Metsäopiskelun muutosvuodet:
Kirveenvarren teosta verkkoympäristön suunnitteluun

Copyright: Mervi Sensio

Millaista oli metsäalan opiskelu entisaikaan? Äkkipäätään ajatellen hyvinkin erilaista kuin nykyään. Yllättävän paljon yhteistä kuitenkin löytyi, kun Pieksämäen Nikkarilan oppilaat pääsivät jututtamaan metsäteknikko Veikko Turusta. Turunen muistelee haastattelussa omia Nikkarila-vuosiaan eli vuosia 1932 - 34.

Metsätalouden opiskelijan tavallinen opiskelupäivä vuonna 2001 saattaa alkaa aamulla metsänmittauksella maastossa. Iltapäivällä opiskelija palaa koululle ja perehtyy tietotekniikan uusimpiin metsätaloussovellutuksiin. Illan tunnit kuluvat tasapainoillen opiskelutehtävien ja harrastusten kanssa. Oman osansa vapaa-ajasta vievät ystävät ja kaverit.

Seitsemänkymmentä vuotta sitten opiskelijan aamut alkoivat aikaisemmin ja päivät jatkuivat illasta pidempään. Lomatkin olivat lyhyempiä kuin nykyisin. Opiskeltavissa asioissa on kuitenkin myös jotakin yhtäläisyyttä:

Keväisin opiskelijat istuttivat taimia 1930 -luvulla ja niin he tekevät myös vuonna 2001. Rinkelihiihdon nimellä hiihdetään kilpaa Nikkarilassa edelleenkin, joten joitakin perinteitä on kulkenut läpi vuosikymmenten. - Tervanpoltto ja siementen karistus kävyistä ei tosin enää kuulu varsinaiseen opiskelusuunnitelmaan...


Käpyjen karistelu kuumaa ja pölyistä työtä
Päivä alkoi aamuvarhaisella, muistelee Veikko Turunen Maire Leikkaalle
Kommelluksiakin sattui koulumatkoilla


Ainekirjoitus ja laskento edelleen tärkeitä oppiaineita

Myös 1930-luvulla opiskelijat valittiin pääsykokeella. Pääsykoe sisälsi tuolloin työ- ja marssikokeet sekä kirjallisen kokeen. Työkokeessa testattiin hakijan taidot perata puro-ojaa ja hakata halkoja. Metsämiehelle tärkeitä taitoja, ainekirjoitusta ja laskentoa, arvioitiin kirjallisessa kokeessa. - Nikkarilaan opiskelemaan haluava törmää nykyisinkin osittain samoihin asioihin: pääsykokeen kirjallisessa osassa arvioidaan uuden tiedon omaksumista ja kirjoitustaitoa.

Vanha tieto metsästä ei ole vuosikymmenten aikana muuttunut, puu kasvaa edelleen siemenestä. Metsätietous on kuitenkin syventynyt ja laajentunut myös uusille tieteenaloille. Työssä tarvitaan yhä laajempia tietoja niin luonnontieteistä, taloudesta ja kuin tekniikastakin. Luku- ja kirjoitustaidon asema on edelleen vankka, mutta yhtä tärkeäksi on noussut tiedon etsimisen taito.

Muuttoliike kaupunkeihin vähentää ihmisten arkipäivän kosketusta metsään. Ehkäpä yksi digitaaliajan ja tietoyhteiskunnan keskeisistä haasteista onkin, että metsämies voisi auttaa ihmisiä löytämään metsän ja sen monet mahdollisuudet. Siihen, jos mihin, tarvitaan ainekirjoitustaitoja ja viestinnän osaamista.

Linkkejä:

Tämän jutun on tuottanut Pieksämäen metsätalouden koulutusyksikkö Nikkarila osana Digimetsä-hankettaan. Nikkarila kuuluu maakunnalliseen Mikkelin ammattikorkeakouluun.