkä häiriökäyttäytymistä tai sitten lapsi vetää verhot eteensä. Hiljaisen ongelmat on vaikeampi nähdä.


Erilainen tavallisessa koulussa


Erityisluokalla oppimisympäristöä muokataan niin, että erityisoppijan on helpompi seurata opetusta. Asioita opetetaan äänen lisäksi muidenkin aistien avulla, esimerkiksi kuvantamalla. Anne Kovanen käyttää puhuessaan puhetta tukevia viittomia, jolloin muistijälkeen jää kuullun lisäksi nähty.


Oppimista tukevaa erityisopetusta


Erityisopetuksessa olevista noin kolmannes jakaa luokkahuoneensa yleisopetuksessa olevien kanssa. Loput ovat omissa erityisluokissaan. Anne Kovanen kannattaa erityisluokkia, vaikka valtakunnallinen linjaus kannustaa lasten sekoittamista yleisopetuksen sekaan. Kovasen mielestä erityslapsi tarvitsee oman kotiluokkansa, jossa voi oppia asioita omien edellytysten tahdissa. Toki pitkälle viety yhteistyö yleisopetuksen kanssa on erityisoppijalle hyväksi, sillä esimerkiksi kielellisten ongelmien kanssa taistelevan lapsen kehitykselle tekee hyvää kuulla oikeaa kieltä ympäristössään.


Aina palataan entiseen systeemiin


Vanamon erityiskoulussa päämääränä on saada lapsi yleisopetukseen, kun hänen edellytykset sinne ovat riittävät. Kun hetki koittaa, oppilas siirtyy sinne erityisoppilaana. Tavoitteena on, että siirrosta huolimatta erityisoppilaan tarvitsema ylimääräinen tuki opetuksessa ei katoa. Aikaisemmin lapselta purettiin erityisoppilaan asema kun hän siirtyi yleisopetukseen ja siksi oppilas samalla menetti tukioikeutensa. Hyvällä tuurilla erilainen oppija pääsee elämässä niin pitkälle, että peruskoulu tulee ja menee ja ammattiinkin pääsee käsiksi. Huonolla tuurilla käy huonommin. Pahimmat puutteet suomalaisesta erityisopetusjärjestelmästä löytyvät isompien lasten ja nuorten opetuksesta. Joissakin lukiossa on erityisopetusluokkia, mutta yleensä viimeistään yläasteelta alkaen erityisoppilas joutuu sinnittelemään tavanomaisten tukiopetusten varassa. Hyviä kokeiluja ja projekteja on tehty, mutta useimmiten erilainen on hyvien suhteiden ja onnen varassa.


Miten käy huonolla tuurilla?
Erityisopetusta peruskoulun ylemmillä luokilla?


Anne Kovanen kannattaa yksilöllistä oppimisen polkua. Periaatteessa Suomen laki tukee Kovasen kannattamaa ajatusta, sillä lain mukaan jokaiselle on suotava yhdenvertaiset koulutuspalvelut edellytystensä mukaisesti.


Miten hyvin laki toteutuu Suomessa?


Anne Kovanen. Copyright: Mervi Sensio

Erityisopetusala potee opettajapulaa. Varsinkin ammatillisella puolella on valtava tarve saada erityisopettajia tekemään pelkästään erityisopetusta. Puheterapeuttejakin tarvittaisiin lisää, samoin koulunkäyntiavustajia, vaikka heiden ammattikuntansa onkin muutamassa vuodessa kaksinkertaistunut. Säästöjen edessä olevat kunnat eivät kuitenkaan hevin palkkaa lisää työntekijöitä, vaikka tarpeet tiedetään. Anne Kovanen toivoo, että edes yksi asia muistettaisiin. Pienen koulupolkuaan aloittavan oppilaan elämässä on iso juttu, että oppilasryhmät ovat pieniä. Se voi olla etenkin erityisopetusta tarvitsevalle loppuelämän laadun ratkaiseva tekijä.


Erityisluokkia tarvitaan


HOIKS on henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, johon kirjataan oppilaan tarvitsemat resurssit, yhteistyötahot ja vastuualueet eri tahojen kanssa sekä kehityksen ja kasvun seuranta. Samoin HOIKS:in kirjataan ne pedagogiset menetelmät, joita oppilaan opetuksessa käytetään.

Lähteet: Tilastokeskus

Nettiradio Mikaelin arkistosta: