Paikallislehden reviiri on kunnan rajoissa

Copyright: Mervi Sensio

Kangasniemen kunnallislehden tilauskanta liikkuu suunnilleen samaan tahtiin kuin kunnan muuttoliike. Monen miinusvuoden jälkeen lehti on kuitenkin säilyttänyt asemansa. Sitä odotetaan kuin aamupuuroa ja jos torstai-aamun seuralainen ei jonkun postilaatikosta löydykään, on haloo hirmuinen. Lehden päätoimittaja Antti Laaksonen pakertaa lehtensä kimpussa jo kolmattakymmenettä vuotta, eikä näe, että vaikeuksista huolimatta lehden loppu olisi lähelläkään. Kesäasukkaat petraavat tilauskantaa, kilpailijalehdet eivät pääse kangasniemen henkeen niin hyvin kuin paikallislehti ja tietotekniikkaakin katsotaan mieluummin mahdollisuutena kuin uhkana. Pärjätäkseen paikallislehden on kuitenkin pysyttävä omalla reviirillä ja muistettava hienotunteisuus, sillä paikallislehti on lähellä ihmistä ja sen aistii.

Kangasniemen kunnallislehti perustettiin lokakuun 19. päivä 50 vuotta sitten. Perustajajäseniä oli neljä. Kunnanjohtaja Lauri Viinikainen, osuustoimintaliikkeen johtava hahmo talousneuvos Oskar Kyröläinen, suojeluskunnan aluepäällikkö Aarne Seppä ja tämän poika Ahti Seppä päättivät kokeilla näytenumeroin, millaisen vastaanoton paikallislehti saisi Kangasniemellä. Muutaman kokeilulehden jälkeen todettiin, että kunta tarvitsee lehtensä. Nykyinen päätoimittaja Antti Laaksonen tuli taloon 1984. Liikunnanopettajaksi kouluttautunut mies oli hankkinut toimittajakokemusta koulupojasta saakka ja päätyi kokopäiväisesti toimitustöihin, sillä opettajien ammattikunta eli tuolloin sekavaa aikaa. Laaksonen kertoo, että lehden alkuaikoina maaseutu eli ja voi hyvin. Vilkkaassa maaseutukunnassa oli kymmenisentuhatta asukasta, viljelykset kukoistivat ja kauppa kävi. Rakennemuutos puolen vuosisadan aikana on ollut melkoinen. Taajaman ulkopuoliset alueet ovat hiljentyneet, nuoriso karkaa kaupunkeihin ja porukkaa on jäljellä enää viitisentuhatta.


Oskarin lehti on paikallisten oma
Neljän miehen voimalla
50-luvun alku oli hyvä aika perustaa lehti


Laaksosen päätoimittajuuden aikana paikallislehti on muuttunut melkoisesti niin sisällöltään kuin ulkonäöltäänkin. Omistajakin vaihtui joku vuosi sitten, mutta sen takia lehteen ei tarvinnut tehdä muutoksia tehdä, sillä olotilaan oltiin tyytyväisiä.


Omistaja vaihtui, työ jatkui


Copyright: Mervi Sensio

Paikallislehden arkeen kuuluu koko lehden tekeminen jutuista, kuvista, ilmoitusten myynnistä ja tekemisestä aina taittoon saakka. Kangasniemeltä lehti lähtee piuhoja pitkin painoon valmiina pakettina. Työntekijöitä kunnallislehdessä on Laaksosen lisäksi kolme. Päätoimittaja mainitsee, että toimittajan tehtäväkenttä on laajentunut niin paljon viime vuosina, että toimituksessa podetaan vähintään yhden työntekijän vajausta. Tilannetta helpottaa hitusen se, että lehdentekijöiden apuna on uusinta tekniikkaa. Työtä tehdään tietokoneilla ja digitaalikameroilla.


Viekö mies vai tekniikka?


Lehden tuotoksia voi seurata myös Internetistä. Verkkolehteen päivitetään viikoittain muutama pääjuttu. Laaksonen ei pidä verkkoversiota kovinkaan merkittävänä, sillä hän on varma, että paperinen lehti kahvipöydässä on lukijoille vielä pitkään tärkeämpi. Siihen formaattiin myös luotetaan kuin peruskallioon. Ehkäpä uusi sähköiseen tiedonvälitykseen syntynyt sukupolvi jyrää vanhat pinttyneet tavat unholaan, mutta silloin Laaksonen ei aio enää lehteään tehdä.


Verkkolehti, oman kuopan kaivamista?
Miten paperiselle lehdelle käy, kun uusi sukupolvi tulee?


Paikallislehden perustehtävä on pysyä paikkakunnan tahdissa mukana. Sen kuuluu seurata, kritisoida ja kiitelläkin kun siihen on aihetta. Lehti on lähellä ihmistä ja sen aistii, Laaksonen sanoo. Joskus ovesta sisään marssii lukija tohkeissaan selvittämään, miksi tämä ja tämäkin seuran ja kerhon tärkeä tapahtuma jäi raportoimatta. Laaksosen mielestä on hyvä, että asiat sanotaan ääneen ja suoraan, mutta sekin on ymmärrettävä, että pieni lehti ei voi ottaa kaikkea sivuilleen. Tasapuolisuutta asioiden käsittelyssä yritetään toteuttaa vuosien varrella kehittynein vakiintunein toimintatavoin ja tiukankin paikan tullen Laaksonen pärjää maalaisjärjellä. Toki joskus joutuu pohtimaan jopa äänekkäästi, miten asiat lehdessä hoidetaan, Laaksonen toteaa.


Laitan ilmoituksen jos teette jutun...
Joutuuko päätoimittaja miettimään eettisiä kysymyksiä?
Onko paikallislehti neljäs valtionmahti?
Ei vahtikoira vaan tarkkailija


Copyright: Mervi Sensio

Tällä hetkellä Kangasniemen kunnallislehden levikki on 4500. Lukijat ovat pääasiassa iäkkäitä kuten maaseutukunnan ikärakennekin. Tilaajien joukossa on monia, jotka ovat tilanneet viisi, kuusikin lehteä. Yksi jää tietenkin kotiin ja loput menevät lapsille ympäri Suomen. Pahimmillaan se tarkoittaa, että kun mökin mummo kuolee, menee hänen mukanaan monta tilausta. Tilauksista peräti reilu kolmannes menee kesäasukkaille. Mökkiläiset ovat kunnalle ja lehdellekin elintärkeitä, mutta lehden sivuilla heitä ei kosiskella. Laaksonen vannoo tasapuolisuuden nimeen, palstatila täytetään politiikasta harrastuksiin koko elämän kirjolla.


Lehti senioreille?
Miten uskottavuus säilyy 50 vuotta?


Paikallislehden lisäksi Kangasniemellä luetaan paria maakuntalehteä. Laaksonen toteaa, että maakuntalehti on paikallislehdelle rakas vihollinen, eikä niinkään kilpailija. Joskus samaa asiaa puidaan moneen kertaan jokaisessa lehdessä, mutta paikallislehti pyrkii etsimään asioihin aina uusia paikallisia lähestymistapoja. Kiireessä se ei tietenkään aina onnistu. Arkoja aiheitakin tulee vastaan, joista lehti on velvollinen kirjoittamaan. Silloin paikallislehti joutuu miettimään muita tarkemmin, miten asiaa käsitellään, sillä pienessä kunnassa kaikki tuntevat toisensa ja pienillä paljastuksilla voi olla kohtuuttoman suuret seuraukset. Joskus hyvien tapojen rajoilla oleva asia jätetään varovaisuuden nimissä laatikon pohjalle. Ristiriitojen käsittelyä lehdessä helpottaa se, että aiheeseen pureutuvilla ihmisillä ja toimituksella on viikko aikaa miettiä, miten asia hoidetaan. Tässä ajassa äkkinäiset ärräpäät tyyntyvät usein hiljaiseksi murinaksi. Laaksonen sanoo, että onneksi hyväunisena miehenä hänen ei ole tarvinnut viettää unettomia öitä, vaikka joskus ihmisten kohtalot ja sanomiset mietityttävät. Aikaa sitten Antti Laaksonen tapasi säännöllisesti päätoimittajatiimiä, jossa paikallislehtien pulmia ratkottiin yhdessä. Nyt ammattikööri on purkautunut. Laaksosta se harmittaa, sillä nyt hän kokee olevansa työssään enemmän yksin ja journalistista vahvistusta päätöksille on vaikea löytää mistään. Tuki kauempaa olisi tärkeää varsinkin arkojen aiheiden edessä ja sellaisissa, joita päätoimittaja joutuu vatvomaan vuodesta toiseen yhä uudelleen ja uudelleen. Laaksonen kiittelee kuitenkin sitä, että kangasniemelle on saatu hyviä toimittajia ja avustajia.


Valtakunnan uutiset paikallislehdessä?
Itsesensuuria?


Copyright: Mervi Sensio

Laaksonen ei etsi palstojen täytteeksi skandaaleja, eikä osaa kuvitella, että sellaisia Kangasniemeltä löytyisikään. Jos sellainen kuitenkin jostain pöllähtäisi, ottaisi paikallislehti asian sivuilleen, mutta hallitusti ja järki päässä. Lehti on kuntalaisten kanssa samassa veneessä ja vene on loppuen lopuksi aika pieni ja kiikkerä, Laaksonen kuvailee.


Onko Suomi vapaan sanan maa?
Paikallislehti on osa kylän elämää


Lehtiaiheisia juttuja Nettiradio Mikaelin arkistosta:

Linkkejä: