Suomi saksalaisten näkökulmasta

Hieman taustatietoja

Viime marraskuussa lähdin luokkatoverini Susanna Suutarin, ja äidinkielen opettajamme Marketta Myyrän kanssa vierailemaan Saksassa. Nyt oli saksalaisten vuoro tulla vastavierailulle tänne hyisen kylmään Suomeen.

Pakkasta oli reilut kaksikymmentä astetta, kun vieraamme Liebenaun koulusta laskeutuivat Kajaanin lentokentälle lauantai-iltana 22. päivänä tammikuuta. Liebenaun koulu on Paltamon viestintälukion yhteistyökoulu ja yhteisenä tavoitteenamme olisi ensi kesänä tutustua Hannoverissa järjestettävään Expo- 2000 maailmanäyttelyyn. Yhteistyöprojektimme johdossa Liebenaussa on englannin opettaja Dietlinde Bungenstock, joka toi mukanaan Suomeen myös 14-vuotiaan poikansa Nielsin. Toisena opettajana saapui Dorothe Lampe, joka opettaa mm. musiikkia ja äidinkieltä, vaikka onkin opiskellut kemiaa, uskontoa ja biologiaa. Oppilaista mukaan olivat päässeet 16-vuotiaat Ines Fricke ja Jessica Knacke, jotka majoittivat Saksassa ollessamme Susannan ja minut. Susanna majoitti Jessican ja Mikko Leinonen Nielsin. Mikolla ja Nielsillä on nimittäin yhteinen harrastus, käyrätorven soitto. Dietlinde ja Dorothe majoittuivat Aino Haapasen luo, joka opettaa lukiossamme uskontoa, psykologiaa ja filosofiaa. Minä ja perheemme majoitimme kotiimme Ineksen, jonka kokemusten pohjalle tämäkin juttu pitkälti pohjautuu.

Saksasta lähtiessä lämpötila oli ollut noin viisi astetta, taivaalta oli satanut vettä, eikä lumesta ollut ollut tietoakaan. Vieraamme eivät olleetkaan osanneet varautua jopa 29 asteen pakkasiin, joten saimmekin äidin kanssa miettiä päämme puhki, miten 180-senttinen saksatar saataisiin mahtumaan perussuomalaisen pätkän toppahousuihin.

Ohjelma pääpiirteissään

Sunnuntai oli varattu sijaisperheiden suunnittelemaan toimintaan. Ines oli ihastuksissaan puhtaan valkoisiin, paksuihin lumipenkkoihin, jollaisia Liebenaun seudulla ei nähdä koskaan. Maanantaina vieraamme tulivat mukaamme kouluun, jossa he sitten kiertelivät oppitunneilla kertoilemassa itsestään ja kotimaastaan. Illalla kävimme Kajaanin Kaukametsässä kuuntelemassa kamariorkesterin Matkalla Tsekkiin- konsertin. Saksalaiset tykkäsivät varsinkin Uuno Klamin suomalaisista kansanlauluista.

Tiistaina tutustuimme Oulussa Tietomaan ihmeisiin ja Yliopiston eläinmuseoon. Aikaa oli varattu myös kaupungilla kiertelyyn ja shoppailuun. Keskiviikko kului tutustumiskäynneillä Mieslahden kouluun, Kainuun opistoon ja Kainuun Sanomiin. Iltapäivällä kävimme Vuokatin hiihtoputkessa, jossa saksalaiset pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään ajelemaan potkureilla. Illalla oli vielä vuorossa uintia ja saunomista Katinkullan kylpylässä ja päivän päätteeksi hieno ateria Katinkullan ravintolassa. Jälkiruoaksi muuten tilasimme tiramisukakkua ja tervajäätelöä, koska halusimme kruunata aterian jollain hyvin suomalaisella herkulla.

Saksalaista koulukulttuuria

Saksa on monessa mielessä hyvin erilainen maa, kuin Suomi. Tämä näkyy mm. koulusysteemissä. Kuusivuotiaana lapset menevät peruskouluun. Kymmenestä kahteentoista ikävuoteen saakka lapset käyvät orientointikoulua. Kolmetoistavuotiaana on mahdollisuus sitten valita kolmesta koulusta. Pääkoulu (Hauptschule) on helpoin, Realschule jo hieman vaikeampi ja lukio vaikein. Liebenaun koulu on Realschule, ja Jessica ja Ines käyvät sen vapaaehtoista kymmenettä luokkaa. Niels on tällä hetkellä lukiossa.

Koulukirjat ovat ilmaisia, mutta lounasta koulussa ei tarjota. Lapset syövät aamulla kotona muutaman leivän ja kenties jogurttia ja ottavat sitten kouluun mukaan leipää, pieniä suklaapatukoita ja muuta naposteltavaa, joita he sitten syövät pitkin päivää. Jotkut oppilaat myös ostavat evästä koulun vahtimestarilta, joka pyörittää pientä kioskia välitunneilla. Kotona lapset sitten saavat kunnollisen aterian heti koulusta päästyään eli suunnilleen kahden aikoihin. Saksalaiset ovat muutenkin kääntäneet meidän käsityksemme ruoka-ajoista aivan päälaelleen. Aamulla syödään hädin tuskin mitään, mutta illalla sitten ahmitaan leipää ja teetä minkä keritään. Saksassa on tapana kutsua opettajia aina rouviksi, neideiksi tai herroiksi.

Oppilaille ei tulisi mieleenkään kutsua opettajia etunimeltä, kuten me täällä Suomessa teemme koko ajan. Tietokoneiden ja muiden teknisten laitteiden suhteen Saksassa ollaan huimasti jälkijunassa Suomeen verrattuna. Esim. Liebenaun koululla on kylläkin kuusitoista tietokonetta, mutta vain yhdessä niistä on Internet. Saksalaisilla olikin hämmästelemistä, kun he saivat huomata jokaisessa koulumme luokassa olevan tietokoneen ja suurimmassa osassa niistä internetinkin. Meidän koulullamme tietokoneet ovat kaikkien oppilaiden vapaassa käytössä ja jokaisella oppilaalla on oma e-mail osoite. Ines kertoi, että jos hän haluaa esim. lähettää postia jollekulle, tapahtuu se opettajan valvonnan alaisena koulun osoitteesta. Hyvin harvalla on myöskään kotonaan internettiä, vaikka kone olisikin.

Jäähyväiset

Loppujen lopuksi luulen vieraidemme olleen vilpittömiä sanoessaan nauttineensa vierailustaan Suomessa. Suomen puhdas luonto ja ystävälliset ihmiset tekivät heihin varmastikin lähtemättömän vaikutuksen ja mukavia ja eksoottisia uusia kokemuksia heille varmasti kertyi läjäpäin. Omalta osaltani voin sanoa nauttineeni tästä vierailusta vähintäänkin yhtä paljon kuin he. Täytyy myöntää, että tuntui varsin haikealta saatella heitä torstai iltapäivänä lentokentälle, josta he sitten jatkoivat matkaansa sinivalkoisilla siivillä illaksi kotiin.


Testaa saksankielen taitosi kuuntelemalla Ines Fricken kuulumisia.


Nettiradio Mikaeli / Sini Sievänen 2000