Uteliaisuus vie elämässä eteenpäin

Copyright: Pertti Parkkola

Pikkupoikamainen uteliaisuus ja rakkaus luontoon on vienyt Pertti Parkkolan monien jännittävien asioiden jäljille. Elämänuransa Parkkola teki opettajana, ja innostuksensa uusien asioiden tutkimiseen hän siirsi lukuisille pikkukoululaisille. Parkkolan perustaman Luontokerhon innoittama syntyi lukuisia pieniä keksintöjä ja myöhemmin jopa väitöskirjoja.

Opettajaa ei Pertti Parkkolasta alun perin pitänyt tulla, vaikka molemmat vanhemmat näyttivätkin siinä asiassa esimerkkiä. "Hirvitti koko ammatti, ja koulukin meni miten sattui milloinkin", Parkkola itse muistelee. Kajaanin seminaariin ja opettajan töihin elämä nuoren miehen kuitenkin heitti eikä Parkkolan ole sitä valintaa tarvinnut koskaan katua.

Muutaman Helsingin vuoden jälkeen nuori mies palasi opettajaksi kotikaupunkiinsa Mikkeliin, ja melko pian hän sai Urpolan kansakoulusta vakinaisen opettajan viran. Eikä mennyt kauan, kun innokas luonnossa liikkuja ja erilaisista luonnonilmiöistä kiinnostunut nuori opettaja sai mukaansa joukon oppilaita.


Luntsakerho syntyi
Opettaja järjestelijän roolissa


Luontokerho tuli vuosien myötä yhä suositummaksi, ja toiminta jatkuikin aina vuoteen 1996, jolloin Pertti Parkkola jäi työstään eläkkeelle. Koulun viralliseksi kerhoksi Luntsakerho muuttui 80-luvun puolivälissä, ja nimikin oli ehtinyt vaihtunut Rutilus-kerhoksi. "Pojat ja tytöt olivat kuin pieniä laumassa liikkuvia särkikaloja innostuessaan tutkimaan. Särjen tieteellinen nimi on Rutilus, ja siitä saatiin kerhollekin osuva nimi", Parkkola muistelee.

Copyright: Pertti Parkkola

Rutilus-kerhon ansiosta ympäristökasvatuksesta tuli tärkeä osa Urpolan koulun opetussuunnitelmaa, ja kouluajalla rakennettiin muun muassa komposti ja biotooppi-akvaario. Urpolan koulusta yläasteelle ja lukioon siirtyneet entiset rutiluskerholaiset perustivat puolestaan uusia luontokerhoja ylemmille luokille. Alettiin puhua ekokoulusta, ja ympäristökasvatuksen merkitystä pohdittiin erilaisissa työryhmissä laajemminkin.

Kerhotoiminnan konkreettiset tulokset näkyivät myös ulospäin. Opettajansa johdolla pienet koululaiset osallistuivat useammankin kerran muun muassa valtakunnalliseen Tutki, kokeile, kehitä -kilpailuun, ja pääasiassa kalastukseen ja puutarhanhoitoon liittyvillä keksinnöillä kerättiin vuosien myötä lukuisia palkintoja.

"Monenlaisia projekteja toteutettiin myös koulussa, ja Urpola taisi olla ensimmäinen suomalainen koulu, jossa tuulivoimaa käytettiin opetustarkoitukseen", Parkkola kertoo.


Stipendejä ja mallisuojia
Kompostista biotooppi-akvaarioon


Rutilus-kerholla oli jäsenilleen monensorttista merkitystä. Toisaalta se toi ympäristöaatteen ja luonnon lähelle koululaisia ja antoi aika monelle elinikäisen kipinän luonnossa tutkimiseen ja luonnon kunnioittamiseen. Kerho kasvatti myös yhteistyöhön, ja yhdessä tekemällä opittiin myös tärkeitä asioita ihmisten välisestä kanssakäymisestä.

Copyright: Pertti Parkkola

Opettajana ja kolmen lapsen isänä Pertti Parkkola on pohtinut myös paljon kasvatukseen liittyviä kysymyksiä. Kerholla oli tässäkin suhteessa tärkeä rooli, sillä se tarjosi herkässä iässä oleville pojille ja tytöille mielekästä tekemistä ja luotsasi siten kuin huomaamatta nuoria monen houkutuksen ohi. "Kasvatuksessa on tärkeää läsnäolo. Eivät entisajan äidit ja isätkään ehtineet suusanallisesti niin paljon kasvattaa, mutta sen sijaan lapset olivat tiukasti läsnä vanhempiensa arjessa. Se oli hieno rakenne", Pertti Parkkola toteaa. Nykyopettajia hän ei halua lähteä suuremmin neuvomaan, mutta toteaa kuitenkin innostuksen omaan työhön siirtyvän myös oppilaisiin. Yläasteella ja lukiossa korostuu tiedon jakajan rooli, mutta pikkukoululaisten kanssa "jonkinlaisesta pitämisestä on kysymys."


Kerhotoiminta oli hienoa
Yhteistyötä muiden kanssa
Läsnäolon merkitys


Nettiradio Mikaelin arkistosta: