Akateemista aikamatkailua

Copyright: Minna Surakka

"Mitä tekee tutkinnolla, jolla ei tee mitään", pohtii Riitta Jääskeläinen tutkintouudistusta. Hän on Joensuun yliopiston kansainvälisen viestinnän laitoksen englannin kielen yliassistentti ja seurannut yliopistoelämää Savonlinnassa sekä opiskelijan että opettajan näkökulmasta. Riitta Jääskeläinen onkin juuri sopiva henkilö pohtimaan kääntäjänkoulutuksen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

Riitta Jääskeläisen mielestä tällä hetkellä paljon puhuttava koulutusaikojen lyhentäminen on toisaalta hyvä, toisaalta huono asia. Vuonna 2005 otetaan käyttöön uusi tutkintorakenne, jonka alempi korkeakoulututkinto kaikessa suppeudessaan huolestuttaa häntä.


Mitä mieltä olet koulutuksen tulevaisuudesta?


Opiskeluaikoja pidentää myös kieliharjoittelu, joka kuitenkin on Jääskeläisen mukaan olennainen osa kielitaidon ja -tiedon kasvattamista. Oman kieliharjoittelunsa Jääskeläinen suoritti au pairina Lontoossa kesällä 1983. Tämän lisäksi hän opiskeli Surreyn yliopistossa, Englannissa, syksyllä 1984. Karttunut kielitaito onkin Jääskeläisen mielestä yksi opintojen parhaista puolista. Hänen mielestään on myös erittäin tärkeää, että opiskelija oppii kieltä paikan päällä eikä vain koulun penkillä.


Olitko tyytyväinen saamaasi koulutukseen?


Loppujen lopuksi akateeminen maailma on jatkuvassa muutostilassa. "Asiat muuttuvat kun ihmiset vaihtuvat", Jääskeläinen summaa ajatuksensa.

Korvaako kone ihmisen?

Viime vuosina yleistyneet käännösteknologiset työvälineet puhuttavat sekä opiskelijoita että opettajia, ammattikääntäjistä puhumattakaan. Käännösohjelmien lisääntyessä pohditaan usein ammattikääntäjien asemaa. Voiko kone kenties korvata ihmisen? Samalla voitaisiin myös ajatella, onko järkevää opettaa näiden työvälineiden käyttöä. Onko käännösteknologisista työvälineistä mitään hyötyä?


Mitä mieltä olet käännösteknologisista työvälineistä ja niiden käytöstä opetuksessa?


Muutoksen tuulia

Jääskeläisen mielestä opiskelijat viettävät nykyään huomattavasti vähemmän aikaa opiskelupaikkakunnalla sekä yhteisissä tapahtumissa kuin ennen. Viikonlopun viettoon saatetaan lähteä jo keskiviikkona ja palata vasta tiistaina, mikä puolestaan vaikeuttaa sekä oppimista että opettamista. Koulumaisuuden hyvä puoli oli juuri se, että opiskelijat ehtivät viettää enemmän aikaa yhdessä, jolloin yhteisöllisyys ja yhteishenki kasvoivat. Nykyään opiskelussa korostuu paremminkin yksilöllisyys.

Jääskeläisen on vaikea arvioida opiskelijoiden muuttumista aikojen kuluessa, koska hän katsoo asioita eri näkökulmasta kuin opiskeluaikoinaan. Hän on kuitenkin huomannut, että nykyajan opiskelijat tietävät paremmin, miksi he ovat yliopistossa ja mitä he haluavat tehdä, ja että aktiivisuus ja oma ajattelu ovat lisääntyneet.

Vuonna 1982 Jääskeläinen ei vielä oikein tiennyt, mitä hän tahtoisi tulevaisuudessa tehdä. Sattumalta hän kuitenkin päätyi Savonlinnan kääntäjänkoulutuslaitokseen, josta hän löysi kutsumuksensa. "Vahingossa viisastuu", hän naurahtaa.


Mistä kaikki alkoi?


Ei pelkoa ahdistuksesta

Riitta Jääskeläinen Copyright: Heli Huovinen

Jääskeläinen on tyytyväinen työhönsä. Yliassistentin työ on antoisaa, koska hän pystyy yhdistämään kaksi mieleistään asiaa: tutkimuksen ja opetuksen. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka tutkimusaihe olisi kuinka kiehtova ja kiinnostava, yksinään kopissa istuminen saattaisi Jääskeläisen mukaan alkaa ahdistaa. Toisaalta opetuksestakin saattaisi kadota hauskuus ilman tutkimustyön vastapainoa.

Jääskeläisellä ei ole muodollista opettajankoulutusta, mutta hän on soveltanut omien opettajiensa opetustekniikoita, kuten itse on parhaaksi nähnyt. Psykologiasta, jota hän luki väitöskirjaansa varten, on ollut myös apua opetuksen kehittämisessä. Hän on havainnut, että positiivinen palaute on tärkeää, ja niinpä hän pyrkii omassa opetuksessaan aina kannustamaan opiskelijoita.

Nettiradio Mikaelin arkistosta: